Menu
Henkilökohtaista / Malta

Surkea bloggaaja tässä, terve!

Piti kirjoittaa otsikkoon suoraan sanottuna paska, mutta ei viitsinyt alkaa heti alussa kiroilemaan. Pari viikkoa on mennyt vauhdikkaasti, eikä ole riittänyt aikaa tai energiaa blogin pariin, kun elämässä on niin paljon muutakin – työt, urheilu, sosiaaliset tapahtumat, Netflix, siivoaminen ja kaikki muu pikkusälä. En ymmärrä, ja samalla kaukaa ihailen, miten niin monet bloggaajat suoltavat postauksen päivittäin, kun itse saa juuri ja juuri hyvä jos sen yhden julkaistua viikossa.

IMG_1243

Anyway, tässä sitä ollaan, elossa ja hengissä. Vähän niin kuin pääsiäislomalla, vaikka tänäänkin tuli vietettyä vähintään kolme tuntia työpaikalla. Maltalla alkaa aurinko nyt toden teolla lämmittämään, sisällä tarkenee jopa pitkähihaisella paidalla ja ulkona on jo täysin rantakelit.  Tänään lekottelin 23 asteen lämmössä ja taisin saada pienoisen alkurusketuksen jo pintaan. Turisteja alkaa virrata saarelle kovaan tahtiin ja kohta saa taas taiteilla itsensä läpi ihmismassojen kapeilla kujilla. Olen vapaapäivinä ehtinyt tutkia lisää saaren nähtävyyksiä, ja pääsin kuin pääsinkin käymään Maltan viereisellä Gozon saarella. Siitä lisää myöhemmin…

IMG_1302 IMG_1297 IMG_1263

Huhtikuussa ei ole tiedossa mitään ihmeellisempää, vain työtä ja rahan säästämistä. Rahaa meinaan tarvitaan, sillä toukokuu alkaa mielenkiintoisesti Pariisin matkalla. Kesäkuussa en ehdi juurikaan olemaan töissä, sillä jo viides päivä suuntaan Suomeen, sieltä ratsastusreissulle Islantiin ja takaisin Suomeen juhannukseksi. Juhannuksen jälkeen odottaa taas paluulento takaisin siinä vaiheessa todennäköisesti tuskaisen kuumalle Välimerelle. Ajatus ei vielä tässä välissä houkuttele, mutta katsotaan fiiliksiä sitten lähempänä.

IMG_1143

Postauksella ei ollut sen kummempaa tarkoitusta kuin vain sanoa, että hengissä ollaan. Ja pyytää anteeksi, kun olen vastannut kommentteihin niin jälkijunassa. Joskus jokainen meistä on paska. Ainakin jollain saralla. Minä olen kunnostautunut tällä.

Kaikesta huolimatta rentouttavia pääsiäisen vapaita kaikille!

18 Comments

  • Stacy Siivonen
    2 huhtikuun, 2018 at 5:11 pm

    Käyttäisin pikemminkin sanaa”blyatiful”, mutta tuskin on yhtään hienompaa se, että vaihtaa suomenkieliset kirosanat venäläisiin. Minä en saa postausta edes joka viikko aikaiseksi, joskus pitää tehdä niitä matkojakin,. Kun katselee taas säätä ulkona, tuntee olevansa väärillä leveysasteilla. Lumi-inferno on vain se miina, johon astun joka vuosi. Minun exänihän kuoli aidsiin kuusi vuotta sitten ja hän kiroili koko ajan ja se tarttui minuun. Hän oli myös humoristi ja häntä huvitti se, että mtä pienempi asia, sitä enemmän siitä kiroiltiin. No, kaveri suositteli minulle Joonas Konstigin kirjaa ja siinä oli sellaista, että pitäisi kasvaa aikuiseksi ja jättää kiroilu ja roisit jutut. Hänellä oli esimerkiksi kaveri, joka väänsi huumoria nimestä ”Vilhelm Oranialainen”. Minusta se oli tavattoman hauskaa. Konstig sanoo itse jotain ”just”. Mutta sitten kunon oppinut olemaan kiroilematta suomeksi, niin huomaa kiroilevansa venäjäksi. Siinä se on taas, blyat: https://www.youtube.com/watch?v=j7B4ACeXBHU

    Reply
    • Sandra
      7 huhtikuun, 2018 at 6:18 am

      Hah hah, tosielämässä ja tietyssä seurassa kiroilen välillä liikaakin – ja kyllä, välillä jopa venäjäksi! En tiedä, onko se nyt vähemmän aikuista, mutta toisissa porukoissa tulee kiroiltua ja toisissa puhuttua paljon siivommin. 😀

      Reply
  • Heidi / Himomatkaajan Turinoita
    3 huhtikuun, 2018 at 12:11 pm

    Höh, et sinä mikään paska ole. Aika aikaansa kutakin!
    Olen huomannut, että moni muu asia on alkanut minua kiinnostaa huomattavasti enemmän kuin kirjoittaminen. Matkainto ei ole kadonnut minnekään, mutta joskus joutuu puristamaan itsestään tekstiä ulos, joka ei ole yhtään kivaa. Varsinkin kun on kyse harrastuksesta. Ehkä on tauon paikka, silloin kirjoittaminen ja tunnelmien välittäminenkin saattaa saada alleen uudet siivet?

    Reply
    • Sandra
      7 huhtikuun, 2018 at 6:20 am

      Kiitos :). Ja mulla tulee inspiraatio, kun on vähän enemmän ilmaa arjessa ja aikaa kirjoittaa ja antaa ajatusten tuulettua. Mutta nyt on ollut arki välillä pitkiä päiviä kasista kuuteen ja siitä salille ja kotiin, niin ei enää siinä ysin tienoilla runosuoni kuki :D.

      Reply
  • Anita / My Tiny Travel Journal
    4 huhtikuun, 2018 at 1:57 pm

    Mulla on ihan samat riittämättömyyden fiilikset, koska koti, työ ja muu elämä. Mutta olen luvannut itselleni, etten ala soimaamaan itseäni. Kerran viikossa on mun tavoitetahti, joskus sevaihtuu kerraksi kahdessa viikossa. Kukaan ei siihen kuole. Tunnistin muuten heti eka kuvasta Gozon! (Olinkohan oikeassa?)

    Reply
    • Sandra
      7 huhtikuun, 2018 at 6:22 am

      Joo, olit! Hyvä periaate! Aina välillä sitä seurailee muita bloggaajia, joilla on ihan samalla tavoin päivätyöt, mutta silti upeaa tekstiä ja mielettömiä kuvia suolletaan useamman kerran viikossa. No, kukin tyylillään. Kai sitä on turha vertailla muihin.

      Reply
  • Merja / Merjan matkassa
    5 huhtikuun, 2018 at 6:17 pm

    No hätä! Jos blogi on harrastus eikä tulonlähde, niin ei siitä painetta kannata ottaa. No, tiedän itsekin että se on helpommin sanottu kuin tehty. Tykkään kirjoittaa ja innostus on vaan lisääntynyt blogin aloittamisen myötä. Mutta kun aikaa on rajallinen määrä, niin postaustahti on kerran viikossa, vaikka haluaisin sen olevan enemmän. Mullakin on Pariisin matka edessä toukokuun alussa. Ihanaa päästä Ranskan maaperälle pitkästä aikaa 🙂

    Reply
    • Sandra
      7 huhtikuun, 2018 at 6:55 am

      Oi, ollaankohan samoihin aikoihin Pariisissa. Itse menen kuudes päivä ja lähden yhdeksäs. Juu, kerran tai kaksi viikossa on ollut nyt postaustahti, mutta kolme on tavoite. Välillä on kyllä mennyt reilu viikkokin hiljaiseloa, mutta se sallittakoon. Samalla kuitenkin haluaisi kehittää blogia ja aktiivisuus on yksi avaintekijä.

      Reply
  • Pia / Lyhyenä hetkenä
    6 huhtikuun, 2018 at 9:39 am

    Ihan samoja fiiliksiä on varmasti aika ajoin meistä jokaisella. Kommentit jäävät oman onnensa nojaan viikoiksikin ja kirjoittaminen tuntuu pakkopullalta sen rinnalla mitä on juuri nähnyt ja kokenut. Se on ihan normaalia, eikä todellakaan tarkoita, että olisit paska. Maailma ei kaadu, eivätkä lukijat katoa, vaikka väliin sattuisi hieman pitempikin postaustauko. Ihanaa viikonloppua sinne Maltalle!

    Reply
    • Sandra
      7 huhtikuun, 2018 at 6:56 am

      Voi kiitos kannustuksesta Pia! Itselleen on kaiketi kaikista ankarin 🙁

      Reply
  • Sonja Evita
    7 huhtikuun, 2018 at 2:43 pm

    Voi Sandra, et ole surkea bloggaaja. Olet ihana. Sinun ei ole mitään syytä tuntea syyllisyyttä siitä, että postailisit muka liian harvoin. Mielestäni on kuitenkin parempi postailla omien fiilisten ja ehtimisen mukaan kuin väkisin vain siksi, että niin kuuluisi tehdä. Itsekin olen postannut parina edellisenä kuukautena vain kerran kuussa, välillä taas voi syntyä tekstiä peräkkäisinä päivinäkin. En halua ottaa stressiä blogista. Haluan kirjoittaa silloin, kun minulla on siihen intoa ja saan siitä iloa. Haluan kirjoittaa inspiroivista aiheista. Matkoilla taas tuntuu, että haluan käyttää kaiken mahdollisen ajan itse seikkailuun sen sijaan, että istuisin nettikahvilassa läppäriä halaillen. Aika on kuitenkin arvokkainta, mitä meillä on. Sinulla on mahtavia tekstejä, joita on ilo lukea. Itse en myöskään ehdi lukea blogeja, jotka päivittyvät jatkuvasti. Niistä menee monet hyvät tekstit sivu suun, kun eniten aikaa kuluu kuitenkin oman elämän elämiseen.

    Reply
    • Sandra
      14 huhtikuun, 2018 at 1:35 pm

      Voi kiitos ihana Sonja! Sama ajattelu mulla on ollut, että kun kerran tätä tekee harrastuksesta, sitä pitäisi tehdä silloin, kun huvittaa. Hyvä pointti tuo, että lukijatkaan eivät välttämättä pysy päivittäisissä postauksissa mukana. Itsellä menee myös usein ohi jopa suosikkiblogien postaukset, jos päivityksiä on lukuisia viikossa. 🙂

      Reply
  • Anna | Muuttolintu.com
    8 huhtikuun, 2018 at 3:55 am

    Pöh, välillä tulee taukoja, ja se on ihan fine, pakolla ei kannata puristaa. Mutta tiedän niin tunteen! Kunhan et kokonaan meitä lukijoita unohda 😉

    Reply
    • Sandra
      14 huhtikuun, 2018 at 1:35 pm

      Eeeennnn.. Ja ihana kun käyt lukemassa munkin kuulumisia siellä diginomaniunelman keskeltä 😉

      Reply
  • Heidi / Fiiliksiä & hetkiä
    9 huhtikuun, 2018 at 7:10 am

    Tuttua tunnetta mutta ah niin turhaa, jos järjellä miettii 🙂 Tunnistan kyllä. Havahduin maaliskuun alussa siihen, että ai niin blogiin en ole kirjoittanut mitään tammikuun alun jälkeen. On ollut töitä, sairastelua, töitä, muuta elämää ja töitä. Sitten muistuttelen itselleni, että bloggaaminen on kiva harrastus ja en saa stressata siitä. Silti sitten ku selaa, että KAIKKI muut ovat ahkeria 😉

    Reply
    • Sandra
      14 huhtikuun, 2018 at 1:37 pm

      Haha, hyvä etten ole ollut ainoa! Niin, mikä siinä on kun tuntuu, että kaikki muut ovat vain niin ahkeria ja tuuttaavat ulos postauksia, videoita ja podcasteja jatkuvalla syötöllä :D. No, harrastushan tämä onkin ja usein noilla aktiivisimmilla on astetta ammattimaisempi tulonhankkimisote mukana. 🙂

      Reply
  • Merjabirgitta Loppukaarre
    14 heinäkuun, 2018 at 7:38 am

    Täyttä työtä bloggaaminen kaikkineen kuvioineen näkyy olevan. Itse olen tehnyt hirveetä työtä siitä, että pääsen edes tänne blogilistalle. Toiseen kertaan listasin, jospa se nyt onnaa. Kyllä ihmien sopeutuu ututeen ajan kanssa. Tunne siitä, että oliko oikea ratkaisu, sen aika näyttää. Ja aina voi muuttaa takaisin, tai muualle. Terveisin itse 8 kk sitten savosta Porvooseen muuttanut mb- mumma ja mamma. Sopeuduttu on, arki vie mennessään. Käy bloggaa sivuni. Tsemppii <3

    Reply
    • Sandra
      15 heinäkuun, 2018 at 3:31 am

      Savosta Porvooseen on myös aikamoinen kulttuurishokki. Toivottavasti on mennyt hyvin! Ja ehdottomasti samaa mieltä, että bloggaaminen käy välillä lähes työstä, ainakin jos sitä haluaisi tehdä allekirjoittanutta hieman paremmin.

      Reply

Leave a Reply