Tältä tuntuu onnellinen elämä

Viime päivinä olen ollut tavallista paremmalla tuulella. Energiaa riittää aamusta iltamyöhään, opintoihin uppoutuisi enemmänkin ja jopa treenit ovat kulkeneet paremmin kuin yleensä. Olen jo monta kertaa saanut itseni kiinni valtavasta tyytyväisyyden tunteesta. Kun kävelen ulkona paukkupakkasessa ja ihailen valkoisesta kuurasta kiilteleviä puiden oksia, en voi olla hymyilemättä itsekseni. Tiedättekö sen tunteen, kun koet vahvasti, että menet juuri sinne, minne sinun on tarkoituskin mennä? Hitaasti, mutta niin varmasti, että askeleeni jättävät taatusti pitkäkestoisen painauman lumeen. Nyt, juuri tällä hetkellä, arkeni on tismalleen sellaista kuin olen sen aina halunnutkin olevan. Tältäkö se tuntuu, se kuuluisa onnellinen elämä?

Tätäkö minun piti etsiä maailman toiselta puolelta?

En tee mitään erikoista. Ei tästä saa koukuttavaa toimintasarjaa, eikä päivistäni voi hyvällä omallatunnolla repiä #girlboss-voimalauseita tai kateutta herättäviä Instagram-kuvia. Kaikessa yksinkertaisuudessaan opiskelen, yritän riipiä töitä sieltä täältä, treenaan (enkä todellakaan tavoitteellisesti) ja vietän aikaa perheeni kanssa. Rakastan päivieni epäsäännöllisyyttä, opiskelun ja yrittämisen ainakin ajatuksen tasolla leijuvaa vapautta ja mahdollisuutta vaihteluun. En ainakaan nyt vaihtaisi tätä säännölliseen palkkapussiin ja näennäiseen varmuuteen. En kaipaa suuria.

Opinnot tuntuvat mielekkäiltä, sillä olen aina halunnut tietää asioita ja ymmärtää maailmaa paremmin. Tämä on minun maailmani; olen aina ollut kotonani kirjojen parissa. Olen ollut positiivisesti yllättänyt oman alani opetuksen tasosta, ja saan nauttia sellaisesta luksuksesta kuin pienryhmistä, henkilökohtaisesta palautteesta ja tekemisen kautta oppimisesta. Valtaosa opettajista on hyviä ja innostuneita asiastaan. Välillä stressaan liikaa, mutta samalla olen oppinut ottamaan monia asioita rennommin. Aiempien vuosien suorittaminen on vähentynyt.

Mihin jatkaa tästä?

Tämän viikon lopulla pääsen muuttamaan uuteen kotiin, joka valmistuu juuri sopivasti päivää ennen muuttoa. Useiden vuosien kimppa-asumisen ja reppureissauselämän jälkeen pääsen vihdoinkin omaan kotiin. Olen asunnon ensimmäinen asukas ja pääsen rakentamaan kämpästäni juuri sellaisen kuin haluan. Sijainti on hyvä. Aivan Tampereen keskustan tuntumassa, mutta silti luonto ja loistavat lenkkeilymaastot ovat kivenheiton päässä.

Kenties juuri sillä hetkellä, kun ajattelet, että elämäsi on nyt niin hyvää ja kokonaista, ettet halua muuttaa mitään, muutos tulee. Kai tämän voi tässä vaiheessa sanoa suoraan, sillä kaikki ovat jo sen rivien välistä lukeneet. Mulla on ruotsalainen poikaystävä, jee!  Ja on myönnettävä, että näitä hyviä fiiliksiä lisää se, että hän tulee taas käymään Suomessa jo kolmen viikon päästä.

Elämä vaan on aika kivaa. Ei mulla muuta.