Varovaisen toiveikkaasti toivotan hyvää, tai ainakin parempaa, uutta vuotta 2021. En olisi tasan vuosi sitten uskonut, millaisiin poikkeuksellisiin uomiin arki asettuisi. En arvannut, mistä tulisi mahdotonta, mistä kiellettyä ja miten tottuisimme täällä pohjoisessakin käyttämään päivittäin maskia asioidessamme ihmisten ilmoilla. En olisi osannut aavistaa, miten ihmisyyden kenties tärkeimmästä ja perustavanlaatuisimmasta ominaisuudesta – läheisyydestä toisten kanssa – tulisi vuoden aikana harvinaista ja arvokasta herkkua. Se on tullut selväksi, että hymiö…
