Elämä

Ole varovainen mitä toivot, sillä voit saada sen

30 kesäkuun, 2017

Olen vähän hämmentynyt ja yllättynyt. Olen jo pitkään halunnut tavalla tai toisella rakentaa itselleni arjen, jossa voin yhdistää kirjoittamisen rakastamaani matkustamiseen tai ulkomailla elämiseen. Toistaiseksi olen päätynyt asumaan muualla, elättämään itseni erilaisilla töillä ja sitten vapaa-aikanani kirjoittamaan harrastukseksi tätä blogia. Entä jos jokin päivä haluaisin oikeasti saada palkkaa kirjoittamisesta?

Kun olin ala-asteella, lempiaineeni oli äidinkieli. Kirjoitin ainevihkoja täyteen kerta toisensa jälkeen. Tarinoissani seikkaili päähenkilönä aina nuori nainen tai tyttö, joka kohtasi erilaisia haasteita ja seikkailuja asettuivatpa tapahtumat sitten koulumaailmaan tai Liisa Ihmemaassa -tyyliseen absurdiin mielikuvitusmaailmaan. Yläasteella aiheet synkkenivät ja varmaan hämmensin äidinkielen opettajaani teksteillä, jotka käsittelivät muun muassa mielisairaan verenhimoista kostoa entiselle rakastetulleen, lapsenmurhaa, pojan ja äidin välistä rakkaussuhdetta tai Peter Pania, joka kirjoitti luojalleen kirjeen, jossa kertoi, että hän halusi kasvaa aikuiseksi, elää ja lopulta kuolla, sillä hänestä mikään ei ollut pahempi vankila kuin pysyä muuttumattomana muuttuvassa maailmassa. Vasta rajat ja oma rajallisuus antaisivat vapauden. Jälkimmäisestä voitin kansallisen kirjoituspalkinnon. Lukiossa sain paikallislehden stipendin menestyksestä äidinkielen ylioppilaskokeessa. Rakkaus kirjottamiseen on ollut minulla aina verissä.

Kun olin vielä Australiassa alkuvuonna, hain yhteishaussa Tampereen yliopistoon opiskelemaan viestintää ja journalistiikkaa. Päätin hakemisesta aika spontaanisti ja ajattelin, että voin käydä koittamassa pääsykokeissa, kun niiden aika tulee. Luin pääsykoemateriaaleja mitä nyt töiltäni ja reissaamiseltani ehdin, mutta en niin kovinkaan intensiivisesti. Kun tulin Suomeen toukokuun alussa, kävin yrittämässä pääsykokeissa, joiden jälkeen olo oli erittäin epävarma. Koe oli ollut hyvin erilainen kuin mitä olin ajatellut. Piti kuvittaa lehtijuttu piirtämällä, piti kirjoittaa blogiteksti ja selittää termejä. Vain muutama perinteinen esseetyyppinen kysymys. Osallistujia oli paljon, ja valtaosa istui kokeessa loppuun asti. Tiesin, että sisään otettaisiin 12 kuvaviestinnän opiskelijaa, 20 puheviestinnän opiskelijaa ja vasta loppu 39 tavallisen linjan kautta. Tiesin, että ensikertaiskiintiössä pääsisi sisään reilut 70 %. En siis todellakaan uskonut tulevani valituksi, joten pystyin hyvillä mielin ja innokkaasti ottamaan vastaan työtarjouksen Maltalla. Unohdin koko asian. Kunnes sain eilen sähköpostia.

Minut oli valittu. Ei rimaa hipoen, vaan noin 30 pistettä yli sisäänpääsyrajan. Minun piti lukea tulokset ainakin kolmeen kertaan, että olin varma, että silmäni eivät tehneet temppuja.

Mitään ei saa, jos ei yritä.

Ja varo, mitä toivot, sillä se saattaa hyvinkin toteutua.

Edessäni on kinkkinen tilanne. Miten voin saada sekä Maltan että pitää opiskelupaikkani?

Miten elämässä saa sen kuuluisan kaiken?

 

  • Reply
    Anna | Muuttolintu.com
    30 kesäkuun, 2017 at 8:31 am

    ONNEAAAAAA!!!! Mietinkin, että mitenhän sen kanssa on mennyt! (Ja hahah, ois kiva lukea noita vanhoja ainekirjoituksia, kuulostaa ihan huipuilta). Sanoisin, että jos on pakko valita, niin se Malta kyllä odottaa, jos kerran tämä se siun unelma on! Pussss!

  • Reply
    Jerry / Pako Arjesta
    30 kesäkuun, 2017 at 8:35 am

    Mahtavaa! Onnittelut tuosta saavutuksesta :)! Joskus pitää tehdä vaikeita valintoja myös hyvissä asioissa, mutta se on aina vain upea asia, että valinnanvaraa löytyy. Keksit varmasti keinon saada molemmat vaikkapa siirtämällä opintojen aloitusta ja lähtemällä nyt ulkomaille.

    PS. tuo Peter Pan -kirjoitus kuulostaa muuten todella mielenkiintoiselta!

    • Reply
      Sandra
      30 kesäkuun, 2017 at 9:13 am

      Kiitos Jerry! Jonkin vaihtoehdon keksin. Pakko keksiä. 😀

  • Reply
    Panu / Panun matkat
    30 kesäkuun, 2017 at 8:57 am

    Mahtavaa! Tuonne on todella vaikea päästä. Vaikka itsensä elättäminen kirjoittamalla ei sinänsä vaadi koulutusta, helpottaa Tampereen linjan käyminen hurjasti menestystä alalla. Sinuna varmaan lykkäisin opintojen alkua ilmoittautamalla poissaolevaksi ensimmäiseksi lukukaudeksi/-vuodeksi ja kävisin kokeilemassa työskentelyä Maltalla. Opiskelupaikasta en missään nimessä luopuisi, jos kyseessä on unelmiesi ala.

    • Reply
      Sandra
      30 kesäkuun, 2017 at 9:13 am

      Kiitos! Ongelma tässä on se, että ensimmäisenä vuotena saa olla poissaoleva vain lakisääteisestä syystä eli armeija/sivari, äitiysloma, sairaus tai vamma, joten se ei onnistuisi omassa tapauksessa.

      • Reply
        Panu / Panun matkat
        30 kesäkuun, 2017 at 10:00 am

        Oho, asiat ovat sitten ilmeisesti muuttuneet. Olin aikanani poissaoleva ensimmäisen kauden opinnoista ilman mitään selityksiä…

        • Reply
          Sandra
          30 kesäkuun, 2017 at 4:53 pm

          Ihan naurettava juttu, ettei mikään syy kuin juurikin nuo tietyt tiukat kriteerit kelpaa poissaoloon. Varsinkin hieman vanhemmilla ihmisillä kun elämäntilanteet töiden ja muiden asioiden suhteen voi kovastikin muuttua opintoihin hakemisen ja niiden alkamisen välillä.

  • Reply
    Hanna
    30 kesäkuun, 2017 at 9:18 am

    Onnea vielä kerran! Jokainen tekee tietenkin niin kuin itse parhaaksi näkee, mutta itse sun tilanteessa ottaisin opiskelupaikan vastaan, lykkäisin opintojen aloittamista vuodella ja menisin ainakin katsomaan miltä se Malta näyttää. Suomeenhan voi aina palata 🙂 Veikkaan että jos jätät Malta-kortin käyttämättä, asia jää kuitenkin ”kaivelemaan hampaankoloon” myöhemmin.

    • Reply
      Sandra
      30 kesäkuun, 2017 at 9:22 am

      Mä yritän tehdä juuri näin, mutta poissaolevana en voi olla ekana vuotena, joten yritän sumplia tilanteen jotenkin.

      • Reply
        Jenni / Unelmatrippi
        30 kesäkuun, 2017 at 9:39 am

        Onnea opiskelupaikasta! Ota jotain verkko-opintoja ekalle vuodelle (esimerkiksi vapaavalintaisiin upotettavia tai sivuaineopintoja), jos haluat viettää sen Maltalla. Verkko-opintojen avulla pystyt etenemään opinnoissa ja samalla olemaan ihan muualla kuin Tampereella. 🙂 Jos sopivia verkko-opintoja ei löydy varsinaisesta kurssitarjonnasta, niitä on ainakin avoimen yliopiston puolella. Niistä voi joutua siellä jotakin maksamaan (ei välttämättä), mutta saat ne silti liitettyä tutkintoon, eli pienestä maksusta huolimatta se voi olla hyvinkin kannattavaa. Itse olen kikkaillut opintojen kanssa juuri näin, sillä opiskelen Joensuussa, mutta elämäni on Helsingissä.

        • Reply
          Sandra
          30 kesäkuun, 2017 at 4:54 pm

          Kiitos tästä vinkistä. Täytyy alkaa tutkia verkko-opintotarjontaa, jos voisi vaikka ihan muutamankin kurssin käydä. Hyvin olet ilmeisesti itsekin saanut kikkailtua elämäsi 🙂

          • Jenni / Unelmatrippi
            30 kesäkuun, 2017 at 7:13 pm

            Hyvin on järjestynyt. Ja niin kuin noissa muissa kommenteissa tuossa tulikin esiin, voit myös vain ilmoittautua läsnäolevaksi ja et vain suorita silti mitään. Mutta tietty jos aikaa on, niin miksipäs sitä ei jotain jo suorittaisi? Onhan se aina pois sitten myöhemmästä työstä opintojen eteen. Opiskelu on kivaa. 🙂

          • Sandra
            1 heinäkuun, 2017 at 7:10 am

            Niin onkin kivaa! Ja uskon, että näin hieman kypsemmällä iällä niitä opintoja hoitaakin vähemmän suorituskeskeisesti enemmän oman kiinnostuksen ja jaksamisen mukaan. Yritän katsella jo etukäteen, jos löytäisin jotain hyviä verkkokursseja valikoimista. 🙂

  • Reply
    Tiia/ReiseReise
    30 kesäkuun, 2017 at 10:13 am

    Onnea myös opiskelupaikasta! 🙂
    Mulle kävin samalla tavalla muutama vuosi sitten. Sain työpaikan Helsingistä, otin sen vastaan ja sitten tuli paksu kirje Vaasan yliopistosta. Otin myös opiskelupaikan vastaan, mutta ilmottauduin vuodeksi poissaolevaksi ja tein vuoden töitä Helsingissä. Vuoden jälkeen lähdin opiskelemaan. Uskon, että opinnot olisivat sun juttu, ja tietysti opiskelijoilla on mahtavia mahdollisuuksia kansainvälisyyteen esim. Erasmus-vaihto.

    • Reply
      Sandra
      30 kesäkuun, 2017 at 4:51 pm

      Näin jo yhden tutkinnon suorittaneena ymmärtää juurikin sen, että opiskelijoilla on mahdollisuuksia vaikka mihin. Kansainvälisyyteen, harjoitteluun ja ihan erilaiseen vapauteen kuin mitä on työssäkäyvillä. Nyt alan uskoa, että pystyn tekemään samanlaisen kuvion kuin mitä monet on täällä tehneet.

  • Reply
    katja/fatinBKK
    30 kesäkuun, 2017 at 10:53 am

    Onnea! Ja itse Treen yliopistolla opiskelevana sanon sellaisen vinkin, että ilmoittaudu läsnäolevaksi, maksa se yliopiston vuosimaksu (samalla saat opiskelijakortin ja kaikki sen alet) ja älä vaan ota mitään kursseja sille vuodelle. Akateeminen vapaus niin ei siellä kukaan lähde kyseleen että mitäs mitäs. Tai vaikka ilmoittaa kun tulee aika tavata oma tutor-proffa että oot ulkomailla eikä tämä onnistu nyt. Kyllä siellä ymmärretään!

    Itse aikoinaan sain politiikan tutkimuksesta opiskelupaikan ja olin vielä TAMKissa viimeistelemässä opintoja yhden vuoden sekä samaan aikaan kokoaikaduunissa. Otin paikan vastaan, ilmoittauduin läsnäolevaksi ja muistaakseni suoritin yhden 5 op kurssin seuraavana kesänä 😀 Ainoa (omasta mielestäni aivan mitätön) miinus on se, että tuo vuosi tietenkin kuluttaa sitä kokonaisopiskeluaikaa mutten jaksa nähdä sellaista mahollisena, että vaikka ne kaikki 7 v mitä opintoihin annetaan täyttyisi ja olisi vaikkapa gradua vaille valmis niin yliopisto ei myöntäisi lisäopintoaikaa.

    Eli kaikki on todellakin mahdollista saada! 😉

    • Reply
      Emma
      30 kesäkuun, 2017 at 12:01 pm

      Nimenomaan näin! Ekana vuonna ei saa ilmoittautua poissaolevaksi, mutta vaikka ilmoittaudut läsnäolevaksi ei sun ole pakko tehdä kurssin kurssia! Nimim. TAMKissa töissä sekä kahden opiskelupaikan loukussa 😀

      Niin ja onnea! 🙂

      • Reply
        Sandra
        30 kesäkuun, 2017 at 4:46 pm

        Kiitos toivotuksista ja vinkistä. Taitaa olla, että teen juuri näin!

    • Reply
      Sandra
      30 kesäkuun, 2017 at 4:49 pm

      Kiitos ihana! Tämä oli se varmistus, mikä tarvittiin sen uskomiseen, että kaikki on mahdollista! Mua ei haittaa se, että tuo läsnäolovuosi kuluttaa opiskeluaikaa, koska uskon, että mulle tulee riittämään se 7 vuotta. Ihan mahtava juttu, kun kaikki on kommenteissa olleet niin kannustavia ja antaneet vinkkejä ja valaneet muhun uskoa!

      Kyllä tää tästä :). Nyt oon niin iloinen 🙂

  • Reply
    Mikaela Savolainen
    30 kesäkuun, 2017 at 5:45 pm

    Brilliant! Onnittelut ja nyt sit vaan laatimaan suunnitelma sille, että koko setin saa pala kerrallaan uomiinsa. Erilaisia yllärirönsyjä tulee ihan taatusti, mut niin kuuluukin.

    • Reply
      Sandra
      1 heinäkuun, 2017 at 7:08 am

      Kiitos! Kaipa ne rönsyt saa kuuluakin elämään, kun lähdetään tässä iässä opiskelemaan + tekemään töitä ulkomailla.

  • Reply
    Sonja | FIFTYFIFTY
    30 kesäkuun, 2017 at 6:16 pm

    Paljon onnea! 🙂 Mulla kävi vähän sama juttu silloin seitsemän vuotta sitten, kun hain opiskelemaan journalismia Haaga-Heliaan. Pääsykokeet vaan tuntu menevän aivan penkin alle ja siksi olin niin yllättynyt, kun sainkin opiskelupaikan. Kuten kaikki yllä on sanoneet, sulla on varmasti mahkut saada molemmat eli kaikki. Kerrassaan kutkuttava tilanne! Mieti nyt mihin kaikkeen elämä sua on vienyt, kun uskalsit aikoinaan lähteä Australiaan… 🙂

    • Reply
      Sandra
      1 heinäkuun, 2017 at 7:09 am

      Sanos muuta! En olisi voinut silloin pari vuotta sitten uskoa, että tulen joku päivä olemaan tällaisessa tilanteessa. En edes välttämättä puoli vuotta sitten olisi osannut arvata mitään. Tosi kutkuttavaa ja jännittävää kaikin puolin.

Leave a Reply

Instagram