Tavallinen peruspäivä Maltalla

Haluatteko tietää, millainen on aivan tavallisen tylsä arkipäivä Maltalla? Kun muuttaa toiseen maahan, osa arjen rutiineista säilyy samana. Kuitenkin jokainen asuinpaikka tuo mukanaan oman pienen lisänsä, josta ainakin omasta mielestäni syntyy se pieni suuri ero, joka pitää elämän mielenkiintoisena. Täällä Maltalla käyn töissä kuten Suomessakin. Käyn kuntosalilla, käyn ruokakaupassa, tapaan ystäviäni ja teen viikkosiivousta kotona. Elämä on aivan tavallista, mutta ei silti täysin samanlaista. Millaiset pienet asiat ovat erilaisia kuin Suomessa?

Aamu

Herään aamuisin noin seitsemän aikoihin yleensä ilman herätyskelloa. Suomessa tähän aikaan olisi vielä pimeää, mutta Maltalla aurinko on jo noussut. Kun saan itseni kammettua sängystä ylös, heti ensitöikseni suuntaan keittiöön vesipullon kanssa. Kaadan pullovettä kattilaan ja laitan veden kiehumaan kahvia varten. Kraanavesi Maltalla ei ole oikein juomakelpoista, joten käytän ostettua vettä esimerkiksi aamukahviin. Tästä syystä yritän arvioida tipalleen oikean määrän vettä, sillä juomavettä arvostaa ja säästelee aivan eri tavalla kuin Suomessa. Minulla ei myöskään ole kahvinkeitintä, joten aamuinen kahvini on yleensä Australian tapaan pikakahvia. Kahvini nautin joko sängyssä tai parvekkeella samalla, kun selailen, mitä on yön aikana tapahtunut sosiaalisessa mediassa. Ei yleensä mitään.

Suomessa moni asia riippuu säästä, ja huonolla ilmalla ei oikein huvita mikään. Maltalla on ollut useimmiten enemmän tai vähemmän aurinkoista, ja tänäkin aamuna pystyn lähtemään ulos aamuiselle lenkille. Hölkkään pitkin rantakatua, katselen merta ja aaltojen päällä kimmeltäviä auringonsäteitä ja mietin, että elämä voisi olla huonomminkin. Ihmiset ovat silminnähden hyvällä tuulella. He katsovat toisiaan silmiin, hymyilevät, välillä joku huikkaa jopa hyvät huomenet. Näin ei tapahtuisi Suomessa!

Tällä kertaa haen aamiaiseksi vastapaistettua leipää, jota syön rucolan ja kylmäsavulohen kanssa. Lautaselta löytyy myös maltalaista vesimelonia sekä paikallista jugurttia. Ei huono ollenkaan.

Päivä

Aloitan työt vasta klo 4 iltapäivällä, joten minulla on hyvin aikaa hoitaa juoksevia asioita. Jääkaappi ammottaa tyhjyyttään, joten käyn hoitamassa ruokaostokset. Suomessa suuntaisin vain yhteen kauppaan, todennäköisesti Lidliin, mutta Maltalla käyn kolmessa eri kaupassa. Yhdestä paikasta ostan lihat, yhdestä tuoreet vihannekset ja kananmunat ja kolmannesta kaiken muun. Monen asian hoitaminen Maltalla on pieni prosessi itsessään, eikä kaupassa käyminen tee tähän poikkeusta. En siis mielelläni käy kovin usein ruokaostoksilla. Lisäksi varmistan, millaisia roskia voi kiikuttaa tänään kerättäväksi. Täällä voi saada jopa sakkoja, jos tuo vääränä päivänä vääriä roskia tai jopa, jos tuo oikeita roskia väärään aikaan!

Olen harrastanut kuntosalilla käyntiä jo useamman vuoden, ja se on jotain, mistä en luovu oli asuinpaikkani mikä. Suomessa kävin ihan vain kunnan peruskuntosalilla, mutta täällä Maltalla olen päätynyt käymään paikallisen Hiltonin salilla, jolla on hieman elitistinen maine. Salilla käy paljon ulkomaalaisia sekä lisäksi paikallisia, joista kuitenkin aika moni käy siellä pikemminkin näyttäytymässä kuin treenaamassa. Eipä se minua haittaa, ja olen ihan tyytyväinen saliini, johon kuuluu kuntosalin lisäksi erilaiset tunnit sekä altaan ja saunan käyttö.

Kun pääsen kotiin, nälkä kurnii jo vatsassa. Valmistan nopeasti täytettyjä paprikoita ja lusikoin suuhuni ylimääräistä riisi- ja jauhelihasekoitusta. Käväisen suihkussa, vaihdan vaatteet ja otan valmiita paprikoita evääksi töihin. Sitten onkin aika suunnata takaisin rantakadulle ja toimistolle.

Ilta

Olen illan töissä uuden ruotsalaisen tytön kanssa. On hiljaista, joten ehdin opastaa häntä kaikessa rauhassa ja tehdä ylimääräisiä hommia. Suomessa työ tuntui oikeasti työltä, ja työn ja vapaa-ajan välillä oli selkeä kuilu. Maanantait olivat maanantaita, ja perjantaita tuli odotettua kuin kuuta nousevaa. Maltalla teen 40 tuntia töitä viikossa, mutta silti tuntuu koko ajan kuin olisin vain pidennetyllä lomalla. Työ solahtaa vain muun elämän lomaan, ja tulen myös töihin viihtymään.

Illan aikana ei tapahdu mitään erikoista, ja kun kello lyö 11, suljen koneet, lukitsen ovet ja lähden tallustelemaan kotia kohti. Matkalla vastaan tulee saksalainen vanhempi nainen, joka etsii matkalaukkujensa kanssa hotelliaan. Päädyn kävelemään hänen kanssaan perille asti, sillä vieraassa paikassa iltamyöhällä ei ole kiva olla eksyksissä samannäköisten pikkukatujen keskellä. Yritän jutustella jotain unohtuneella saksallani, ja onneksi ymmärrämme toisiamme riittävästi. Kello on lähempänä puoltayötä, kun pääsen rojahtamaan sänkyyn. Takana on yksi tavallinen, keskivertoinen päivä.

Millainen on tavallinen arkipäivä sinun kotimaassasi?