Torstaina tämä tyttö täytti jälleen kerran vuosia ja halusin testata itselleni tuntematonta ravintolaa Tampereella. Käännyin matkabloggaajakollegoiden puoleen, joilta kysyin suosituksia naisporukan rentoon illanviettoon drinkkien ja hyvän ruoan merkeissä. Valtaosa hehkutti yhdestä suusta Ravintola Muusaa ja pienen googlettelun jälkeen paikka vaikutti varsin sopivalta. Sähköpostia ravintolaan, pöytävaraus ja ei muuta kuin odottelemaan torstaita.
Muusa sijatsee Olympiakorttelissa, jossa yhdistyy ravintola ja keikkapaikka. Olympia-sali rakennettiin reilu sata vuotta sitten Tampereen ulkotyöväenyhdistykselle ja se toimi elokuvateatterina aina vuoteen 1986 asti. Itse en siis ikäni puolesta koskaan ollut vieraillut rakennuksessa elokuvissa tai muutenkaan, joten kartalta piti tarkistaa, missä paikka loppujen lopuksi oli. Astuin sisään hieman aikaa nähneeseen aulaan, josta nousin portaita ylös toiseen kerrokseen. Hieman ehdin jo kyseenalaistaa, mihin ihmeeseen sitä oli tullut, mutta kaikki nämä ajatukset haihtuivat pois, kun näin Muusan terassin värikkäät seinät.
Odottelimme vielä osaa pöytäseurueesta ja tilasimme alkuun drinkit (8,50 €). Palvelu tiskillä oli mukavan rentoa ja mutkatonta ja kaikki sujui asiantuntevalla otteella. Oma juomani oli sopivan raikas lämpimän kesäisenä päivänä. Drinkkejä makustellessa oli hyvää aikaa selailla ruokalistaa. Se olikin varsin kasvispainotteinen, vaikka sieltä löytyy myös kanaa, lohta ja ribsejä, kaikki hieman Lähi-Idän twistillä. Tällainen yhdistelmä sopii erittäin hyvin omaan makumaailmaani ja olisin voinut tilata lähes mitä tahansa. Päädyin kuitenkin ottamaan alkupalana olleen 2 – 4 hengelle tarkoitetun mezelankun (19 €) sen monipuolisuuden vuoksi.
Ruokia odotellessa oli hyvä hetki tarkastella hieman sisustusta ja muuta asiakaskuntaa. Paikka vaikutti olevan nuorehkojen 20 – 30+ -cityihmisten suosiossa. Sovin siis paremmin kuin hyvin joukon jatkoksi. Terassi oli todella nätti ja ihastelin seinien maalauksia, värikkäitä tyynyjä ja sopivalla tavalla erikoisia yksityiskohtia. Perinteisen pöytänumeron sijasta saimme esimerkiksi mukaamme muovihevosen, joka toimi pöydän päällikkönä. Terassi toimisi varmasti hyvin myös elokuisen pimeinä mutta lämpiminä kesäiltoina, jolloin valaistus ja tulilämmittimet tuovat tunnelmaa.
Mezelankkuun (kasvisversio, saatavilla myös lihaisampi vaihtoehto) kuului halloumia, couscousta, falafelia, linssi-porkkanahummusta, focacciaa, kimchiä, omena-perunasalaattia, savupaprika-vegemajoneesia ja pikkelöityjä kasviksia. Annos oli täyttävä, mutta kokonsa puolesta varsin passeli yhden ihmisen pääruoaksi. Suosikikseni nousivat pikkelöidyt porkkanat sekä pehmeät falafelit. Lautaselle jäi ainoastaan jalopenoa sisältävä salaatti, jonka tulisuus oli peittää muut maut alleen. Kaikki pöytävieraat nyökyttelivät tyytyväisenä omille annoksilleen, joten tämä ei varmasti jää viimeiseksi kerraksi, kun Muusaan eksymme.
Lopputuomio
Muusan terassi on kuin salainen olohuone, jossa viihtyy erinomaisten drinkkien ja ajan henkeen sopivien ruoka-annosten parissa. Vierailuni aikana salin puolella ei ollut käynnissä keikkaa, mutta tunnelmallinen taustamusiikki olisi nostanut viihtyvyyden vielä astetta korkeammalle. Kun vielä palvelu oli toimivaa, ollaan mielestäni erittäin hyvällä tolalla. Varmasti vierailen Muusassa uudestaan ainakin testaamassa sen kehuttua brunssia.
8 Comments
Anni | Rajatapaukset
6 elokuun, 2018 at 10:59 amPitäisi varmaan tehdä kanssa paluu Muusaan en ole siellä hetkeen käynyt. Tuo kattoterassi on kyllä älyttömän viihtyisä, se on yllättävää kuinka paljon pelkästään nuo hienot seinämaalaukset lisäävät viihtyisyyttä. Muusan brunssia testasin kerran, mutta se ei oikein sujunut kun annoksestani löytyi ampiainen. Pitäisi varmaan antaa brunssilekin ehkä uusi mahdollisuus.
Sandra
7 elokuun, 2018 at 10:16 amEh, kurja kuulla, että brunssi meni vähän päin metsää. Toivottavasti koitat uudestaankin ja se kerta on sitten parempi :).
Laura
7 elokuun, 2018 at 6:14 amOliko tämä yhteistyöpostaus?
Sandra
7 elokuun, 2018 at 9:58 amEi ollut, vaan olin ihan ”tavallinen” täyden hinnan maksava asiakas. Mikäli kyseessä olisi yhteistyöpostaus, merkitsisin asian selvästi :). Hyvä kuitenkin varmistua, sillä piilomainonta ei ole sallittua.
Sanna Wallenius
7 elokuun, 2018 at 10:06 pmHitsi, että ilahdun aina, kun näen, että Suomessa käytetään rohkeasti värejä! <3 Eivätkö nuo ruuatkaan hassummilta näyttäneet. Täytyy käydä testaamassa ens kerralla Mansessa.
Sandra
10 elokuun, 2018 at 5:30 amEhdottomasti kannattaa testata. Kuulin myös huhua, että alakerrassa on salakapakka 😉
Anna | Tämä matka -blogi
11 elokuun, 2018 at 7:07 amOlemme Tepon kanssa tulossa Tampereelle ensi viikosta Tamperradan herkkuja maistelemaan. Käytiin vuosi sitten ja nyt tuli sellainen tunne, että voitaisiin tulla uudestaan. Juuri varasin hotellin. Silloin olimme vain yhden illan. Nyt varasimme kaksi iltaa annosten maisteluun.
Tämä ravintola on ehdottomasti yksi johon aion mennä. Hokkaido-kurpitsatempura ja avocado-vuohenjuustomousse kuulostaa erinomaiselta. Katsotaanpa sitten tiistaina, miltä se maistuu : )
Sandra
13 elokuun, 2018 at 7:44 amKannattaa käydä testaamassa. Kuulin myös huhua, että alakerrassa verhojen takana sijaitsee salakapakka 😉