Muistan todella hyvin sen päivän, kun täytin 15 vuotta. Ajattelin tuolloin, että tämä on se suuri väliinputoajavuosi; vuosi, jolloin en ole enää lapsi, muttei ihan aikuinen kuitenkaan. Pääsisin ottamaan ensimmäisiä hapuilevia askelia aikuisuuden kynnyksellä. Kaikki elämässä oli vielä uutta ja kutkuttavan jännittävää, vähän kuin ensimmäinen vanhempien luvalla nautittu lasi kuplivaa makeaa siideriä tai katseiden kohtaaminen ihastuksen kanssa koulun käytävällä. Elämä oli yksi suloinen humala, ja olin tunsin olevani…
