Vuoden 2022 kohokohdat

Vuosi 2022 on nyt takana ja 2023 on hyvässä vauhdissa. Toisin sanoen nyt on hyvä aika pienelle koosteelle kuluneesta vuodesta. Tavallaan vuosi 2022 oli aika rauhallinen, hetkittäin jopa pysähtynyt ja silti otin valtavia yksittäisiä isoja harppauksia, jotka veivät elämää hujauksessa ihan uudenlaiseen arkeen. Aloitimme molemmat Isakin kanssa uusissa työtehtävissä, ostimme asunnon ja saimme lapsen! Tässä vielä nopea katsaus jokaisen kuukauden kohokohtiin.

Tammikuu

Olin saanut äidiltäni lahjaksi hotellilahjakortin, jonka päätin käyttää Kuopiossa. Eläväisestä toristaan ja kalakukoistaan tunnettu Kuopio oli minulle uusi tuttavuus. Vaikka tammikuun alku oli vielä rauhallinen, koronarajoitukset olivat edelleen voimassa (esimerkiksi ravintolat eivät saaneet tarjoilla alkoholia klo 17 jälkeen – eikö tunnukin hullulta näin vuoden päästä?) ja pakkasta oli 20 astetta, meillä oli oikein kiva reissu.

Kuopion pakkasesta matka jatkui Teneriffan lämpöön. Vierailimme muun muassa Teiden tulivuorella, kävimme saaren kiertoajelulla ja löhöilimme uima-altaalla. Tässä vaiheessa ensimmäinen raskauskolmannes oli takana, ja väsymys ja kuvotuksen tunne oli väistymässä. Matkalla saimme yksityisen NIPT-testin tulokset, jotka kertoivat, että meille oli tulossa kromosomeiltaan terve poika. Tämän jälkeen uskalsimme kertoa lähimmälle perheelle raskausuutiset ja vastaanotto oli iloisen yllättynyt. Taisi Isakin isä alkaa itkeä puhelimessa.

Helmikuu

Lilla Torg on täynnä suosittuja kahviloita ja ravintoloita. Erityisesti kesäaikaan ihmisiä on täällä satoja.

Helmikuussa lähdimme Isakin kotikaupunkiin Karlshamniin, jossa otimme rennosti usean viikon ajan. Itse olin poissaolevana yliopistolta, enkä tehnyt töitä juurikaan. Sain siis jatkaa Tenerffalla alkanutta vapaarouvattaren elämää ja tutustua muun muassa Malmön keskustaan.

Olimme molemmat saaneet tammikuussa ikävähköjä uutisia töiden loppumisesta tai vähintäänkin vähenemisestä. Kaikki kääntyi kuitenkin parhain päin, kun molempien työtilanne ratkesi helmikuun aikana ja iso kivi putosi sydämestä pois. Isak aloitti maaliskuun alussa uudessa työssä.

Maaliskuu

Maaliskuussa aloitin hommissa Tallipihan Suklaapuodissa. Eikö jokaisen unelmahomma olekin tehdä töitä tällaisten suklaiden keskellä? Juhlistimme myös Isakin synttäreitä Ravintola Kuumassa ja saavutin puolivälin raskautta. Vähitellen raskaus alkoi näkyä myös ulospäin, enkä oikein osannut päättää, haluaisinko korostaa vai peittää pyöristyvää vatsaa. Meillä oli rakenneultra, jossa oli onneksi kaikki hyvin.

Huhtikuu

Huhtikuussa pääsiäisen tienoilla lähdimme käymään Riiassa Latviassa ja Vilnassa Liettuassa. Tässä vaiheessa jaksoin vielä ihan kohtuullisen hyvin kävellä vanhan kaupungin katuja, vaikka välillä piti ottaa levähdystaukoja kahviloissa ja ravintoloissa. Tästä syystä reissusta on muistissa ennen kaikkea jatkuva ähky, kun testailin aika tuhteja baltialaisia ruokia ”lepotaukojen” varjolla.

Loppukuusta olin myös töiden puolesta messuilla Helsingissä Suklaa- ja jäätelökarnevaaleilla. Hyvin jaksoin mielestäni, vaikka maha alkoi pikkuhiljaa painaa. Meillä on onneksi niin ihana ja energinen työporukka, että siitä saa itsekin aina tsemppiä kiireisen messuhulinan keskellä. Ja tässä vaiheessa tuntui niin oudolta, että maskeista oltiin juuri luopumassa – messuilla ei meillä enää niitä ollut. Nyt on vaikea edes kuvitella, miten arkinen juttu maskit ja korona olivat.

Toukokuu

Toukokuun isoin juttu oli ehdottomasti se, että ostin ensimmäisen ikioman asuntoni! Olin jo monta vuotta miettinyt asunnon ostoa, mutta vuokralla eläminen sopi senhetkiseen elämäntilanteeseeni, jossa pohdiskelin koko ajan mahdollisuutta muuttaa taas ulkomaille. Nyt kuitenkin vauvan tulon myötä tuntui oikealta hetkeltä sitoutua samalla pankin asiakkaaksi piiiitkäksi aikaa. Löysimme meille sopivan uudehkon kolmion, johon pääsimme muuttamaan heinäkuussa.

Muuten en tehnyt oikein muuta kuin töitä ja aloitin opiskelemaan italiaa.

Kesäkuu

Kesäkuussa juhlistimme baby showereita ja jäin kuun viimeinen päivä vastahakoisesti äitiyslomalle. Juhannuksesta ei ole mitään muistikuvaa, vaikka olin todistetusti selvin päin!

Kesäkuusta muistan myös sen, että silloin meillä oli paljon synnytys- ja perhevalmennuksia. Kävimme sekä oman neuvolan järjestämässä suomenkielisessä valmennuksessa että verkkoyhteydellä toteutetussa ruotsinkielisessä valmennuksessa. Näistä ruotsinkielinen oli sata kertaa parempi ja suosittelen kyllä Folkhälsanin ilmaista valmennusta.

Heinäkuu

Heinäkuussa elettiin jo aika rauhallisesti, vaikka jaksoin silti lähteä piipahtamaan Naantalissa ja Turussa. Turussa sattui olemaan keskiaikaismarkkinat samaan aikaan, joten väkeä riitti jo vähän ahdistavuuteenkin asti. Tuosta reissusta on jäänyt mieleen ennen kaikkea lämmin ilma, jatkuva tuskainen jano ja se, että reilu pari tuntia suuntaansa autossa alkoi olla jo aika kivuliasta ison mahan kanssa.

Elokuu

Elokuun alussa vietin synttäreitäni. Kävimme Hotelli Lillanin suloisella aamiaisella, jota voin kyllä suositella sellaiselle, joka kaipaa hieman rauhaisampaa aamiaistunnelmaa ja yksinkertaisia laadukkaita aamiaistarjottavia. Täytin siis huikeat 35 vuotta, eikä yhtään tuntunut varhaiskeski-ikäiseltä, vaan päinvastoin! Tästähän se elämä vasta alkaa!

Kuvista päätellen taisin jaksaa mennä kuntosalille vielä lasketun ajan jälkeenkin. No, paljon ei elokuussa sitten enää treenailtu, kun pieni poikamme päätti pitkän odottelun jälkeen saapua maailmaan. Jäätävistä silmäpusseista ja viiden (!) vuorokauden valvomisesta huolimatta jaksoi hymyilyttää.

Kun kirjoitan tätä, meidän pikkuinen on jo viisi kuukautta. Tuntuukin niin epätodelliselta, miten tavallaan nopeasti ja toisaalta taas hitaasti aika on mennyt. Ei sitä turhaan sanota, että oman lapsen syntymässä tavallaan syntyy itsekin uudestaan ja eikä enää koskaan ole täysin se sama ihminen, joka oli ennen vanhemmuutta. Olen todella kiitollinen, että saan elää nyt tätä elämänvaihetta.

Syyskuu

Syyskuussa tuli oltua kotona aika paljon. Saimme vieraita Ruotsista, kun Isakin isä ja setä sekä toisella kerralla äiti ja tämän mies saapuivat tutustumaan ensimmäiseen lapsenlapseensa. Vietimme Anton-pojan nimiäisiä pienellä porukalla perheen kesken ja opettelimme uutta arkea.

Lokakuu

Lokakuussa ei sattunut mitään ihmeempiä. Kävimme kolmistaan Särkänniemen karmivassa karnevaalissa ja muutenkin vietimme aika paljon aikaa kahviloissa tai maaseudulla isäni luona. Tässä vaiheessa alkoi jo kovasti kaivata oman kodin turvasta pois ihmisten ilmoille ja vanhan elämän pariin. Aloittelin varovaisesti taas kuntosaliharrastusta ja pyrin ottamaan vähintäänkin kerran viikossa omaa aikaa kaupungilla.

Marraskuu

Marraskuussa lähdimme viideksi päiväksi Tallinnaan. Ensimmäinen ulkomaanmatka vauvan kanssa sujui oikein hyvin, huoneistohotelli toimi loistavasti ja ennen kaikkea itselleni teki hyvää vaunulenkkeillä hieman uusissa maisemissa. Isak tekee töitä täysin etänä, mikä mahdollisti meille tämän reissun. Hän istui koneella päivät ja aina neljän viiden tienoilla lähdimme yhdessä kaupungille kahville ja syömään.

Marraskuussa aloitin myös viikonlopputyöt Suklaapuodin joulusesongissa. Olen tottunut siihen, että aina on monta rautaa tulessa, joten pieni pyrähdys töissä tuuletti mukavasti omaa pääkoppaa teki niin hyvää olla taas se työminä pelkän kotiminän ohella.

Joulukuu

Joulukuussa tein vielä töitä viikonloppuisin ja muutamana arkipäivänä. Jouluviikolla lähdimme sitten Kööpenhaminaan, josta jatkoimme Karlshamniin, Etelä-Ruotsiin. Pääsin kokemaan ensi kertaa ruotsalaisen joulun, johon kuului ainakin täällä muun muassa keitettyä (ei paistettua) kinkkua, kinkkurasvassa uitettua leipää, sahramipullia, janssoninkiusausta ja silliä peräti kymmenellä eri tavalla!

Otimme vastaan uuden vuoden täällä Isakin lapsuudenkodissa, jossa majailemme vielä seuraavat kaksi viikkoa. Kaiken kaikkiaan takana on todellakin sellainen vuosi, jonka muistan taatusti lopun ikääni. Odottavan innostuneena jään odottamaan, mitä tämä vuosi tuo tullessaan.

Kiitos vuosi 2022. Olit meille hyvä.