Himotteleeko reissu, mutta matkakassa ammottaa tyhjyyttään? Onko suunnitelmissa pidempi irtiotto, mutta taloudellista puskuria pitäisi olla enemmän? Jos näin on, niin ehkäpä näistä vinkeistä voi olla hyötyä. Itselläni on tavoitteena saada kesän aikana mahdollisimman paljon säästöön mahdollisimman lyhyessä ajassa vuoden Australian matkaani varten. Onko mahdollista saada neljässä kuukaudessa säästöjä niin paljon, että niillä elää vuoden? Eikä missään Kaakkois-Aasiassa, vaan yhdessä maailman kalleimmista valtioista? Tätä kannattaa ehkä kysyä neljän kuukauden päästä, mutta tässä postauksessa avaan tarkemmin säästämisen suunnitelmiani. Jos kiinnostaa, paljonko minulla meni edellisvuonna rahaa Australiassa, käypä vilaisemassa tämä postaus.
Kaikessa tekemisessä, jossa pyritään saamaan mahdollisimman lyhyessä ajassa mahdollisimman paljon tuloksia, täytyy olla valmis näkemään vaivaa. Oli kyseessä sitten laihdutus, pääsykokeisiin lukeminen tai vaikka nyt se rahan säästäminen, täytyy olla valmis käyttämään aikaa ja energiaa halutun lopputuloksen saavuttamiseksi. Tässä säästämisprojektissa on kyse epämukavuuden sietämisestä, nöyrtymisestä, kyvystä olla välittämästä muiden mielipiteistä ja ennen kaikkea kovasta työstä. Mutta koska lopputuloksena ja tavoitteena on saavuttaa sitä, mitä haluaa niin kovasti, olen valmis kaikkeen tähän:
Mulla on kuusi työpaikkaa
Jep, mulla on työsuhde kuuteen eri yritykseen. Nyt kun puhutaan ankarasta rahan säästämisestä, pienillä kosmeettisilla säästöyrityksillä on vain kosmeettisia vaikutuksia. Vähän kuin laihdutuksessa, niin onhan se ihan kiva, että jäät bussista pysäkkiä aikaisemmin ja kävelet pikkuisen pidemmän matkan kotiin, mutta kunnon tuloksiin tarvitaan enemmän. Olen kokenut itselleni parhaimmaksi tavaksi, että mulla on yksi päivätyö virastoaikoina (8 – 16.30) maanantaista perjantaihin sekä lisäksi useampi työsuhde eri keikkafirmoihin. Esimerkiksi ensi viikkoa seuraavalla viikolla aikataulu on näillä näkymin seuraava: arkipäivisin 37 tuntia päivätöissä, lauantaina ja sunnuntaina molempina päivinä vähintään kahdeksan tuntia promootiohommia ja perjantai- ja lauantaiyön olen baarissa töissä. Väsyttääkö? No totta hitossa väsyttää! Omasta unesta ja levosta pitää yrittää pitää huolta, nukkua aina kun siltä tuntuu ja pitää kunnosta huolta urheilemalla. Treenaan kuudesti viikossa ja siihen päälle tulee vielä aamulenkit ehkä joka toinen päivä. Sanomattakin selvää, että telkkaria ei paljon tule avattua.
Kun tavoitteena on säästää rahaa, olen ihan reilusti sanonut ”kyllä” sellaisillekin hommille, joihin olisin pari vuotta sitten pitänyt itseäni suoraan sanottuna liian hyvänä. Ihan rehellisesti voin sanoa, että mun on pitänyt tehdä itselleni selväksi, mitä olen tavoittelemassa ja on kysynyt nöyryyttä lähteä tekemään töitä, joita olen ennen pitänyt niin sanottuina paskaduuneina. Pari vuotta sitten pidin itseäni liian hyvänä ottamaan vastaan esimerkiksi tavallisen toimihenkilön tehtävää pankissa ja nyt muun muassa plokkaan laseja ja myyn lippuja baarissa.
Pidä motivaatio korkealla
Miten jaksan tehdä montaa työtä yhtä aikaa ja tulla aamuyön tunteina kotiin työvuoron jälkeen? Ensinnäkin siksi, että muistutan itselleni koko ajan, miksi teen tätä. Neljän tunnin vuorosta baarissa saan sata euroa ja käännän sen heti joksikin konkreettiseksi asiaksi, mitä teen vastaavalla summalla Australiassa. ”Näillä työtunneilla saan kuumailmapallolennon Yarra Valleyn viinitilojen yllä”. ”Kun teen viikon tätä työtä, voin tehdä matkan Ulurulle”. Kummasti motivaatio nousee.
Lisäksi olen tehnyt exceliin selkeät säästämistavoitteet, joiden saavuttamista seuraan säännöllisesti. Itseäni motivoi nähdä ruudulla selkeästi, kuinka monta euroa vielä tavoitteeseeni on ja kuinka paljon olen jo tehnyt.
Säästä isoissa asioissa
Asuminenhan on se isoin kulu ja jos tavoitteena on saada mahdollisimman paljon säästöön lyhyessä ajassa, isoista kuluista kannattaa yrittää säästää. Asun tällä hetkellä puoliksi lapsuudenkodissani isäni luona ja puoliksi äitini kanssa kerrostalokaksiossa nukkuen yöt patjalla. Asumisen kulut on toisin sanoen viety minimiin. Kaikilla ei tietenkään ole tähän mahdollisuutta, mutta sitten kannattaa miettiä muita keinoja pienentää asumiskustannuksia. En myöskään omista autoa, vaan kuljen kävellen tai pyöräilen pääasiassa kaikkialle ja tarvittaessa saan lähipiiriltä autoa lainaan. En maksa vakuutuksia, en nettikuluja, en shoppaile vaatteita.
Verosuunnittele!
Ei ole järkeä maksaa korkeaa lisäveroprosenttia, vaan olen hakenut niin sanotun freelancer-verokortin, jossa veroprosenttini on sama kaikille työnantajilleni. Koska olen Suomessa vain osan vuotta, veroprosenttini on todella alhainen. Muista myös tehdä kaikki sinulle kuuluvat vähennykset. Asun virallisesti lapsuudenkodissani ja kuljen sieltä usein töihin, niin olen oikeutettu työmatkavähennyksiin.
Myy omaisuuttasi
Jotkut myy asunnon tai laittaa sen vuokralle. Itse myin oikeastaan kaikki huonekaluni ja jätin itselleni vain astiat siltä varalta, että joskus palaan pysyvästi Suomeen. Myyn myös autoni viimeistään syksyllä. Samaan syssyyn voi hankkiutua turhista vaatteista ja muusta käyttötavarasta eroon ja voin kertoa, että oikeasti materiasta luopuminen keventää henkisesti ja lisää samalla painoa lompakkoon ;).
Sitten ne kosmeettiset jutut
Kaikkeen parin euron pikkusälään kuluu yllättävästi rahaa. Lounaat ulkona, kahvittelut, baarittelut, mukatarpeelliset uudet vaatteet… listaa voisi jatkaa loputtomiin. Itsestään selväähän on, että myös näistä pitäisi karsia, kun haluaa kunnolla säästää. Jotkut kirjaa ylös kaikki ostokset tai tekee tarkan budjetin. Itselleni sopii se, että siirrän aina joka palkasta tietyn määrän säästötilille ja käyttötilille jätän vähän käyttörahaa, joilla voi maksaa arkielämistä.
Lopuksi vielä lupaamani vinkit työnhakuun
Työnhaku on sieltä ja syvältä. Ei siitä pääse yli eikä ympäri. Netti pursuaa ohjeita työnhausta, hyvän CV:n kirjoittamisesta ja haastattelussa pärjäämisestä. En ole nyt keksimässä pyörää uudestaan, mutta jaan muutaman oman vinkkini.
– Oikeasti töitä kannattaa etsiä sosiaalisen verkoston kautta. Kannattaa kertoa koko lähipiirille ja kaverin kavereille, että etsit töitä, ottaa yhteyttä entisiin työnantajiin ja kysellä, onko työntekijän tarvetta ja vaikka postata Facebookiin päivitys, jossa kerrot hakevasi hommia.
– Hyvä CV ja hakemus EIVÄT ole sellaisia, joissa olet esittänyt itsesi mahdollisimman hyvässä valossa. Itselläni kesti kauan ymmärtää tämä, mutta kun olin tämän sisäistänyt, yllättävästi haastattelukutsuja alkoi kuulua. Työnantajat eivät etsi superihmistä, vaan he etsivät ihmistä, joka sopii parhaiten haettavaan hommaan. Teen jokaista työpaikkaa varten oman hakemuksen ja myös CV:n.
– Hakemuksen pidän lyhyenä ja selkeänä. Kerron rehellisesti, miksi haen kyseistä tehtävää. Vältän fraaseja, vaan kerron avoimesti omasta elämäntilanteestani, tavoitteistani ja miksi kyseinen yritys ja kyseinen työtehtävä motivoivat minua. Pyrin olemaan aito. En siis aloita mitenkään: ”Olen 28-vuotias nainen. Koulutukseltani olen se ja se…”.
Hakemuksen toisessa kappaleessa kerron, mitä voin tarjota yritykselle. Katson läpi työpaikkailmoituksen ja yrityksen verkkosivut, joista pystyy hyvin päättelemään, mitä ominaisuuksia ja osaamista haetaan ja sitten perustelen konkreettisin esimerkein, miten aiempi työkokemukseni, (koulutukseni/harrastukseni jos relevantteja) ja muut ominaisuuteni ovat juuri sitä, mitä tehtävässä haetaan. Hakemuksen loppuun laitan vielä ne tavalliset kiitokset ja loppumotivaatiojutut ja niiden lisäksi kerron ehkä jotain tarvittavaa käytännön asiaa (oma auto, valmius matkustamaan, voi tehdä viikonloppuvuoroja yms. mitä nyt on työn kannalta oleellista).
– Teen CV:n samalla periaatteella. Listaan ensin soveltuvan työkokemuksen ja korostan kokemuksesta niitä osia, jotka ovat oleellista tehtävän kannalta. Otetaan esimerkki. Olen vaikkapa ollut nuorena kahvilassa töissä matkailukohteessa. Yhteen tehtävään voisin korostaa asiakaspalvelukokemusta ja sitä, että matkailukohteessa otin myös asiakas- ja toimittajaryhmiä vastaan ja palvelin englanninkielellä. Toiseen tehtävään painottaisin esimerkiksi kassakokemusta ja kykyä työskennellä kiireessä. Toista tehtävää varten painottaisinkin sitä, että kahvilassa osallistuin tarjottavien leipomiseen, valmistelin lounassalaatteja sekä anniskelin alkoholia. Voisin vielä painottaa, että kahvilassa siistin pöytiä, tiskasin, vastasin jatkuvasti yleisestä siisteydestä, keittiön puhtaudesta, pesin lattioita ja niin edelleen. Mikään ei ole valetta, mutta kaikessa on kyse siitä, mitä korostat ja miten muutat kokemuksesi vastaamaan sitä, mitä rekrytoija etsii.
Turhat asiat jätän pois. En kerro harrastuksista, jos ne eivät ole oleellisia tehtävän kannalta. En listaa mitään tieteellisiä julkaisuja yms., ellen tarkoituksella halua rakentaa itsestäni akateemista mielikuvaa. Saatan pudottaa pois CV:stä työpaikkoja tai peittää sitä, että olen liian vähän tai liian paljon kokenut jotain tehtävää varten. CV:n ja hakemuksen tarkoitus ei ole rakentaa minusta mahdollisimman hyvää kuvaa, vaan niiden tehtävä on saada minut haastatteluun.
– Haastattelussa pätee ne perusohjeet: tule ajoissa, pukeudu siististi, ota tarvittaessa mukaan kopiot CV:stä sekä työ- ja koulutodistuksista, kättele napakasti ja katso silmiin. Varaudu vastaamaan niihin perusklassikkokysymyksiin stressinsietokyvystä, hyvistä ja huonoista puolista ja miksi haet kyseistä paikkaa. Tee taustatyö ja perehdy yrityksen nettisivuihin.
Itse yritän mahdollisimman nopeasti aistia haastattelijan tyyliä ja yrityksen ilmapiiriä ja mukautua siihen pienillä vivahteilla. Onko vastassa iloisen rempseä tyyppi vai rauhallisempi henkilö? Tämä vaikuttaa omaan käyttäytymiseeni, puhetyyliini, puheen voimakkuuteen ja nopeuteen. Yritän saada haastattelijan tuntemaan olonsa mukavaksi ja rentoutumaan, vaikka yleensähän asia on toisinpäin. Kuitenkin omasta kokemuksesta tiedän, että haastattelutilanne on myös haastattelijasta usein vähän jäykkä. Jos itse onnistun haastateltavana saamaan haastattelijalle hyvän ja rentoutuneen fiiliksen, niin että hän alkaa jutella vapaammin ja viihtyy tilanteessa, tiedän, että olen jo sillä päässyt aika pitkälle. Tällä vinkillä minut on valittu (yhtä paikkaa lukuunottamatta, johon hain lukioiässä) kaikkiin paikkoihin, joihin olen vain päässyt haastatteluvaiheeseen.
– Hyvä vinkki vielä työnhakuun on tehdä aina kukin työ niin hyvin kuin pystyt. Kun on hyvät välit entisiin työnantajiin, on helppo kysyä suosituksia tai tiedustella avoimista paikoista. Hyvät suhteet ihmisiin auttaa pitkälle.
Ei muuta kuin tsemppiä kaikille työnhakuun ja reissuhaaveiden toteuttamiseen”
Brief translation in English: In this post I shared my tips on how to save as much money as you can for your travels in a short period of time. My tips are:
1. Work, work, work! Currently I have six different jobs and work sometimes even 65+ hours a week. Crazy right?!
2. Keep your motivation high. When I’m really tired, I remind myself of the reasons why I’m working so much. Every euro I earn and save I convert into some concrete dream, adventure or trip I can then have. I tell myself that if I work these hours, do these shifts, save this money then I can do a hot air balloon ride, scuba diving course or whatever I’ve always dreamed of.
3. Save in big things. Accommodation is usually the most the biggest expense here in Finland. I save by living with my parents (yes, at the age of 28). I don’t own a car so I have to walk or bike everywhere I want to go.
4. Make a tax plan! Are there any deductions you can use? Familiarize yourself with the tax laws in your country and use it to minimize taxes.
5. Get rid off stuff you don’t need. I sold almost all my furniture for a nice pile of euros. Consider selling clothes and other stuff you don’t need anymore. Declutter your life!
6. Save in small things. Do you really need your daily latte or those new shoes? Think two times before you buy something that is not absolutely necessary. Small expenses really add up and without even noticing you have spend hundreds of euros/dollars/whatever currency for something stupid instead of investing that in something meaningful (like your travels)
11 Comments
Maarit Johanna
23 toukokuun, 2016 at 11:20 amAika ekstremekeinot oot kyllä ottanut käyttöön, ja ymmärrän kyllä hyvin syyn!
Vinkit on aina hyväksi, mutta ei vain sovi kaikille. Oot ihan superhyvä työnhaussa ja myös onnekas kun oot saanut noin monta työpaikkaa! Toki yksi täysipäiväinen työ varmasti tuo suurimman osan tuloista ja se on varmasti vaikuttanut, että sulla on jo aika paljon työkokemusta ja hyvä tutkinto alla.
Isossa kaupungissa kaikki varmasti onkin mahdollista jos vain pinnistelee tarpeeksi
Onneksi ei tarvitse itse enää junnata paikoillaan, koska omat onneksi oman alan työt alkavat kuun lopussa. Niillä ei tosin pääse rikastumaan, mutta yhdentoista haastiksen jälkeen se oli ainoa mihin pääsin.
Sandra
23 toukokuun, 2016 at 5:33 pmTotta, pienemmällä paikkakunnalla on varmasti ihan eri tilanne, kun melkein työ kuin työ on kiven alla. Muistan hyvin, miten reilu kolme vuotta sitten tuskailin, kun valmistumisen kynnyksellä melkein mitään ei tuntunut löytyvät ja välillä meinasi usko loppua ja itsetunto oli ihan nollissa. Totta on myös, että mähän oon nyt hakenut tyylillä mitä vaan ja kaikki tehtävät on alle sen, mihin mun koulutus tai kokemus riittäisi. Ehkä siitäkin tulee sellainen (valheellinen) mielikuva, että oon nyt jotenkin muka suoriutunut hirveän hyvin työn haussa 😀
Hei ja onneksi olkoon työn saamisesta! On ihan todella hatunnostoinen suoritus ja toivottavasti paikka on kiva. Kerro siitä ihmeessä lisää joko blogissa tai snäpin puolella 🙂
Viola
23 toukokuun, 2016 at 8:25 pmSiis miten sen auton kanssa oli..? Ensin kirjoitat, että: ”En myöskään omista autoa, vaan kuljen kävellen tai pyöräilen pääasiassa kaikkialle ja tarvittaessa saan lähipiiriltä autoa lainaan” ja hetken kuluttua: ”Myyn myös autoni viimeistään syksyllä.” Hmm?
Kun pitää tavoitteen kirkkaana mielessä niin hetken aikaa kyllä tuotakin työtahtia jaksaa. Tsempit!
Sandra
24 toukokuun, 2016 at 1:59 pmAa, olisi pitänyt selventää. Itse en omista autoa, ex-mies omistaa auton, mutta olemme keskenämme sopineet, että minä saan auton myymisestä rahat ja hän saa sitten joitakin huonekaluja vastineeksi. Hyvä kun kysyit, niin ei jäänyt epäselvää 🙂
Susanna
26 toukokuun, 2016 at 3:36 pmHyvä aihe! joo minäkin kannatan säästämistä, ehdottomasti. Säästää voi myös ostoksissa, aika moni huomaamattaan shoppailee niin ettei huomaa että nekin rahat voi säästää matkoihin. Tuohon asumiseen liittyen, siinä minäkin olen säästänyt tai yrittänyt säästää. En oikeen ymmärrä ihmisiä, joilla on aina rahaa baareiluun, mutta ei muka rahaa sellaiseen 300e äkkilähtöön kerran vuodessa. Moni ei vaan ole valmis tinkimään mistään että pääsisi reissuun. En käy kalliissa ravintoloissa ja minulla ei ole muita harrastuksia kuin matkailu, säästän myös näissä
Sandra
27 toukokuun, 2016 at 2:39 pmSehän se on, että moni ihmettelee, miten paljon matkustavilla on rahaa reissuihin, mutta yllättävän paljon sitä saa kulumaan shoppailuihin, baareiluun tai kahvitteluun. Tosiaan kun niitä äkkilähtöjäkin saa halvimmillaan vaikka Turkkiin viikoksi noin sadalla eurolla. Säästän ruoassa siten, että teen aina eväät töihin ja yritän välttää sitä, että tulee mitään ruokahävikkiä.
Sandra
18 kesäkuun, 2016 at 8:22 amTuo on niiiiiin totta ja samasta aiheesta on monesti puhuttu matkabloggaajien keskuudessa. Kyllä oon sitä mieltä, että melkein jokaisella on oikeasti rahaa ulkomaanmatkaan edes kerran vuodessa, mutta se on toki pitkälti priorisoimiskysymys.
Janika / My Cup Of English Tea
13 kesäkuun, 2016 at 4:34 pmHyvä postaus! Itselläni olisi niin paljon petrattavaa mitä säästämiseen tulee. Hienoa, että pystyt siihen noinkin tehokkaasti! Pitää itse ottaa tästä vinkit talteen 🙂
Sandra
18 kesäkuun, 2016 at 8:20 amNo joo, kiva jos näistä on hyötyä. Välillä pitäisi ottaa itseä niskasta kiinni, kun menot meinaa kasvaa samaan suhteeseen kuin tulotkin. 😀
Jenni / Globe Called Home
15 kesäkuun, 2016 at 6:20 amOho, aika rispekt tällaisesta työvauhdista ja -motivaatiosta! Itse tien kuukauden verran kauppaduunia ennen ”oikean” työpaikan löytymistä, ja tuli todettua, että nuo ”paskaduunit” on vaan aika paljon fyysisesti rankempia kuin mun nykyiset tietotyöläishommat. Jalkoja särki, mutta hyvänä puolena laihduin kilon per viikko…
Mä peukutan näitä työnhakuvinkkejä, aika lailla samanlainen prosessi oli itselläkin. CV:tä en aina jaksanut kustomoida eri työpaikkoihin – kustomoin sen sen sijaan eri ”työnkuville” mitä hain – mutta selvästi paremmin alkoi mennä, kun tajusin, mitä amerikkalaiset CV:ssä hakevat. Ei ketään kiinnosta listaus ”tein hommia x y z”, vaan sen sijaan CV:ssä esittelin, kuinka iso vaikutus minusta oli firmalle: kuinka paljon työni säästi rahaa ja kuinka paljon pystyin tehostamaan firman toimintaa.
Sandra
18 kesäkuun, 2016 at 8:17 amMä oon seurannut sun työnhakua Snapissa ja täytyy kyllä nostaa hattua sun kärsivällisyydelle, kun kaikenlaista mutkaa tuli siihen matkaan. Tuo sun vinkki on ihan älyttömän hyvä. CV:ssä on tärkeää ottaa kanssa huomioon kansalliset erot. Musta olis kyllä vaikeeta keksiä, mikä vaikutus musta on firmalle riippumatta eri töistä, joissa oon ollu. ;D