Matkat Viro

Tallinna ei petä koskaan

tammikuu 4, 2019

Helsingistä Tallinnaan matkustaminen on lähes yhtä helppoa kuin reissu Tampereelle. Ei siis ihme, että Tallinna vetää suomalaisia puoleensa vuosi vuoden jälkeen (vaikka matkustajamäärät ovatkin laskussa). Edullinen alkoholi ei kenties houkuttele entiseen tapaan, vaan haluaisin uskoa, että yhä useampi tulee Tallinnaan mieluummin ruokaelämysten perässä. Heti tapaninpäivän jälkeen suuntasin itsekin Tallinnaan. Tällä kertaa ensikertalaisen kanssa, jolla no, sanotaanko, että aivan väärät mielikuvat koko Virosta ja sen pääkaupungista. Meillä oli aikaa vain yksi yö ja kokonainen päivä, joten keskityimme tärkeimpiin nähtävyyksiin ja tunnelman aistimiseen.

Tallinnan joulutori

Sekä kokeneemmalle Tallinnan-matkaajalle että ensikertalaiselle Raatihuoneen joulutori on must-nähtävyys. Toria koristaa valtava kuusi, joka itse asiassa pystytettiin paikalleen ensimmäisen kerran vuonna 1441! Kyseessä oli peräti ensimmäinen Euroopassa pystytetty joulukuusi, joten virolaiset ovat olleet pioneereja tässäkin. Muutenkin Tallinnan joulutori nojaa perinteisiin. Glögiä (0 %, 14 % ja 21 %) tarjoillaan useasta kioskista ja pipareita ja erilaisia käsitöitä löytyy kanssa. Hanskat, pipot ja sukat olivat omaan makuuni liian kirjavia, joten ne saivat jäädä odottelemaan ostajiaan. Glögiä oli tietenkin pakko maistaa, ja hyväähän se oli. Toivottavasti tulen näkemään sen päivän, kun Suomen anniskelulakia höllennetään sen verran, että höyryävän alkoholillisen jouluglögin kanssa saa kulkea vapaasti.

Toompean mäki

Ei mitkään erikoiset näkymät

Toompea eli saksalaiselta nimeltään Tuomiokirkonmäki on myös jokaiselle suomalaiselle tuttu paikka. Se muodosti keski-ajalla Tallinnan yläkaupungin, mutta asutusta mäellä on ollut peräti noin viisi-kuusituhatta vuotta. Kuten kuvista näkyy ilma oli sangen sateinen ja usvainen, joten näköalat eivät olleet todellakaan sitä, mitä ne voivat parhaimmillaan olla. Kuitenkin vanha tuomiokirkko ja ortodoksinen kirkko ovat molemmat vierailun arvoisia nähtävyyksiä. Ja ihan pelkästään värikkäiden vanhojen talojen ihailu riitti ihastuttamaan molemmat matkaajat.

Kahvila Maiasmokk

Tämä ihan Raatihuoneentorin lähistöllä sijaitseva Maiasmokk tituleeraa itseään Tallinnan vanhimmaksi kahvilaksi. Se on toiminut samoissa tiloissa jo vuodesta 1864, ja vanha tunnelma on aistittavissa erityisesti kauniista tummapuisesta sisustuksesta. Asiakaskunnan puheensorinassa erottui viron ja suomen lisäksi ainakin venäjä, ranska ja englanti, ja henkilökunta navigoi tottuneesti useamman kielen välillä. Bongasin tämän paikan oikeastaan Appa matkustaa -blogista. Kyseiset reissukonkarit ovat vierailleet kantakahvilassaan peräti vuodesta 1989, ja blogin mukaan hintojen lisäksi juuri mikään ei ole muuttunut. Leivokset ja erityisesti kahvi olivat erittäin hyviä, joten voin suositella paikkaa sekä tunnelman että tarjottavien puolesta. Äitini sattui olemaan Tallinnassa sattumalta samaan aikaan miehensä kanssa, joten sovimme kahvitreffit Maiasmokkiin.

Minne illalliselle?

Puolen päivän aikaan heräsin ajatukseen, että jotain pitäisi syödä illalla. Lähdin siis kyselemään ensiksi Rataskaevu 16:sta, jos pääsisimme syömään joko lounasta tai illallista ravintolassa. Meidät tyrmättiin kuitenkin heti ovelta, että kaikki pöydät oli jo varattu. Taisi olla kolmas paikka, jossa tärppäsi ja saimme pöydän kello neljäksi. Ei kovin loistava illallisaika, mutta menköön.

Päädyimme syömään Von Krahli Aed -nimiseen ravintolaan, jossa olin syönyt lounaan joitakin vuosia aiemmin. Ravintola on sisältä todella viehättävä. Kaunis kellertävä kivi ja tunnelmallinen valaistus loivat ihanan kontrastin sateiseen ja harmaaseen ulkoilmaan. Palvelu on myös sellaista rutinoituneen ystävällistä, selkeästi parempaa kuin Virossa keskimäärin. Asiakaskunta koostui lähes täysin ulkomaalaisista, joten mikään salainen paikallisten suosima helmi ravintola ei todellakaan ole. Kuitenkin suomalaiseen tasoon hinnat olivat ruoan laatuun nähden kohtuulliset. Päädyimme molemmat joulumenuun (25 €), johon sisältyi alku-, pää- ja jälkiruoka.

Alku- ja jälkiruoka pääsivät yllättämään mielenkiintoisilla maullaan. Mielestäni alkuruoassa oli hieman liikaa tuota harmahtavaa sosetta, mutta muuten maut olivat erikoisen hyvät. Pääruoka oli makumaailmaltaan kenties klassisin, haudutettua possua, kurpitsaa ja rusinoita. Possupalassa oli aikamoinen siivu läskiä, joten noin neljäsosa palasta jäi itseltäni syömättä. Jälkiruoka oli ehkä suosikkini annoksista. Ei siksi, että se olisi ollut taivaallisen hyvää, vaan siksi, että makumaailma oli todella erikoinen, metsäinen. Kokonaisuutena illallinen oli hinta-laatusuhteeltaan erittäin hyvä (juomineen kahdelta hieman päälle 50 €). Annokset olivat maultaan kokeilevia, erikoisia ja monet itselleni uusia, vaikkakaan mielestäni mikään ruokalaji ei ollut taivaallisen hyvää.

Ravintola on todellakin turistien suosiossa, joten suosittelen varaamaan pöydän oli kyseessä mikä tahansa viikonpäivä. Noin viiden minuutin välein tarjoilijat saivat käännyttää ruokapaikkaa etsiviä seurueita pois, ja selvästi monelle kyseessä ei ollut todellakaan se ensimmäinen ravintola, jossa he olivat koettaneet onneaan. Saman huomasin myös ensimmäisenä iltana, jolloin etsimme ruokapaikkaa syrjemmältä Toompea-mäen toiselta puolelta. Moni ravintola oli myös torstai-iltana ääriään myöten täynnä, mutta ehkä joulun välipäivät vaikuttivat suosioon.

Pieni juttu jätti itselläni hieman plah-vaikutelman loppuun. Loppulaskua maksaessani käteisellä tarjoilija kysyi, sanoi, että “tämä oli varmaan hyvä näin”. En ihan ensin ymmärtänyt ja hän toisti, että “niin, että tarvitko tästä vielä rahaa takaisin”. Jätän siis Virossa aina noin 10–15 % tippiä ja rahaa hotellin siivoojille, mutta mielestäni ei ole tyylikästä, jos tarjoilija olettaa noin suorasukaisesti saavansa tippiä antamastani 70 eurosta. Vaihtorahat pitäisi tuoda, ja antaa asiakkaan jättää haluamansa summa. Ehkä asia ei tullut niin hyvin ulos englanniksi, mutta joka tapauksessa tämä huvitti itseäni hieman. Muuten kuten sanoin palvelu oli todella moitteetonta.

Tallinna ei jätä kylmäksi

Kaiken kaikkiaan voisin sanoa, että Tallinna ei pettänyt tälläkään kertaa. Emme tehneet mitään erityistä yhden päivän aikana, sillä tarkoituksena oli vain tutustuttaa ensikertalainen suomalaiselle tuttuun ja turvalliseen Viroon. Ehkä itse seuraavalla kerralla haluaisin nähdä Virosta jotain muuta kuin Tallinnan, joten kenties Pärnu tai Itä-Viro voisivat päästä kohdelistalle. Hieman ehkä itseäni jo kyllästytti turistien kyllästämät nähtävyydet ja ravintolat, lukuisia kieliä tottuneesti puhuvat tarjoilijat (ei sillä että kielitaidossa olisi mitään huonoa) ja moneen kertaan kolutut kadunpätkät. Silti vuodesta toiseen Tallinna vetää puoleensa. Kaupunki kuitenkin tarjoaa helpon ja vaivattoman irtioton arjesta. Se on sopivasti samanlainen ja sopivasti erilainen. Pieni ja kompakti pääkaupunki, jossa sykkii vuosisatainen sydän.

  • Reply
    Mari
    tammikuu 7, 2019 at 12:16 am

    Heips! Kyselinkin aiemmin sun vinkkejä Australiaan working holiday -viisumilla lähdöstä. Nyt on kolme kuukautta takana Sydneyssä ja vielä hengissä!:D Sulla kun näyttää olevan enemmänkin kokemusta kyseisestä maasta niin halusin kysyä josko sulla olisi myös antaa vinkkejä itä-rannikolle? Oon lähdössä helmikuun alussa reiluksi kuukaudeksi reissaamaan itä-rannikkoa ja olisi kiva kuulla kaikki vinkit liittyen liikkumiseen/majoitukseen/ehdottomasti nähtäviin paikkoihin jne. Olisi ihan huippua jos jaksaisit vastailla, itselläni kun ei ole ketään tuttua jolta kysellä:)
    Mari

    • Reply
      Sandra
      tammikuu 7, 2019 at 2:42 pm

      Moi Mari! Kiva kuulla susta :). Positiivista, että a. hengissä ja b. pääsit kokemaan Sydneyn uutenavuotena (?).

      Itse olen tehnyt itärannikon sekä autolla että hop on, hop off -bussilla (maksoi Cairns – Melbourne noin 500 aud). Autolla on toki oma vapaus, mutta toisaalta yksin voi olla kallista ja ajaminen puuduttavaa. Bussilla voi sentään puuhailla mitä haluaa, mutta sitten on rajoitetumpi pysähdyspaikkojen suhteen. Mun mielestä kivoimmat kohteet on olleet Byron Bay (kaikki vegepaikat, surffaus, yleishengailu), Mission Beach (täällä tehdään paljon skyfall-hyppyjä) ja Townsville (kannattaa kivuta kaupungin läheiselle mäelle auringonlaskun aikaan) ja siellä myös Magnetic Island. Toki Brisbane siinä välissä. En enää oikein muista majoituksista muuta kuin Flashbackpackers-hostelli Hervey Bayssa (toinen Noosassa ilmeisesti) oli aivan tosi ihana, jos haluaa ei-biletyspaikkaa. Ja Surfers Paradise oli mulle sellainen paikka, että kiva kokea, mutta ei niin sykähdyttänyt tunnelmaltaan.

      Moni on käynyt reissulla Fraser Islandilla. Se jäi itseltäni välistä, kun ei budjetti antanut periksi. Moni on sitä kehunut ja vähän jäi harmittamaan. Toisaalta sukeltaminen Isolla valliriutalla oli mulle se the juttu, jonka halusin kokea.

      Reilu kuukausi on tosi hyvä aika itärannikolle. Samoin ajankohta on loistava. Ihan mahtava seikkailu on tulossa varmasti :).

      • Reply
        Mari
        tammikuu 14, 2019 at 3:04 am

        Kiitos ihan miljoonasti jälleen kerran!!:)

        • Reply
          Sandra
          tammikuu 26, 2019 at 8:45 am

          Kysy vaan jos tulee mitään muuta mieleen 🙂

  • Reply
    VEERAPIRITA / Aurinkorasvaa ja aloe Veeraa
    tammikuu 7, 2019 at 12:58 pm

    No olipas kyllä plääh tuo tarjoilija, olisin varmaan ihan vain mieltä osoittaakseni ollut jättämättä tippiä ollenkaan. :’D

    • Reply
      Sandra
      tammikuu 7, 2019 at 2:43 pm

      No jooh, en siis itse edes oikein tajunnut, mitä tarkoitti. Sitten kun tajusin, niin nauratti lähinnä. Jätin kuitenkin tippiä, mutta en tosiaan sitä 15 euroa 😀

  • Reply
    Travelloverin Annika
    tammikuu 10, 2019 at 3:33 pm

    Tallinna tosiaan on hyvä pieniin irtiottoihin, ainakin meille helsinkiläisille, joilla ei ole pitkää matkaa satamaan. Kaupungin ravintolatarjonta on mieletön ja suomalaiselle vielä edullinen, vaikka paljon puhutusti alkoholin hinta onkin rajusti noussut. Lueskelen Tallinna-postauksia usein saadakseni inspiraatiota taas lähteä, kun jotenkin ei tule käytyä, vaikka kuinka helppoa olisi. 🙂

    • Reply
      Sandra
      tammikuu 18, 2019 at 1:52 pm

      Mulla vähän sama juttu Pietarin suhteen. Luen aina jutut, mutta silti ei vaan tule lähdettyä, vaikka ihan junalla pääsisi. Se on vaan kai se viisumi ja ajateltu “vaikeus” olla Venäjällä :D. Mut siis Tallinna helpompi, vaikkei sinnäkään niin usein tule mentyä.

  • Reply
    Stacy Siivonen
    tammikuu 11, 2019 at 3:14 pm

    Ensikertalaisen mielipiteitä olisin kaivannut. Aikoinaan Tallinnasta sai kaiken halvalla, nyt sieltä ei saa halvalla oikein yhtään mitään. Ennen kaikkea ostin ennen sieltä lihaa ja juustoa ja toin sitä Suomeen niin paljon, että se maksoi sen matkan. Sanomattakin on selvää, että lihapullia oli minulla usein tarjolla. Tietysti toin myös viinaksia, mutta juon niin verkkaiseen tahtiin viinaa, että jos pelkästään sen takia teen reissun, niin uutta joutuu odottamaan pitkään. Ehkä nyt se sopii juuri kulinaristille ja ken haluaa joulutorin nähdä ja kokea ja mikäs siinä. Viimeksi kun olin, niin se oli sellainen nuorison bilekaupunki, jossa ei saanut kunnolla nukuttua.

    • Reply
      Sandra
      tammikuu 18, 2019 at 2:34 pm

      Olet ihan oikeassa, en niistä pahemmin kirjoittanut. Oli ennakkokuva Tallinnasta, että on jotenkin kulahtanut (ehkä joku neuvostomeininkihenkinen), mutta oli hieno. Erityisesti tykkäsi vanhoista rakennuksista ja vanhan kaupungin torneista. Syöminen oli mukavan edullista verrattuna Suomeen ja Ruotsiin, mutta toki hinnat ovat nousseet.

  • Reply
    Elina Marjaana Travel Blog
    tammikuu 12, 2019 at 8:58 am

    Todellakin – Tallinna ei petä koskaan! Kiitos myös kivasta kahvila- ja ravintolavinkistä! Ne näyttivät tosi erilaisilta kuin omat paikkani joulunjälkeisellä päiväreissulla, mutta niin älyttömän tunnelmallisilta. Tallinna on kyllä niin loistava tarjonta erilaisia ja erityylisiä kahviloita ja ravintoloita, että saisin vietettyä kaupungissa varmaan useita viikkoja ihan vain kiertämällä niitä. 🙂

    • Reply
      Sandra
      tammikuu 23, 2019 at 5:11 pm

      Totta! Ja uusia putkahtelee lisää koko ajan :). Varsinkin kun käy näin kerran kolmessa vuodessa, niin paljon uutta on ehtinyt tulla siinä ajassa.

  • Reply
    Rosa
    tammikuu 12, 2019 at 10:43 am

    Taisimme olla Tallinnassa samaan aikaan, ainakin kuvien harmaus näyttää tutulta. Vanhassa kaupungissa ilma ei haitannut, koska talot ja tori ovat niin viehättäviä.

    • Reply
      Sandra
      tammikuu 26, 2019 at 8:45 am

      Ei meitäkään haitannut, vaan oli ihan kiva istuskella sisällä tunnelmallisissa kahviloissa

  • Reply
    Anna | Tämä matka -blogi
    tammikuu 13, 2019 at 8:17 am

    Onpas teillä ollut sumuista. Me olimme press-reissulla Tallinnassa ja onneksi oli kuiva ja kirkas sää.

    Muuten: Ihan knoppitietona tuosta joulukuusesta: Myös Latvia väittää, että Riian torilla seisoi aikoinaan se Euroopan ensimmäinen joulukuusi.

    Tarina ensimmäisestä joulukuusesta on kummassakin kaupungissa identtinen. Naimattomien kauppiaiden kilta, eli Mustapäiden veljeskunta halusi juhlia talvipäivänseisausta ja pystytti suuren kuusen torille polttaakseen sen. Kuusen koko kuitenkin huoletti, sillä se olisi voinut sytyttää myös rakennukset palamaan. Kiltalaiset vetäytyivät neuvonpitoon ja sillä aikaa kaupungin lapset löysivät kuusen ja koristelivat sen. Koreaa kuusta ei tietenkään kehdanut enää polttaa, vaan sen pystyttämisestä tehtiin perinne.

    • Reply
      Sandra
      tammikuu 26, 2019 at 8:47 am

      Oli todella sumuista, joten näkymistä ei Toompean mäellä ollut tietoakaan.

      Oi, olipas mielenkiintoinen tarina! Jännä miten koko juttu on yhdistetty (kristillis-pakanalliseen) joulunviettoon ja tapa on levinnyt ympäri maailmaa.

Leave a Reply