Ruotsin-päiväkirjat: 4 päivää Karlshamnissa

Aina silloin tällöin kysyn teiltä lukijoilta, mitä te tykkäätte blogista lukea. Kaksi asiaa nousee aina yli kaiken muun: motivoivat, syvällisemmät postaukset ja sitten ihan arkiset kuulumiset. Perinteisten reissuvinkkien sijaan ihmisiä kiinnostaa se toinen ihminen täällä ruudun toisella puolella. Aitous, tavallisuus ja arkipäiväisyys ovat ilmeisesti edelleen kovaa valuuttaa kaikkien täydelliseksi hiottujen Instagram-feedien maailmassa.

Tässä postauksessa on siis sitä ihan tavallista turhanpäiväistä höpöttelyä ja arkisia kuulumisia. Palasin siis eilen Ruotsista, jossa vierailin Isakin kotipaikkakunnalla Karlshamnissa. Olin kaupungissa neljä kokonaista päivää, joten en viitsinyt uhrata lyhyestä lomasta aikaa blogiteksteille enkä oikein mille muullekaan. Ehdin kuitenkin touhuta paljon neljän päivän aikana.

Maanantai

Kello oli herättämässä aamulla jo neljältä, ja kuuden jälkeen olin jo koneessa Tampere-Pirkkalan lentokentällä. Olen jo aiemminkin hehkuttanut lentämisen vaivattomuutta (jopa tänä ilmastoahdistuksen aikana) omalta kotikentältä. Mutta miettikää, kuudelta lähtö Tampereelta ja olin jo yhdeksältä perillä Ronnebyn kentällä, vaikka olin vaihtanut konetta Tukholmassa! Näin matkapäivästä ei tuhrautunut yhtään ylimääräiseen säätämiseen ja odotteluun.

Ensimmäiseksi suuntasimme aamiaiselle ilmeisesti ainoaan Karlshamnin kahvilaan, joka oli auki ennen kymmentä. Kristinsissä testasin svenksmacka-aamiaisen, josta löytyi paistettua kananmunaa, leipää sekä viipaleita falun-makkaraa. Ei nyt varsinaisesti jatkoon, mutta rasvaiset makkarakimpaleet täyttivät vatsan. Oli vain kiva seurata viereisten pöytien setäkerhoa, eli näitä eläkkeelle jääneitä miehiä, jotka ovat tulleet istumaan kahvin ääreen ja jauhamaan mielipiteitään päivänpolttavista asioista. Tämä on yksi ilmiö, joka löytyy varmasti maailman joka kulttuurista.

Raskaan aamiaisen jälkeen siirryimme viemään tavarat Isakin isän luokse, mutta aika suoraan suuntasimme takaisin keskustaan. Halusin koneessa istumisen jälkeen tehdä pienen kävelylenkin ja kierrellä katsomassa maisemia, joihin olin tutustunut ensimmäisen kerran vuosi sitten. Kiersimme kaikki 13 000 asukkaan kaupungin keskustan nähtävyydet: maastamuuttajapatsaan (muisto kaikista ruotsalaisista, jotka lähtivät Amerikkaan), rantabulevardin sekä söpöt lipuin koristellut kävelykadut. Kaupunki on  muuten todella vanha – perustettu jo 1664 – ja sieltä voi bongata useita vaikuttavia rakennuksia.

Loppupäivään ei kuulunutkaan juuri muuta kuin yhteinen tapas-tyylinen illallinen, joka nautittiin mukavasti takapihan terassilla ilta-auringon lämmittäessä pientä eteläruotsalaista kaupunkia.

Tiistai

Tiistaina otimme auton ja hurautimme läheiseen Mörrum-nimiseen kylään. Paikkakunta on tunnettu joestaan,  joka on loistava paikka pyydystää lohta. Kylä on sitten päättänyt mennä täysillä mukaan lohiteemaan, joka näkyy kaikessa: lohi on paikallisen jalkapallojoukkueen maskotti, kylän koulu on nimeltään lohikoulu ja jopa paikallisen ruokakaupan nimessä komeilee iso lohen kuva. Kekkonen kävi kuulemma kerran vuodessa Mörrumissa kalastamassa ja rakennutti sinne jopa mökin itselleen (mökin puut piti kuitenkin rahdata Suomesta).

Kello läheni kahtatoista ja nälkä alkoi kurnia vatsassa. Halusin mennä syömään ravintolaan, joka oli arvioitu Karlshamnin ykköspaikaksi Tripadvisorissa Wägga Fisk & Delikatessrökeriin. Olen aina vähän skeptinen näiden Tripadvisor-arviointien kanssa, mutta koska paikka erikoistui kalaan ja rapuihin, niin olihan sinne päästävä. Palvelu ei ole mitään superihmeellistä, vaan tilausta varten pitää jonottaa kassalle, mutta ruoka tuotiin kuitenkin pöytiin. Rapusalaatti oli simppeli, mutta ravut olivat hyviä ja tuoreita ja annos oli iso (hinta 17 €).

Lähdimme lounaan jälkeen vielä Punssimuseoon ja Karlshamnin museoon. Karlshamnissa on jo 1850-luvulla ollut kaksi punssitehdasta, ja punssin valmistus jatkui aina siihen saakka, kunnes alkoholimonopoli luotiin. Punssimuseo oli pieni ja nopeasti tutkittu. Olisin kaivannut enemmän kylttejä, joissa olisi kerrottu näytteillä olevista välineistä. Tämän jälkeen kävimme vielä Karlshamnin museossa (sama pääsymaksu, 5 euroa), jossa kerrottiin kaikki mahdollinen kaikesta mahdollisesta, mitä kaupungissa on koskaan tehty. Käsittelyyn pääsivät niin merenkäynti, mattotehdas, margariinin valmistus kuin puuvillakehräämö. Tämä oli noin 5 % kaikesta, mitä museoon oli ympätty. Mielenkiintoinen paikka, mutta olin aika uupunut kiertelyn jälkeen.

Keskiviikko

Keskiviikkona lähdimme Karlskronaan, joka on Blekingen maakunnan isoin kaupunki. Karlskrona on Ruotsin ainoa barokkikaupunki, jossa sijaitsee myös Ruotsin merivoimien päätukikohta. Mielenkiintoisimmat nähtävyydet kaupungissa olivat mielestäni keskustan vanhat 1700-luvulta peräisin olevat rakennukset sekä Merenkulkumuseo. Museoon pääsee ilmaiseksi, joten suosittelen ehdottomasti piipahtamaan sisään ihastelemaan vanhoja sukellusveneitä sekä valtavia puisia laivojen keulakuvia.

Muutenkin kaupungissa oli omanlaisensa kansainvälinen tunnelma ja mukavasti nähtävää päiväreissun ajaksi. Erityisesti puolaa ja saksaa kuuli kaduilla paljon, sillä Karlskronasta pääsee laivalla suoraan Puolaan.

Meidän visiitti 66 000 asukkaan Karlskronassa jäi lyhyeksi, sillä menimme illaksi syömään Isakin äidille maaseudun rauhaan.

Torstai

Torstaista ei ole juuri kirjoitettavaa, eikä yhtäkään kuvaa. Lyhyesti päivä meni näin: löhöilimme Isakin äidillä puolillepäivin, jonka jälkeen kävimme moikkaamassa vielä Isakin isovanhempia. He eivät juuri puhu englantia, vaan sellaista skånen murretta pahempaa ruotsia, jota on aivan mahdoton ymmärtää edes näin 7 vuoden ruotsin opiskelun jälkeen! Esimerkiksi sanan Sverige he lausuvat ”svääe”, joten voitte ehkä kuvitella, miltä kokonaiset lauseet kuulostavat. Isovanhemmat ovat maailman herttaisimmat ihmiset, mutta olin niin uupunut pinnistelystä kahvipöydässä ja keskustelun seuraamisesta, että en jaksanut tehdä muuta kuin katsoa loppupäivän telkkaria ja syödä pitsaa. Eli that’s my glam life!

Tällainen oli pääpiirteissään reissuni Ruotsiin.  Ensi viikon lopulla onkin vuorossa matka Korfuun. Tykkäsittekö muuten lukea hieman jaarittelevampaa tekstiä näin vaihteeksi, vai pidättekö enemmän selkeistä aiheista ja kokonaisuuksista?