Vuosi 2024 alkaa ihanasti

Hyvää uutta vuotta 2024! Hurjaa ajatella, että tänä vuonna tulee kuluneeksi vuosikymmen siitä, kun tämä blogi sai alkunsa. Muistan hyvin vuoden 2014. Olin jo muutamia vuosia seurannut muita matkabloggaajia ja haaveillut omasta blogista, jossa saisin kertoa matkoistani ja tuskailla kaukokaipuun parissa. Meni kuitenkin pitkään ennen kuin kehtasin aloittaa ja julkaista tekstejäni muiden nähtäville. Onneksi uskalsin.

Vuosien aikana pääsin kokemaan matkabloggaajien yhteisön, sain olla osana Rantapallon blogeja ja jopa minulle asti tuli joitakin kutsuja tapahtumiin. Erityisesti Australian vuosien aikana oma blogi sai kohtuullisen mukavasti lukijoita ja pääsin inspiroimaan muita muuttamaan ulkomaille tai lähtemään working holiday -vuodelle Australiaan tai Uuteen-Seelantiin. Vuosien aikana kenties hienointa tässä harrastuksessa ovat olleet juuri ne ihanat yksityisviestit ja kommentit, joissa on kiitelty postauksista, jotka tavalla tai toisella ovat tarjonneet inspiraatiota, rohkaisua, vertaistukea tai muuten vain resonoineet. Jokainen kommentti on lämmittänyt valtavasti!

Kannattaa siis kehdata. Kannattaa uskaltaa. Kannattaa toteuttaa, vaikka kyse olisikin pienestä asiasta, kuten blogin aloittamisesta.

Tämän vuoden haaveet – tai ainakin yksi

Nyt on aika uudenlaisille haaveille. Enää en ole niin vastuista vapaa, että pystyisin noin vain ottamaan ja räväyttämään maailman toiselle puolelle ilman paluulippua. Jotain voin kuitenkin tehdä. Voin paeta tätä pakkasta edes hetkeksi. Tänä talvena otan kuukauden palkatonta vapaata ja suuntaan Portugaliin! Ei kuulosta kovin ihmeelliseltä, mutta silti sitä vaan aina ensin itsekseen ajattelee, miksi ei voisi tuollaista irtiottoa tehdä. No, kun on töitä. Kun ei ole rahaa. Siellä on sateiset ilmat kuitenkin, joten ei kannata. Oma mieli torppaa ensimmäisenä kaikki tavallisista ympyröistä poikkeavat ajatukset. Silti löysin itseni ehdottomasta töissä, että mitä jos teen enemmän töitä joulusesongin aikana ja sitten en yhtään tammikuussa. Onneksi se järjestyi niin joustavasti.

Matkaamme ensin pidennetyksi viikonlopuksi Lissaboniin ja sieltä suuntaamme kohti Ericeiran surffikaupunkia. En odota hyviä säitä, en paljon aktiviteetteja, eikä suoraan sanottuna haittaisi, jos tulee hetkittäin tylsää. Oikeastaan toivoisin sellaisia vetelehtivän tylsiä hetkiä. Hetkiä, joiden aikana voi uppoutua kirjan sivujen vietäväksi tai vain jäädä tuijottamaan tunniksi Atlantin aaltoja. Viime kuukaudet ovat olleet lievästi sanottuna hektisiä (voitte kuvitella, millaista on olla töissä pitkiä päiviä supersuositun suklaakaupan joulusesongissa ja olla iltaisin 1-vuotiaan vanhempi). Lepo tulee enemmänkin kuin tarpeeseen.

Eikä siinä vielä kaikki

Ja koska tässä eletään jatkuvasti kahden kulttuurin välissä, jokaisesta vapaapätkästä on aina pakko puristaa osa Ruotsin-vierailulle. Tälläkin kertaa jatkamme Portugalista vielä Ruotsin puolelle Karlshamniin. Enkä mene siis sinne ollenkaan pitkin hampain, vaan rakastan olla Ruotsissa. Jostain oudosta syystä olen aina pitänyt ruotsin kielestä, ruotsalaisten mentaliteetista ja muutenkin maasta kokonaisuudessaan. Erityisesti Etelä-Ruotsi, ja sieltä Skånen ja Blekingen läänit ovat itselleni jo melkein kuin toinen koti. Siis ikävöin jo sitä hassua murretta, rentoja vanhoja pikkukaupunkeja ja upeita tammimetsiä, jotka toimisivat loistavasti Grimmin satujen tapahtumapaikkoina.

Lue aiemmista Ruotsin-reissuista: Vierailusta Malmön kaupungissa, matkasta Ales Stenarin viikinkiraunioille ja matkasta Karlskronaan ja Karlshamniin.

Näissä merkeissä startataan vuosi siis täällä. Miten itselläsi?