Istanbulin upea Hagia Sofia

Nyt on ensimmäinen varsinainen päivä Istanbulissa kääntymässä iltaan. Askelmittari näyttää hieman vajaata 27 000 askelta, joten en usko, että tulen enää kovin kauas tästä hotellin sängyltä liikkumaan. Eilinen meni periaatteessa matkustaessa. Ensin autolla Helsinki-Vantaalle ja sieltä lento Istanbulin kentälle. Istanbulin Ataturkin lentokentältä on noin 20 kilometrin matka keskustaan, mutta matka vie liikenteessä suhatessa ainakin 40 minuuttia. Matka taittuu toki taksilla, mutta me olimme hieman epäileväisiä turkkilaisen taksihinnoittelun suhteen ja päädyimme ottamaan Havatas-bussin, joita lähtee lentokentältä puolen tunnin välein. Matka maksoi 11 liiraa henkilöltä ja bussi vei meidät suoraan Taksimin aukiolle, jossa hotellimmekin sijaitsi. Hotellin löytäminen oli helpommin sanottu kuin tehty. Kadunnimiä oli vaikea löytää ja uudessa kaupungissa on muutenkin aina aluksi pyörällä päästään. Erinäisten sattumusten kautta löysimme kuitenkin lopen uupuneina hotellimme ja kömmimme väsyneinä sänkyyn.

Tämä päivä alkoikin paljon valoisimmissa tunnelmissa. Olin positiivisesti yllättynyt hotellimme monipuolisesta turkkilaisesta aamiaisesta. Olimme kaiken lisäksi ainoat asiakkaat aamupalalla, joten tuntui todella luksukselta, kun notkuvat pöydät olivat kuin vain meitä varten. Jugurttia ei tosin ollut tarjolla, mutta muuten olin oikein tyytyväinen. Rakastan tuota turkkilaista fetaa muistuttavaa juustoa ja ryppyisiä mustia oliiveja!

Aamiaisen jälkeen lähdimme kävelemään Taksimilta Kabataksen raitiovaunupysäkille. Ilma oli pilvinen ja lämpöä oli noin kahdeksan astetta. Mitä lähemmäksi merta tulimme, sitä tuulisemmaksi kävi ilma. Minulla oli päällä kaksi ohutta paitaa, fleecetakki ja ohut kevättakki eikä niissä ollut yhtään mitään liikaa.

Taksimin aukio oli täynnä hulluja puluja.

Kabataksesta otimme 4 liiran ratikan Sultanahmetin pysäkille, joka on lähellä monia merkittävimpiä nähtävyyksiä. Jos aikoo matkustaa julkisilla yhtään enempää, kannattaa ostaa jo vaikka heti lentokentältä Istanbul-kortti, johon pystyy lataamaan rahaa ja maksamaan julkisen liikenteen matkoja. Parhaimmillaan matkata saa puoleen hintaan siihen verrattuna, että ostaisi lipun erikseen. Itse kortti taitaa maksaa 6 liiraa ja siihen sitten ladataan etukäteen rahaa. Ladattua rahaa ei käsittääkseni palauteta, jos matkoja jää käyttämättä, mutta samaa korttia voi käyttää useampi henkilö.

Ensimmäiseksi lähdimme tutustumaan Hagia Sofian museoon, jonka Justianus rakennutti kristilliseksi kirkoksi vuonna 537. Ennen kirkkoa paikalla oli ollut Apollonin temppelin rauniot, joiden päälle oli Konstantinus rakennuttanut basilikan, joka oli tuhoutunut tulipalossa 400-luvun alussa. Kirkon rakentamisessa oli kunnianhimoiset tavoitteet ja siitä oli tarkoitus tulla maailman loistelijain. Hienoimpia materiaaleja, kuten kultaa, hopeaa ja eriväristä marmoria käytettiin säästelemättä. Tavoitteet tavallaan saavutettiin ja Hagia Sofiasta tuli koko Bysantin alueen merkittävin kirkko. Aikojen saatossa kirkkoa on toki korjailtu ja paranneltu useaan otteeseen ja vaikka ajan hammas onkin tehnyt tehtävänsä, vielä 1500 vuoden jälkeenkin rakennus saa kävijän haukkomaan henkeä.

Kontantinopoli joutui turkkilaisille 1400-luvulla, jolloin Hagia Sofia muutettiin moskeijaksi ja sen ympärille rakennettiin minareetteja. Hagia Sofia oli moskeijana aina vuoteen 1935 asti, jolloin Atatürk päätti, että rakennus muutettaisiin museoksi ja sellaisena se on toiminut siitä lähtien. Sisään saa jonottaa aikansa, mutta ainakin näin ei-vilkkaimpana sesonkiaikana jonot liikkuivat sangen sukkelasti eteenpäin. Ennen sisäänpääsyä on turvatarkastus ja kaikki tavarat läpivalaistaan.

Esiin kaivettu alue, joka paljastaa osia vielä vanhemmasta 400-luvulla rakennetusta basilikasta, joka rakennettiin tulipalossa tuhoutuneen tilalle.

Kirkkoon saavutaan valtavan keskusportin läpi astellen vanhalla marmorilattialla. Oven yläpuolella sijaitseva Jeesusta esittävä mosaiikki toivottaa tulijat tervetulleeksi.

Sisällä kirkossa ei voi olla häikäistymättä valtavien kupolien laajuudesta. Mittasuhteita on vaikea tajuta pelkästä kuvasta, mutta kupoli vastaa kooltaan 15-kerroksista kerrostaloa ja on koristeltu yksityiskohtaisin maalauksin. Samassa tilassa ovat keskenään rinta rinnan Mariaa ja Jeesusta esittävät mosaiikit sekä moskeijan koristeornamentit ja Allahin, Muhammadin, hänen pojanpoikansa ja ensimmäisten kalifien nimitaulut.

Kirkossa on lukuisia pieniä ihailtavia yksityiskohtia. Kauniita laattoja, keisarin yksityinen kirjastorakennus, muinaisia graffiteja ja paljon muuta. Esimerkiksi alla olevassa kuvassa näkyy erivärisiä mosaiikista tehtyjä ympyröitä. Keisari istui vihreän mosaiikkiympyrän kohdalla jumalanpalvelusten aikana. Punainen mosaiikkiympyrä puolestaan kuvaa paikkaa, jossa Bysantin keisarit kruunattiin.

Yllä olevassa kuvassa on niin sanottu itkevä pylväs, jossa on peukalonkokoinen reikä. Uskomuksen mukaan jos peukaloa pyörittää reiässä, kaikki toiveet toteutuvat ja vaikka mitä mukavaa. No, jää nähtäväksi.

Matkaa kannattaa jatkaa portaita pitkin ylös lehterille, josta avautuvat upeat näkymät alas kirkkoon. Esillä on myös kauniita uskonnollisia esineitä ja koruja, jotka ovat myytävänä (yhden rannekorun hinta näytti olevan 6000 liiraa, joten en jäänyt tarkemmin tutkimaan muuta valikoimaa).

Hienot näkymät eivät ulotu vain sisätiloihin, vaan avonaisista ikkunoista näkee myös ulkona olevat maisemat. Lehterillä voi ihailla myös muutamia säilyneitä mosaiikkeja.

Lisätietoja: http://ayasofyamuzesi.gov.tr/en

Miksi vierailla: Hagia Sofian historia on ainutlaatuinen. Antiikin perustuksille pystytetty, ensin kristinuskon rakentama, sittemmin islamin koristama palvontapaikka, josta nykyään on tullut maailmankuulu rakennus, jonne ihmiset uskonnosta tai taustasta riippumatta voivat tulla yhdessä ja rauhan aikein ihailemaan historiaa, kauneutta ja huimaavaa arkkitehtuuria. Hagia Sofia – pyhä viisaus – pelkästään nimi kuvastaa osuvasti paikan luonnetta.

Aukioloajat: kesäaikana klo 9.00 – 19.00 ja talviaikana 9.00 – 17.00. Kannattaa olla aikaisin liikkeellä etenkin vilkkaimpana turistisesonkina.

Sisäänpääsymaksu: 30 liiraa (reilu 10 euroa)