Dubrovnikin vanhakaupunki

Tätä kirjoittaessani kello on vähän yli viisi aamuyöllä.  En edes saanut unta enää, joten mikäs sen parempaa kuin päivitellä samalla blogia ja katsoa Holmes NYC:tä. Nyt kun lämpimät ilmat alkavat olla muisto vain, voin muistella kaihoisasti kuumaa ja turistien täyttämää Dubrovnikia.

Dubrovnikin vanhakaupunki Grad on varmasti yksi koko Kroatian suosituimmista nähtävyyksistä, eikä suotta. Kapeat kadut, lukuisat kirkot, loisteliaat palatsit, jykevät muurit, vanha satama sekä kauniit suihkulähteet vetävät puoleensa vuosi vuodelta suuremman määrän turisteja. Paras aika tutustua kaupunkiin on joko varhaisella aamulla tai iltamyöhäisellä, sillä keskipäivällä on helppo lähestulkoon jäädä japanilaisen tai italialaisen turistiryhmän tallomaksi.

Lähdimme ensimmäisenä päivänä kävelemään vanhaankaupunkiin linja-autoasemalta ja voin kertoa, että matka suorassa auringonpaisteessa ylämäkeen ei ollut mikään miellyttävä patikointiretki. Kuitenkin mieli kohosi heti, kun näin kaupungin muurit ja turkoosinsinisen Adrianinmeren. Kätevämmin keskustasta pääsee vanhaankaupunkiin bussilla ja lippu maksaa noin pari euroa hengeltä. Toki taksit kulkevat myös.

Aikoinaan Dubrovnik nousi loistoonsa merikaupankäynnin ansiosta, ja erityisesti keskiajalla Dubrovnik oli merkittävä kaupunkivaltio, joka loistossaan kilpaili jopa Venetsian kanssa. Vuonna 1667 sattunut maanjäristys tuhosi kaupungin lähes kokonaan muutamaa rakennusta lukuunottamatta, mutta Dubrovnik rakennettiin nopeasti entiseen loistoonsa. Omat vanhempani muistavat Dubrovnikin erityisesti vuoden 1991 piirityksestä, jossa kaupunkia pommitettiin usean viikon ajan maalta ja mereltä. Rakennukset kärsivät merkittäviä vaurioita ja siviilejä kuoli. Nykyään pommitusten jäljet eivät ole selvästi nähtävissä ja koko maa on toipunut 25 vuoden takaisista tapahtumista yllättävän hyvin. Nuorella sukupolvella ei ole omia muistikuvia ajasta ja muutenkin tuntuu, että koko maa katsoo vakaasti kohti tulevaisuutta.

Hintataso vanhankaupungin ravintoloissa on kroatilaisittain korkea, lähes Suomen tasoa. Paikalliset eivät käy täällä syömässä ja he vinkkaavatkin mielellään omasta mielestään parempia paikkoja. Me olimme niin nälkäisiä, että istahdimme Tripadvisorissa kehuttuun pizzaravintolaan syömään vatsamme täyteen. Palvelu oli oikein hyvää, pizza oli valtavan kokoinen, mutta mielestäni maultaan keskitasoa. Oma salaattini oli ok, mutta päälle ripoteltu juustoraaste oli vähän nihkeää. Miksei käyttää vaikkapa parmesan-lastuja?

Palatseista suurin osa on maksullisia, mutta kirkkoihin pääsee sisään ilmaiseksi. Myös kaupungin muurille pääsee maksusta kävelemään, mikäli haluaa. Näköalat ovat kuulemma upeat. Parasta oli mielestäni vain kävellä pitkin katuja ja pällistellä upeita rakennuksia. Tykkään suunnistaa opaskirjan kanssa, jolloin olen joten kuten kartalla, missä liikun ja mikä mikäkin rakennus on ja millainen on sen historia. Voisin lukea lähes loputtomasti eri kirkkojen ja palatsien historiasta, mutta onneksi Sergei aina välillä hoputtaa minua etenemään – muuten olisimme olleet kaupungissa varmaan keskiyöhön asti.

Sellainen oli Dubrovnikin vanha kaupunki. Upea, historiallinen, kaunis, läkähdyttävän kuuma, täynnä ihmisiä, täynnä ravintoloita, jäätelökojuja ja elämää. Ehdottomasti näkemisen arvoinen. Olimme Dubrovnikissa vain yhden kokonaisen päivän, jolloin ehdin tutustua riittävästi kaupunkiin. Jos olisimme viipyneet pidempään, olisin ehdottomasti suunnannut läheisille saarille, ympärillä oleviin pienempiin kyliin tai lähtenyt bussilla Montenegroon. Mielestäni Dubrovnik oli kauneudestaan huolimatta nähty yhden kokonaisen päivän aikana.