Kevyen uusia tuulia ja melahetkiä

Viime päivät on ollut hiljaista blogin puolella, sillä muussa elämässä on tapahtunut kaikenlaista pientä. Ei mitään mullistavaa, ei isoja käänteentekeviä siirtoja, ei hyppäyksiä tuntemattomaan. Kuitenkin kun kaikkea pientä muutosta kasaantuu, kokonaisuutena niistä voi tulla aika isoja aika- ja ajatussyöppöjä. Syksy on muutenkin uuden aikaa, joten nyt kun illat Maltalla alkavat pimetä ja kelit viilentyä, onkin hyvä hetki ravistaa itsestään pois viimeiset rantahiekan rippeet ja päivittää tuoreimpia kuulumisia kaikesta pienestä uudesta muutoksesta, joka on vähitellen hiipinyt arkeeni. Aloitan tässä postauksessa siitä ajankohtaisimmasta.

Ensinnäkin iso muutos oli se, että molemmat kämppikseni päättivät lähteä Maltalta lyhyen ajan sisällä. Toinen palasi yhteen entisen poikaystävän kanssa; toinen erosi nykyisestä ja kaipasi uusia tuulia. Itse jäin hieman hankalaan asemaan: etsisinkö uuden asunnon vai jäisinkö nykyiseen ja ottaisin koko vuokrasopimuksen itselleni. Kallistuin viimeiseen vaihtoehtoon, sillä siten saisin jatkaa kivassa kämpässäni ja saisin päävuokralaisen oikeudella muuttaa asunnon parhaaseen huoneeseen, jossa on oma kylpyhuone. Toki samalla ottaisin vastuun koko vuokrasta ja kaikesta muusta pienestä, mitä päävuokralaisena olemisessa nyt voisi tulla vastaan.

Ja Maltallahan voi tulla vaikka mitä.

Tämä päätös johti ensiksikin siihen, että piti löytää vuokralaiset ja äkkiä. Onneksi meillä oli jo tiedossa ranskalainen tyttö, jonka kanssa oli jo sovittu muutosta, ja toinenkin vuokralainen löytyi muutaman päivän etsinnän jälkeen. Sitten tässä on ollut kaikkea pientä, joka on yllättäen kasaantunut vastuulleni. Sähkömiehiä, joita ei näy ja kuulu, uusien nettisopimusten tekoa, tappelua edellisten kanssa, yllättäviä maksuja ja koko ajan kaikkea pientä, joka aiheuttaa harmaita hiuksia. Tähän mennessä yksi makuuhuoneen valo kaipaa sähkömiestä, vessan hana tiputtaa vettä ja tänään alkoi jostain mystisestä syystä mikro savuta. Välillä ihmettelee, miten Maltalla ei voi mennä mikään asia kuntoon kerralla, miten kaikkea joutuu odottamaan älyttömän pitkään ja miten kaikki on vain niin vaikeaa.

Sitten ottaa vain lasin tai kaksi viiniä, ja toteaa, että mela.

En siis vieläkään oikein täysin ymmärrä, mitä tuo sana tarkoittaa, mutta se tuntuu sopivan mihin vain väliin. Se on tilkesana, jota käytetään vähän samassa merkityksessä kuin ”ok” tai ”okei”. Silti erityisesti meille Maltalla asuville ulkomaalaisille tuo sana kuvaa sitä kaikkea, mikä turhauttaa ja ei toimi, mutta mikä pitää vain hyväksyä olankohautuksella. Menikö neljäs bussi ohi, eikä ottanut kyytiin? Mela. Odotitko koko päivän postimiestä kotona, eikä mitään kuulunut? Seuraavana päivänä tuli silti viesti, että ovellasi käytiin, mutta et muka ollut kotona. Mela. Menitkö pankkiin kysymään oikeat paperit tilin avaamista varten, hankit paperit, varasit ajan tilin avaamiseen ja kuulit, että silti jotain puuttuu? Mela vain sullekin. Melasta saa myös monta mehukasta yhdyssanaa, jotka kiteyttävät jotain olennaista Maltalla asumisesta. Millainen on sinun melamaanantaisi tai paras melahetkesi?

Tällä hetkellä kaikki on kuitenkin ihan hyvin. Istun sängylläni, uudessa isossa huoneessani. Kaikki on siivottu ja puunattu, vaatteet on ripustettu kaappiin ja tavarat laiteltu paikoilleen. On tunne, että tässä paikassa voisi viihtyä pidemmänkin aikaa.

Miksi minulla on tunne, että olen ottanut ensimmäisen kunnon askeleen asettumisessa Maltalle oikein toden teolla?