Aurinkoinen Parga ja pohdintaa elämästä

Kuten aiemmassa postausessani mainitsin, rakastan Kreikkaa ja olen matkustanut suhteellisen paljon eri Kreikan saarilla. Viimeisin matkani suuntautui kuitenkin Kreikan mantereelle Pargan kaupunkiin.  Olin päättänyt pitää kesälomaa reilun viikon verran jo toukokuussa, eikä minulla ollut mitään suunnitelmia kyseiselle viikolle. Vaihtoehtoina oli käytännössä joko viettää loma kotona tai mennä rentoutumaan vanhempieni luokse maaseudulle. Päätin kuitenkin toisin. Päädyin katselemaan edullisia matkoja eteläiseen Eurooppaan ja silmiini sattui viikon matka Pargassa Kreikassa. Sen kummenpia miettimättä varasin matkan ja jäin odottamaan turkoosinsinistä merta ja kreikkalaista tunnelmaa kuin kuuta nousevaa. Usein tällaiset nopeasti ja spontaanisti tehdyt päätökset osoittautuvat parhaimmiksi.

Parga on pieni kaupunki Kreikan mantereella. Asukkaita ei ole varsinaisessa kaupungissa kuin reilu 2000, mutta tietenkin turistit moninkertaistavat ihmismäärän. Koska Parga on mantereella, matkaajan on helppo tehdä retkiä myös läheisiin kaupunkeihin ja kyliin. Ateenaan on matkaa kuitenkin noin seitsemän tuntia, joten sinne ei ihan yhden päivän reissua pysty tekemään. Varsinainen Pargan kylä on amfiteatterin muotoinen alue, joka keskittyy viehättävän pienen sataman ympärille. Sataman tuntumassa sijaitsee valtaosa ravintoloista, kaupoista ja osa hotelleista. Kaupunkina Parga on mäkinen siten, että alhaalla olevasta satamasta maasto lähtee nousemaan hyvin nopeasti. Pargan alueen isoin ranta Valtos on korkean mäen takana, jonka kipuaminen luonnistuu kyllä hyvin tällaiselta nuorelta, mutta omalle isovanhemmilleni tai lastenvaunujen kanssa liikkuville en voisi Pargaa suositella juuri noiden korkeuserojen takia. Oma hotellini sijaitsi Valtos-rannan puolella, joten kun päivällä ja illalla halusin lähteä kaupungille, minun oli noustava ylös mäen päälle ja laskeuduttava alas satamaan. Sama matka tietenkin takaisin hotellille. Kunto kasvoi kohisten kivutessä mäkeä ylös ja alas!

Lähdin matkaan yksin, ja Parga oli mielestäni loistava kohde ilman seuralaista matkaavalle. Paikka oli pieni, idyllinen ja turvallinen ja itse keksin ainakin viikoksi riittävästi tekemistä. Sain olla kohtuullisen hyvin rauhassa, enkä joutunut kuuntelemaan kovin paljoa ei-toivottuja iskuyrityksiä. Hain matkalta pääosin puhdasta lepoa ja rentoutumista ja siihen Parga oli täydellinen. Nautin auringon lämmöstä ja meressä uimisesta, hyvästä ruoasta ja leppoisasta elämänmenosta. Välillä matkoilta ei kaipaa mitään muuta.

Yksin matkustaessa voi kuunnella vain omia mielihalujaan ja tehdä, mitä ikinä haluaa. Välillä on muutenkin hyvä olla hiljaa omissa ajatuksissaan ja antaa omien tunteiden ja mietteiden nousta jostakin alitajunnasta. Ensin ajatukset poukkoilevat rauhattomasti töissä ja muissa arkipäivän ongelmissa, mutta muutaman päivän kuluttua päässä alkaa seljetä. Tämän jälkeen mielestä alkaa pulpahdella oivalluksia, niitä huikeita idiksiä ja unohdettuja toiveita ja tavoitteita. Yksin matkatessa ehtii myös pohtia omaa elämäänsä ja sitä, mitä haluaa seuraavaksi tehdä. Itsekin tein näin ja Pargan matkalla sain tehtyä muutamia omaa elämääni koskevia päätöksiä. Päätin muun muassa sen, että alan kirjoittamaan matkustamiseen painottuvaa blogia. Päätin myös, että en enää ikinä jätä tekemättä jotakin haluamaani asiaa vain siksi, että minua pelottaa. Olen yrittänyt elää tämän periaatteen mukaan ja huomannut, että olen saanut sen ansiosta tehtyä pieniä hauskoja juttuja.

Elämä on paljon kivempaa, kun tekee asioita, vaikka olisi epävarma tai peloissaan. Suosittelen siis lähtemään matkalle yksin, jos sitä haluat. Suosittelen tarttumaan elämässä eteen tuleviin mahdollisuuksiin. Suosittelen tekemään rohkeita omaa elämää koskevia päätöksiä ja jopa välillä hyppäämään tuntemattomaan. Suosittelen tavoittelemaan unelmia ja tekemään niistä todellisuutta. Muille on helppoa suositella asioita, mutta oman elämän kohdalla alkaa helposti pelottaa. Itsekin mietin kovasti isoja omaa tulevaisuuttani koskevia juttuja ja vaikka ”tiedän” vastauksen sisimmässäni, emmin silti. Pelottaa niin vietävästi. Yritän kuitenkin tehdä ratkaisut pitäen mielessäni Pargassa tekemäni päätöksen, etten jätä enää tekemättä asioita vain siksi, että ne pelottavat.

Rohkeushan ei ole pelon puutetta, vaan sitä että toimit pelosta huolimatta.