Menu
Elämä

Jatkossa yksin

Tiedän, että tänään on aprillipäivä. Tämä ei kuitenkaan ole pilaa, vaikka välillä ehkä haluaisin sen olevan. Haluan kertoa tästä lyhyesti myös tässä blogissa, sillä se on kulkenut mukanani ja osana elämääni jo melkein kaksi vuotta ja olen tässä parin vuoden aikana raottanut jo jonkin verran yksityisyyden verhoani pelkän matkailun lisäksi. Haluan antaa tässä blogissa hieman enemmän itsestäni kuin vain pelkän hymyilevän naaman kuvissa matkajuttujen takana. Totuus on, että elämäni on välillä elämänmakuista, karvasta, kitkerää ja se tekee kipeää. Näinhän se on meillä kaikilla.

Seitsemän yhteistä vuotta on paljon. Se on neljäsosa elämästäni ja lähes koko aikuisikäni. Seitsemään vuoteen mahtuu mielettömästi hyviä muistoja, ihania matkoja, mahtavia tulevaisuudensuunnitelmia ja hyvää tavallista arkea. Vaikka vuosi sitten en olisi ikinä tätä uskonut, totuus on nyt se, että jatkan jatkossa elämääni ja reissujani yksin. Ehkä olen halunnut pitkittää realiteettien myöntämistä itselleni ja jaksanut elätellä jotain erilaista lopputulosta liiankin kauan, mutta kenties nyt on oikea aika tulla ”ulos tämän asian suhteen”.

Yksin. Olen tämän päivän maistellut tuota sanaa. Yksin, sehän on melkein kuin yksinäinen, mutta se ei tule minulle päällimmäisenä mieleen. Ensimmäisenä minulle tulee mieleen vahvuus. Jaksaminen. Pärjääminen. Kyllä tästä selvitään. Minä selviän.

Onneksi on kevät.

___________________________________________________________________________________________

Translation in English. It took me some time to decide if I want to share this on my blog or not. But for me my blog has always been more than just a journey diary and I want to give more to you about the person behind these texts and pictures. I want to share some bits and pieces about my personal life, about the ups and downs, the good and the bad. Sometimes my life has darker shades, it’s sad, it’s bitter and it hurts. Like today. What I want to tell you and finally admit to myself, is that in the future I will continue my travels and life alone. After seven good years together, it is difficult to make the final decision to go our separate ways and say goodbye to the partnership, friendship, love and support. It is difficult to look back the memories knowing that no more new ones are to be created. It is difficult to let go. However, being on my own doesn’t mean to be lonely. I feel strong. I will go through this. I will survive. This spring is full of hope.

8 Comments

  • Sofia
    1 huhtikuun, 2016 at 10:00 pm

    Voi miten syvältä kirjoituksesti kosketti ja tunnistin paljon samoja ajatuksia. Suuret muutokset voivat pelottaa, mutta alkushokin ja -surullisuuden jälkeen muutoksissa alkaa nähdä uusia jännittäviä mahdollisuuksia. Toivottavasti tiellesi tulee oikein monia uusia, jänniä aikoja, matkoja ja ihmisiä!

    Reply
    • Sandra
      2 huhtikuun, 2016 at 7:08 am

      Kiitos todella paljon! Mä olen ihan hyvällä mielin tulevan suhteen ja uskon, että maailmalla on vielä paljon hyvää ja mielenkiintoista annettavaa. Osasitpa kommentoida ihanan positiivisesti 🙂

      Reply
  • Helen
    1 huhtikuun, 2016 at 11:16 pm

    Tuollaisen avautumisen voi kirjoittaa niin monella tavalla väärin: mustamaalaten, katkerasti, vihaisesti, itsesäälissä rypien, marttyyrinä…

    Mutta sinä kirjoitat vaikeasta asiasta kauniisti.

    Voimia, selviät kyllä.

    Reply
    • Sandra
      2 huhtikuun, 2016 at 7:07 am

      Voi, miten joku kommenttikin voi olla niin kaunis ja lämminhenkinen. Kiitos <3

      Reply
  • ttina
    7 huhtikuun, 2016 at 10:12 pm

    Hyvin puit vaikean ja moniselitteisen asian ytimekkääksi ja toiveikkaaksi kirjoitukseksi. Aina ei parisuhdekaan ole tae siitä, että kokisi kuuluvansa johonkin. Päinvastoin, joskus voi tuntea itsensä vielä yksinäisemmäksi, jos parisuhde ei toimi toivotunlaisesti tai tunnu oikelta. Mä näkisin ”yksin” olemisen ennemminkin mahdollisuutena uusiin kokemuksiin ja itsensä toteuttamiseen. Selviät aivan varmasti, edessä on ihana Suomen kesä ja vaikka seitsemän vuotta onkin pitkä aika, säkin oot vielä nuori ja aikaa tehdä vaikka mitä! Voimia!

    Reply
    • Sandra
      8 huhtikuun, 2016 at 4:08 pm

      Olipa hienosti kirjoitettu kommentti, kiitos kovasti. Odotan kesää todella paljon ja uskon, että nyt yksin on todellakin mahdollisuus tehdä niitä omia juttuja. Itse olen kuitenkin ollut parisuhteissa oikeastaan koko aikuisikäni ja teini-iässäkin oli kaikenlaisia säätöjä koko ajan, vaikkei niitä voi seurusteluksi sanoa.

      Annoit kommentillasi paljon voimaa. Ihanaa kevättä sinulle!

      Reply
  • Arja / Haavematkoja
    7 huhtikuun, 2016 at 10:18 pm

    Paljon voimia! Itse päädyin vajaa vuosi sitten samaan tilanteeseen, ja yllätyksekseni löysin itseni uudesta elämäntilanteesta joka on, ei parempi tai huonompi kuin edellinen, vaan ainoastaan erilainen. Molemmissa joutuu luopumaan jostakin ja saa jotakin, mitä ei toisessa ole. Ja ne elämän reissut ei lopu tietenkään 🙂

    Reply
    • Sandra
      8 huhtikuun, 2016 at 4:10 pm

      Hieno kuulla tuo kokemuksesi, kiitos sen jakamisesta. Hyvä kuulla, että et ole jäänyt surkuttelemaan tai vellomaan negatiivisissa tunteissa etkä toisaalta ole liikaakaan julistamassa yksinolon erinomaisuutta (sillä ehkä sekin olisi joidenkin asioiden pakenemista), vaan näkemyksesi luopumisesta ja uuden saamisesta on tasapainoinen ja realistinen. 🙂

      Reply

Leave a Reply