Ales stenar – vierailu Ruotsin Stonehengessa

Viikot Ruotsissa ovat hurahtaneet nopeasti. Arkipäivät olen tehnyt töitä, kirjoittanut kandia ja käynyt salilla vetreyttämässä istumisesta jämähtänyttä kroppaa. Viikonloppuisin olen heittänyt läppärin nurkkaan ja tehnyt Isakin kanssa pieniä päiväretkiä kauniin syksyisessä Ruotsissa. Tällä hetkellä täällä on syksy parhaimmillaan. Upeat, vuosisatoja vanhat tammimetsät ovat parhaimmassa ruskassa ja kaupungit ovat kesän jälkeen mukavan rauhallisia. Ne ihan kutsuvat pienille tutkimusretkille, ja niille olen aina valmis!

Tässä postauksessa matkataan avarista maisemista, vanhoista kaupungeista ja mahdottomasta murteesta tunnettuun Skåneen, joka aikoinaan kuului Tanskalle. Tuolla, aivan Ruotsin eteläisellä rannikolla sijaitsee uskomattoman vaikuttava monumentti, josta en ollut koskaan ennen kuullutkaan. Kivipaaseista koottu muodostelma, joka ylhäältä päin katsottuna muodostaa viikinkilaivan!

Matka Ales stenarille

Alesin kivet, Ales stenar, sijaitsevat Kåsebergassa, noin 10 minuutin ajomatkan päässä Ystadin kaupungista. Aivan kuin Stonehengen kohdalla, kukaan ei tarkkaan tiedä, milloin ja miksi 5 tonnia painavia kiviä on raahattu ja pystytetty juuri kyseiseen paikkaan. llmeisesti kivet on tuotu paikalle rautakauden lopulla, noin 1500 vuotta sitten. Jotkut uskovat, että paikkaa on käytetty rituaalimenoissa, ja osan mielestä kivet toimivat aurinkokalenterina. Ainakin ilmeisesti ne on aseteltu siten, että kesäpäivänseisauksen pystyy ennustamaan kivien sijainnista suhteessa aurinkoon. Kaikista huikeinta mielestäni on se, että kivet on aseteltu muodostamaan viikinkialus. Sitä ei heti huomaa, kun tarkastelee kiviä maan tasalta, mutta ylhäältä kuvattaessa tämän huomaa selvästi.

Lähistölle pääsee helposti autolla, ja parkkipaikalta on vain pieni kipuaminen ylös kukkulalle, jossa kivet sijaitsevat. Parkkipaikkoja ei ole erityisen paljon suhteessa siihen, miten suosittu paikka on todennäköisesti kesäsesonkina ja koronaa edeltävänä aikana. Nyt löysimme parkkipaikan helposti, mutta muuna aikana vinkkaisin tulemaan hyvissä ajoin aamulla paikalle. Alueella on wc-tilat, kioski ja ravintola, jonka terassilta avautuu mielettömän upeat maisemat aavalle merelle.

Parkkipaikalta on noin 5 minuutin reippailu ylös mäen rinnettä. Kannattaa tarkkailla, mihin astuu, sillä paikalla laiduntaa vapaasti lehmiä ja ”miinoja” on kaikkialla. Ja varmasti suomalaisille on sanomattakin selvää, että kiville ei saa kiivetä. Valitettavasti nytkin paikalla oli kuitenkin vanhempia (eivät olleet ruotsalaisia), jotka eivät yhtään kieltäneet lapsiaan, jotka todellakin kiipesivät 500-luvulla pystytetylle kulttuurihistoriallisesti merkittäville kiville ja pomppivat kiviltä toisille. Tällaisesta välinpitämättömyydestä saa savun nousemaan ainakin omista korvista. En vain voi ymmärtää. Jätetään nämä pliis pystyyn vielä seuraavaksi 1500 vuodeksi ja annetaan lasten kiipeillä leikkipuistossa.

Vieraile samalla Ystadissa

Jos Ales stenar ei ole riittävä syy hurautella Ruotsin eteläkärkeen, niin Ystad kyllä on. Käy täällä ihmeessä vähintäänkin lounaalla tai jää jopa yöksi joko kaupunkiin tai läheisen maaseudun bed & breakfast -majatalohin. Isakin äidin mielestä kyseessä on Ruotsin kaunein kaupunki, eikä tässä väitteessä ole paljoakaan liioittelua. Kyseessä on pieni, vanha kaupunki, jossa on ollut asutusta jo 1200-luvulla. Kaupunkin kunnioitettava ikä näkyy taloissa, pienissä kapeissa kujissa ja viehättävässä tunnelmassa. Asukkaita Ystadissa on vain vajaat 20,000, mutta kadut kuhisevat turisteja muualta Ruotsista, Tanskasta ja Saksasta. Menoa, meininkiä ja ihmettelyä piisaa.

Ystad on kuulunut Tanskalle aina vuoteen 1658 asti, ja tanskalainen historia ja maan läheisyys näkyy niin rakennustyylissä, ravintolavaihtoehdoissa kuin siinä pelottavan epäselvässä skoonen murteessa. Päädyimme lounaalla maistamaan tanskalaista hodaria, pølsea, jonka itsevarmasti tilasin kiskalta. Myyjä vastasi tilaukseeni kysymällä jotain, mutta en kuollaksenikaan ymmärtänyt epäselvästä ruotsin, tanskan, kuumaperunakielen ja hollannilta kuulostavan muminan takaa yhtään mitään. Integraatioprosessi vaatii siis vielä lisää hodarivierailuja.

Ekstravinkki: käy Ruotsin omenapääkaupungissa

Jos lähdet etelärannikolta hieman ylöspäin, matkan varrella voit pysähtyä kaupungissa nimeltä Kivik. Tämä tunnetaan Ruotsin omenapääkaupunkina, josta saa parhaat omput ja kaikkea omenoihin liittyvää. Pientä kylää ympäröivät valtavat omenapuutarhat, jotka muistuttivat aivan prikuulleen Australian viininviljelyalueita. Voit pysähtyä omenatarhoilla ja ostaa muutamalla kympillä (eli parilla eurolla) ison säkin omenoita. Tien varsillakin myydään omenoita rehellisyysperiaatteella: pöydällä on omenapusseja ja rahalaatikko, jonne voi tipauttaa kruunut tai puhelinnumero, jonne voi siirtää rahaa swishillä, joka toimii kuin Suomen mobilepay. Kätevää ja kivaa.

Kivikissa kannattaa ainakin pysähtyä Kivik Musterissa. Tämä perheyritys on perustettu vuonna 1888 ja se tarjoaa kaikkea, mitä vaan omenasta saa irti. Voit tehdä omenatastingin, ostaa omenakuoharia, -mehua, -marmelaadia, -hilloa,  -karkkia – mitä tahansa omenasta nyt voikaan valmistaa. Voit käyskennellä omenatarhassa ja ihmetellä mitä oudoimpia omenalaatuja: jotkut omenista olivat vain viinirypäleen kokoisia! Alueella on myös ravintola/kahvila ja lasten leikkialue, joten aikaa siellä saa hyvinkin kulumaan pari tuntia. Meidän mukaamme lähti alkoholitonta omenakuoharia, jota maistelimme eilen jääkylmänä jääpalojen kanssa. Se oli niin hyvää, että nyt harmittaa, ettei tullut ostettua useampaa pulloa.

Tällaista päiväretkeä tällä kertaa. Vinkkaa ihmeessä lisää kiinnostavia kohteita Etelä-Ruotsista!