Menu
Yleinen

Pikapäivitys: elossa ja hyvissä voimissa

Blogin puolella ja samoin somessa on ollut viime aikoina aika hiljaista. En tiedä, onko se marraskuu, Sergein viisumin piinaava odottaminen (ei vieläkään mitään ja huomenna tulee kaksi viikkoa hakemisesta!), samanlaisena toistuvat työpäivät, vilustuminen vai mikä, mutta inspiraatiota kirjoittamiseen ei ole ollut yhtään. En ole oikein edes jaksanut lukea muiden blogeja saatika kommentoida mitään kenellekään. Silloin kun ei yhtään huvita (siis ei yhtään, ihan 0 %), ei mielestäni edes kannata. Tämä pätee kaikkeen elämässä.

Tänään tuli sanottua töissä useat hyvästit. Kolme työkaveria siirtyi uuteen elämänvaiheeseen ja oikeastaan koko päivä meni enemmän tai vähemmän haikeissa lähdön tunnelmissa. Itse  lähden myös joulukuun alusta lähtien Helsinkiin töihin, ja siellä olisi tarkoitus kulkea helmikuun loppuun asti. Sen jälkeen, jos ja KUN kaikki menee suunnitelmien mukaan, olisi aika ottaa rohkea hyppy tuntemattomaan ja lähteä kauas, kauas maailman toiselle puolen kokeilemaan siipien kantavuutta. Tietyllä tapaa tänään oli kenties ehkä myös itselleni viimeinen päivä nykyisten työkavereiden kanssa. Vaikka lähdöt ovat aina omalla tavallaan surullisia, yhden oven sulkeutuessa, uusi aukeaa. Ajattelen vahvasti niin, että Jos ei ole valmis luopumaan, ei voi saada jotain uutta. Tämä on oikeastaan totta kaikissa erilaisissa elämänmuutoksissa. Jos haluaa elämäänsä jotain uutta ja erilaista, jos haluaa olla erilainen kuin jo nyt on, on yksinkertaisesti päästettävä irti joistakin menneistä tavoista, ihmisistä, ominaisuuksista tai vanhan elämän osa-alueista. Luopuminen on aina raskasta, mutta sen ansiosta voi saada ehkä jotain upeampaa tilalle.

IMG_1161 IMG_1171

Töistä lähdin tänään täynnä kakkua ja upean kukkakimpun, kaulakorun, Iittalan Kastehelmi-tuikun ja Filmtownin lahjakortin kanssa. Näitä vielä parempaa ovat kaikki ne kokemukset, joita olen töiden lomassa ja toki myös vapaa-ajalla hankkinut. Noin vuosi sitten päätin lähteä töihin toiselle puolelle Suomea täysin ennestään tuntemattomaan kaupunkiin. Tuntuu jälkeenpäin uskomattomalta, miten niin lyhyessä ajassa kuin vuodessa on ehtinyt tutustua todella mielenkiintoisiin persooniin ja päässyt kerryttämään lukuisia hyviä muistoja. Pelkkää ruusuista hehkutusta ei ole ollut, vaan väliin mahtuu niitä päiviä, kun on haikaillut takaisin vanhoihin piireihin ja hajoillut sohvan nurkassa, mutta silti päivääkään en vaihtaisi pois. Tämän kokemuksen ansiosta uusiin paikkoihin muuttamisen kynnys ei ole enää läheskään niin korkea kuin aiemmin.

IMG_1168

IMG_1172

Työpäivän jälkeen oli parasta nollautua kuntosalilla ja treenin jälkeen infapunasaunassa. Kotona odotti vielä muutama hömppälehti, joiden avulla saan varmasti aivot narikkaan ja unen päästä kiinni. Huomenna aamulla on kello herättämässä jo kolmelta ja suuntaan pikavisiitille Tallinnaan, jossa aion ainakin tunnelmoida joulutorilla, vetää glögiöverit ja hankkia muutaman täsmätuotteen kosmetiikkaosastolta. En malta odottaa.

Tällä postauksella ei ollut oikein mitään päätä tai häntää. Tarkoituksena oli vain sanoa, että elossa ollaan, vaikka hiljaista on ollut ja kertoa vähän arkipäiväisiä kuulumisia. Aina ei ole mitään maatamullistavan häikäisevää, vaan tavallista, turvallista arkea. Hienoa tämäkin.

Ihanaa, positiivista viikonloppua!

2 Comments

  • Maarit Johanna
    29 marraskuun, 2014 at 3:35 pm

    Marraskuu niimpä. Toivotan ihanaa joulun odotusta ja pikaista viisumia 🙂

    Reply
    • Sandra
      30 marraskuun, 2014 at 8:52 am

      Ai, onko sitä liikkeellä ;). Kiitos samoin sulle.

      Reply

Leave a Reply