Unelmien Islanti

Meillä kaikilla on varmaankin maita ja kaupunkeja, jotka ovat olleet pitkään omalla unelmakohde-listalla. En välttämättä tarkoita pelkästään universaaleja Pariisin, Rooman ja New Yorkin ihannointeja, vaan omia henkilökohtaisia ja hieman erikoisempia matkahaaveita. Itselläni näitä on muun muassa Uusi-Seelanti, Australia, Färsaaret ja Islanti. Ihastuin Islantiin jo oikeastaan lukion ruotsinkielen tunneilla, joilloin kuulin tarinoita lumoavasta maasta, jossa on ainutlaatuinen luonto, muinaista kieltä puhuva pieni kansa ja vilkas, erikoinen yöelämä. En kuitenkaan moneen vuoteen uskaltanut matkustaa Islantiin, sillä pelkäsin, että oma mystinen mielikuvani maasta särkyisi. Pelkäsin, että olin rakentanut niin korkeat odotukset, että olin onnistunut vain luomaan edellytykset omalle karvaalle pettymykselleni. Niinpä unelmani Islannin matkasta unohtui tai vähintäänkin siirtyi jonnekin kaukaiseen tulevaisuuteen.

Sattuman kautta päädyin jouluna virolaiseen elokuvateatteriin katsomaan ensi-illassa elokuvan Walter Mittyn ihmeellinen elämä, joka on osittain kuvattu Islannissa. Elokuva sytytti uudelleen vanhan kipinän ja haaveen Islannista. Jopa elokuvan esittelytekstissä todettiin osuvasti:

”A moment comes when you stop dreaming, start living and discover your destiny. For day dreamer, Walter Mitty, that time is now.”

Päätin, että seuraavaksi lähden Islantiin.

Ensimmäisen yllätyksen koin matkaa varatessa, sillä olin aina pitänyt Islantia erittäin kalliina matkakohteena. Varasimme pienen googlettelun ja vertailun jälkeen kahdelle hengelle lennot, hotellihuoneiston viideksi päiväksi ja vuokra-auton koko matkan ajaksi noin 1300 euron hintaan. Pidän tätä erittäin kohtuullisena huomioiden sen, että minulla ei ollut mahdollista joustaa matkan ajankohdan suhteen, vaan reissu oli pakko ajoittaa pääsiäisen lomapäivien ajaksi. Heti ensimmäinen ennakko-odotukseni ja tekosyyni siirtää matkaa myöhempiä varakkaampia aikoja varten oli kumottu.

Toinen yllätys oli, miten vahvasti ja vaihtelevasti muut suhtautuivat tulevaan matkakohteeseemme. Osa huudahti innostuneesti, että he ovat myös aina unelmoinneet Islannista. Muutama oli jopa itse tutustunut ja ihastunut maahan ja onnitteli meitä vilpittömästi loistavasta kohdevalinnasta. Toinen puoli ihmisistä hämmästeli, miksemme halunneet suunnata johonkin lämpimään maahan nauttimaan auringosta ja hyvästä edullisesta ruoasta. Osa oli itse käynyt Islannissa ja varoitti meitä, että maa oli tylsä, siellä ei ollut mitään tekemistä ja vaikka olisikin ollut, mitään ei voinut tehdä, sillä kaikki oli niin kallista. Päätin, että jokaisella on oikeus rakentaa omat näkemyksensä ja että itse pyrkisin lähtemään matkaan positiivisen avoimin mielin ja heittäytymään uusien kokemusten vietäväksi.

Jo ennen kuin Icelandairin lentokoneemme oli koskettanut maan pintaa, koin, että Islanti oli luontonsa puolesta lunastanut odotukseni. Näin jäätikköä, vettä pulppuavan geysirin, mustan laavakiven peittämää luontoa, lumihuippuisia vuoria, metallinsinisen meren ja yksittäisiä pieniä, vaatimattomia rakennuksia, jotka sitkeinä kohosivat karusta luonnosta ikään kuin uhmaten sitä ja yhtäaikaa ollen erottamattomasti osa sitä.

Rakastuin välittömästi näkemääni.

Ehdimme tehdä matkallamme vaikka mitä. Tutustuimme Reykjavikin keskustaan, kävimme valassafarilla, ratsastamassa islanninhevosilla, uimassa kuumissa lähteissä sekä ajoimme Islannin Kultaiseksi kierrokseksi nimetyn reitin, jonka varrelta löytyi useita näkemisen arvioisia luonto- ja historiakohteita. Jos aikaa olisi ollut enemmän, olisin halunnut lähteä tutkimaan maata vielä kauemmas, tutustumaan muihin pieniin kaupunkeihin ja kyliin ja kenties näkemään Vatnajökullin valtavan jäätikön. Islannin matkani oli kuitenkin ensimmäinen varsinainen lomani lähes puoleentoista vuoteen, joten halusin jättää hieman aikaa lepäämiselle, päämäärättömälle kaupungissa vaeltelulle ja pysähtyneille hetkille kahvikupin ja leivoksen äärellä. Onpahan myös syy palata Islantiin uudestaan.

Ajattelin kertoa tulevissa postauksissa lisää Islannissa tekemistäni aktiviteeteista, Reykjavikista ja luonnosta sekä koota yhteen omia vinkkejäni muille matkaa suunnitteleville. Tässä vaiheessa voin vain todeta, että matka lunasti korkeat odotukseni. Islannin luonto oli huikaisevan ainutlaatuinen, sää jopa huvittavan vaihteleva kaikkea lumimyrskyn ja auringonpaisteen väliltä sekä ihmiset olivat ystävällisiä, avuliaita ja tuttavallisia. Reykjavik oli pieni mutta eloisa kaupunki, jonka omalaatuista tunnelmaa on vaikea kuvailla – se täytyy kokea itse.

Mitkä olivat ”suurimmat oppini” matkan varrelta?

1.  Jos sinulla on unelmakohde, jossa olet aina halunnut käydä, älä vain tyydy unelmoimaan siitä. Lähde ja koe se. Pettymyksen pelossa on turha jättää lähtemättä. Jäämällä et koe muuta kuin omat hentoiset mielikuvasi.
2. Anna sopivasti painoarvoa muiden kokemuksille, mutta älä liikaa. Ota kokemuksista irti parhaat ja hyödyllisimmät palat ja selvitä loppu itse.
3. Tavoittele matkoilla tasapainoa levon ja uusien kokemuksien välillä. Virkeänä kokee voimakkaammin, eikä matka saa olla pelkkää suorittamista.

Kuulisin mielelläni myös muiden kokemuksia. Mitkä ovat sinun unelmakohteesi? Oletko vielä päässyt kokemaan niitä?