Australian salattu helmi – Karijinin luonnonpuisto

Australiassa on lukuisia upeita luonnonnähtävyyksiä, joihin sekä turistit että paikalliset suuntaavat vuosi vuoden jälkeen. Great Ocean Road, erityisesti 12 apostolia, Blue Mountains ja kolmen sisaruksen kivimuodostelma, Iso valliriutta ja Uluru ovat ikonisia kohteita, joiden näkeminen on monelle Australiassa käymisen kohokohta. Sitten on paikkoja, joista en ollut edes kuullutkaan vielä Suomessa ollessani. Paikkoja, jotka eivät ole kätevän päivämatkan päässä mistään isosta kaupungista. Paikkoja, joihin päästäkseen on istuttava kokonaisia päiviä autossa tai bussissa, kun aurinko porottaa polttavana ikkunan läpi, kärpäsiä pyörii kaikkialla ja pöllyävä, mutkainen hiekkatie saa aamiaisen nousemaan kurkkuun. Paikan päälle päästyäsi on turha odottaa viiden tähden majoitusta, wifiä tai edes puhelinsignaalia.

Ja siitä huolimatta ne paikat ovat kaiken vaivan arvoisia.

Karijinin luonnonpuisto sijaitsee Länsi-Australiassa huikean 1400 kilometrin päässä Perhin kaupungista. Puisto on valtava, yli 600 000 hehtaaria, ja osaan paikoista on lähes mahdoton päästä, vaikka käytössä olisi kunnon kartat, nelivetoautot ja GPS. Oppaat ja paikalliset tietävät kertoa huhua lähes koskemattomista paikoista, jotka ovat henkeäsalpaavan kauniita, mutta kukaan ei tunne ketään, joka olisi joskus päässyt sinne asti. Paikat, joissa itse kävin olivat silti minusta sanoinkuvaamattoman kauniita. Punaisena hehkuvat kalliot, syvät rotkot ja kanjonit, lukuisat vesiputoukset sekä uintikelpoiset vesipaikat tekivät Karijinista yhden kauneimmista paikoista, jossa olen elämäni aikana käynyt.

Kolmen päivän aikana teimme useita kävelylenkkejä luonnonpuiston alueella. Eri kävelyreitit on arvioitu vaikeustason mukaan, 1 on helpoin ja 5 vaatii jo hieman parempaa kuntoa. Muistaakseni helpoin kävely vaihteli 3 ja 4 tason välillä ja muut lenkit olivat tasoa 4 ja 5. Sanoisin, että normaalilla kunnolla taso 5 on ihan saavutettavissa, mutta jos ei tiedä, mitä tekee, käsivoimat pettävät tai jalka lipsahtaa, saattaa olla edessä vakavakin loukkaantuminen. Osassa kävelyistä kahlasimme noin vyötäröön asti ulottuvassa vedessä muljahtelevien kivien päällä; osassa kiipesimme kalliota pitkin käyttäen hyväksi vain kallion ulokkeita ja välillä liikuimme kapean solan lävitse tasapainoillen jalkojen ja käsien varassa kahden kallionseinämän välissä. Välillä piti muistuttaa itseään pitämään pää kylmänä ja olemaan katsomatta pudotusta, jottei vain huomio ja ote herpaantuisi. Kaikki meni kuitenkin hyvin, ja jokaisen kävelyn edessä odotti paras palkinto, kun saavuimme vesipaikalle ja saimme pulahtaa uimaan tai ottamaan suihkua vesiputouksen alle.

Karijini oli ehdottomasti yksi parhaista kokemuksistani Australiassa, kenties yksi ikimuistoisimmista paikoista tähänastisessa elämässäni. En ole missään Australiassa nähnyt niin vaihtelevaa luontoa, jossa on kaikkea karusta punaisesta maasta, raudanpunaisista rotkoista ja kallioista saniaismetsikköihin, vesiputouksiin ja turkoosinsinisiin vesikuoppiin, joiden ympärillä lentelevät kymmenet perhoset. Karijinissa sain haastaa mieltäni ja kehoani ja kiivetä ylös jyrkkiä kallionseinämiä luottaen käsivoimiini ja siihen, että onnistuisin pitämään pääni kylmänä mahdollisesta pudotuksesta huolimatta. Sain uida samettisen pehmeässä vedessä, istua vesiputousten alla, iltaisin lämmitellä leiritulen hehkussa ja öisin nukkua tuhansia tähtiä tuikkivan taivaan alla.

Elämässä ei taida olla parempaa.