Menu
Suomi

Suomi vuoden jälkeen – miltä kaikki näyttää?

Annoin tarkoituksella itselleni aikaa noin viikon ennen tämän postauksen kirjoittamista, sillä halusin antaa uutuudenviehätyksen ja alun vaaleanpunaisen usvan hieman kulua, jotta pääsisin aistimaan Suomea aidommin ja analysoimaan tuntojani realistisemmin. Lähdin Australiasta 30 asteen lämmöstä, kaupungista, joka sykki elinvoimaa ja oli täynnä ihmisiä kaikkialta maailmasta. Lähdin keskeltä kulttuuria ja urbaania city-elämää ja palasin Tampereelle, pieneen punatiilisten piippujen koristamaan kaupunkiin, joka keväästä huolimatta edelleen hytisee viimaisen lumipyryn kourissa. Miltä elämä tuntuu täällä? Tunnistanko vanhaa kotikaupunkiani enää samaksi? Onko vuosi ulkomailla auttanut näkemään jotain eri tavalla? Näenkö itseni erilaisena?

Anonyymistä näkyväksi

Tämä muutos on ollut sellainen, johon en ole osannut varautua. Melbournessa asuessani olin täysin anonyymi ja pystyin kulkemaan kadulla tuntemattomana. Minun ei tarvinnut välittää vaatteista, ei siitä, miltä näytin, keiden kanssa kuljin tai mistään muustakaan. Olin tuntematon, vapaa jollain tavalla ja ehkä jopa merkityksetön muille. Pystyin hukkumaan ihmismassaan ja puikkelehtimaan muiden lomitse ja olemaan näkymätön niin halutessani. Suomessa ja pienessä kaupungissa koen olevani paljon enemmän katseiden kohteena, näkyvillä, vaikka en osaa tuota abstraktia tunnetta kovin selkeästi kuvailla. Kun ihmisiä on vähemmän ja he ovat homogeenisempiä, yksilö erottuu enemmän. Tuttuja tulee vastaan koko ajan ja muut ovat kiinnostuneita, mitä minulle kuuluu. Olen jatkuvasti kättelemässä uusia ihmisiä, halaamassa vanhoja tuttuja, kertomassa kuulumisiani, olen paljon enemmän merkityksellinen ja huomattu. Tämä tunne seuraa minua liikkuessani kaduilla, kaupoissa tai lenkkipolulla ja se vaikuttaa siihen, että tiedostan itseäni ja tekemisiäni paljon enemmän.

Minut määritellään eri tavoilla

Australiassa minut määriteltiin reppureissaajaksi, suomalaiseksi, eurooppalaiseksi, maahanmuuttajaksi tai länsimaalaiseksi. Minut nähtiin täysin erilaisena kuin nyt täällä Suomessa, ja tämähän on ihan luonnollista. Mikä kuitenkin on yllättävää, että minut nähdään myös Suomessa hyvin erilailla kuin ennen Australian matkaani. Ennen identiteettini määriteltiin aika vahvasti tekemäni työn ympärille tai sitä ennen opintojeni ympärille, mutta nyt kuulen yhä enemmän sanoja ”maailmanmatkaaja”, ”Australia” tai ”seikkailija”, kun muut puhuvat minusta. Olen hirveän mielissäni tästä muutoksesta ja samalla haluan tiedostamatta ja ehkä jopa välillä tiedostaenkin vahvistaa ja toisintaa tätä määritelmää omilla kertomuksillani ja puheillani. Jos minut joka tapauksessa lokeroidaan johonkin, otan paljon mieluummin maailmanmatkaajan lokeron kuin mitään muuta. Yhtä lailla näen myös itseni eri tavalla, ja työn merkitys oman identiteettini määrittäjänä on heikentynyt, kun taas joidenkin muiden ominaisuuksien merkitys on vahvistunut.

IMG_1323

Kuljen vieraana tutussa kaupungissa

Tutut maisemat ovat edelleen tuttuja, mutta näen ne nykyään vieraan silmin. Kuljen kaupungilla kuin unessa. Tiedän reitit joka paikkaan, mutta silti katson entistä kotikaupunkiani ulkopuolisena. Huomaan pieniä yksityiskohtia, huomaan kauneutta itsestäänselvyyksissä, näen asioita jotka ennen olivat tuttuudessaan muuttuneet näkymättömiksi ja uskokaa tai älkää, arvioin kaikkea vähemmän kriittisesti. En kiinnitä harmauteen tai rumiin taloihin niin paljon huomiota, vaan näen Tampereen aika nättinä kaupunkina, jossa kaikki on todella lähellä, liikennettä on hirveän vähän ja moni asia on todella sympaattinen. Rehellisesti luulin, että Suomi tuntuu ankealta ja tylsältä, mutta loppujen lopuksi kyse on ollut pitkälti omasta asenteesta. Mihin suuntaan katseeni, sitä näen. Jos kiinnitän huomioni kauniisiin yksityiskohtiin, suhtaudun ympäröiviin ihmisiin positiivisesti ja näen ympärilläni mahdollisuuksia, uskon, että kauneus, positiivisuus ja mahdollisuudet seuraavat minua minne menenkin.

Ulkoistan itseni tästä säästä

Ilmat ovat olleet Suomessa oloni aikana aika huonot. Kylmä viima piiskaa kasvoja ja aamuisin pakkanen on ollut todella tuntuva. Tiedän kuitenkin, että kevät on tulossa, päivisin on jo valoisaa pitkään ja sisällä on kuitenkin lämmintä. Osaan jotenkin ulkoistaa itseni kylmyydestä. En ajattele sitä, enkä vello siinä, vaan suuntaan katseeni tulevaisuuden lämmittävään kevätaurinkoon. Ensimmäisenä kaikki kyselevät minulta, että miten kestät tätä säätä, mutta ei tämä ilma minua häiritse.

IMG_1321

Ihmiset näyttävät kovin samanlaisilta

”Yllätyt, miten paljon täällä on maahanmuuttajia”, sanottiin. ”Tampereen katukuva on täysin muuttunut”, sanottiin. No, en tiedä, minusta kaikki ihmiset näyttävät edelleen kalpeilta, isokokoisilta muumimöhmelöiltä, jotka tallustavat eteenpäin juro ilme naamalla ja hieman nukkavierun näköisinä. Ehkä en osaa rekisteröidä enää yhtä tiedostaen ei-perinteisen suomalaisen näköisiä ihmisiä, mutta maahanmuuttajien paljoudesta puhuminen tuntuu kyllä aika liioittelulta. Australiassa Melbounessa katukuvassa oli usein 70 – 90 % ihmisistä muita kuin vaaleita länsimaalaisia, joten itse en panisi pahaksi, jos saisimme edelleen lisäväriä tänne Suomeenkin (älkääkä nyt kukaan tulkitko tätä, että olisin sitä mieltä, että rajat auki vapaasti kaikille).

Välillä ihmisiä tekisi mieli vähän ravistella

Näen Australian avoimen asenteen ja hyväntuulisuuden yhteiskuntana, jossa tuntemattomille vaikkapa julkisissa liikennevälineissä juttelu on sosiaalisesti hyväksyttävää ja kaduilla vastaantulevia voi katsoa silmiin ja jopa hymyillä ilman hullun leimaa. Kieltämättä Suomessa tekisi välillä mieli tarttua ihmisiä olkapäistä ja ravistella oikein kunnolla heidät ulos jostain kuvaannollisesta kuoresta. Ihmisten asennot ja nonverbaaliset eleetkin kasvojen ilmeestä puhumattakaan viestivät sisäänpäinkääntyneisyyttä ja ”älä vain ota muhun kontaktia” -asennetta. Tiedän, ettei ihmiset ole niin juroja pahuuttaan, vaan siksi, että se on sosiaalinen käyttäytymiskoodi täällä, että halutaan vetäytyä omaan yksityiseen maailmaansa. Ihan kiusallaankin yritän pienillä tavoilla murtaa tätä ja esimerkiksi olen ottanut aamulenkillä tavaksi hymyillä vastaantulijoille ja sanoa heille hyvät huomenet. Yllättävän moni katsoo vaan pitkään silmät lautasina, eikä oikeasti sano mitään takaisin. Mutta ei sitä Roomaakaan päivässä rakennettu…

IMG_1695

Näen mahdollisuuksia paljon enemmän

Moni sellainen asia, josta ennen olisin ajatellut, että ”eihän noin voi tehdä”, on nykyään ihan mahdollinen. En juurikaan vaivaa päätäni sillä, mitä muut ajattelevat ja pitävätkö he näitä tempauksiani kovin järkevinä. Tämä on tuonnut ajatteluun hirveästi vapautta, kun muiden ihmisten ja laajemman sosiaalisen yhteisön luomat kahleet ovat karisseet pois. Vaihtoehtoja ei ole pelkästään tullut ajatteluun enemmän, vaan mahdollisuuksien suuruus on myös kasvanut. Otetaan esimerkiksi jonkin uuden alan opiskelu. Ennen olisin ensimmäisenä ajatellut: ”Eihän noin voi tehdä, opiskella tässä iässä enää uutta tutkintoa, kun on vanha jo tehty. Sitten olisin niin ja niin vanha kun valmistun, eikä kukaan ottaisi sellaista enää töihin. Lähes kolmevitonen tekemässä jotain työharjoittelua, johan ihmiset jo nauraisi sellaiselle”. Ensimmäinen askel ajattelun muutoksessa on mennyt jotenkin näin: ”Uuden alan opiskelu olisi kyllä mahtavaa ja nykyäänhän koko elämä on uuden oppimista tavalla tai toisella. Tämä ala kiinnostaa mua kyllä tosi paljon. Voisin hyödyntää mun kauppatieteellistä tutkintoa tämän uuden alan kanssa, ja se varmasti avaisi erilaisia ovia helpommin. Suomessa tätä voi opiskella sitten Helsingissä ja Oulussa, pitäisiköhän hakea molempiin yhteishaussa?”. Yksi askel pidemmälle menee jotenkin näin: ”Tämä ala kiinnostaa, joten etsin ihmisiä, jotka jo nyt ovat kyseisellä alalla töissä ja selvitän, millaisia töitä he tekevät. Kyselen, mitä he ovat opiskelleet, missä firmoissa olleet töissä ja miten he ovat päätyneet noihin unelmahommiin, joissa itse haluaisin olla. Otan selvää hyvistä kouluista maailmalla, miten niihin haetaan ja millaisia pääainevalintoja voisin tehdä. Mietin jo nyt, voisinko tehdä sellaisia valintoja, jotka veisi mua kohti noita unelmien hommia. Mitä voisin tehdä erilailla, että erottuisin muista ja pystyisin tuomaan jotain erilaista lisäarvoa tekemisiini?” Huomaatteko eron? Taking one step further.

Itsevarmuus on lisääntynyt

Vuodessa on oppinut tietämään enemmän, mitä haluaa ja uskaltaa sanoa sen muillekin. Nyt kun olen esimerkiksi hakenut töitä Suomesta kesäksi, en ole yrittänyt keksiä mitään diipadaapa mielistelyvastauksia, vaan ihan suoraan sanonut omat tavoitteet ja miksi haen töitä ja miksi olisin niissä hyvä. Ehkä tämä on toiminut, sillä nyt olen ollut Suomessa viikon ja olen saanut eiliseen mennessä kolme työpaikkaa.

IMG_1705

Suomi on aikalailla maailman laidalla

Aiemmin olen jotenkin loukkaantunut Suomen puolesta, kun olen kuullut puhuttavan siitä Euroopan periferiana. Onhan se sitä. Kyllähän me täällä pohjoisessa ollaan aika kaukana siitä, missä suurin action tapahtuu ja meidän maailmankuva on hirveän Suomi-keskeinen. Suomi on mallimaa, täällä on huippukoulutus ja me ollaan esimerkkinä muille teknologisessa kehityksessä. Tätä diskurssia kuulee edelleen ja näinhän meille opetettiin yhteiskuntaopin tunneilla koulussa. Rehellisesti sanottuna Suomi ja suomalaiset ovat aika merkityksettömiä eivätkä sano oikein mitään suurimmalle osalle maailman ihmisistä, mikä ei välttämättä ole pelkästään huono asia. Meidän yliopistomme ovat parhaimmillaankin keskinkertaisia, täällä ei riittävästi tueta erityisen lahjakkaita oppilaita huippusuorituksiin vaan keskitytään heikoimpien tukiopetukseen, epäonnistumisesta ja konkursseista seuraa edelleen voimakas stigma, eikä me teknologian kehityksessäkään olla enää maailman kärkeä.

Ehkä Suomen tuntemattomuus voisi olla alku jollekin positiiviselle ja antaa meille vapautta miettiä, voisiko Suomi-kuvaa rakentaa jollain uusilla tavoilla tai voidaanko me järjestellä asioita meidän yhteiskunnassamme innovatiivisemmin. Kaikki turhan byrokratian ja sääntöviidakkojen purkaminen on tervetullutta, mutta peräänkuuluttaisin vieläkin rohkeampaa asennetta. Koska tämä ei ole poliittinen blogi, en mene näihin asioihin tämän syvemmälle. Sanon vain, että koska me kuitenkin ollaan ihan syrjässä eikä kukaan tiedä meistä mitään, jos me yritetään jotain erilaista ja vaikka vähän mokataankin, niin se ei haittaa.

Jos aina tekee kaiken samanlailla eikä koskaan yritä rohkeasti jotain erilaista, ei ehkä mokaa ja menetä kasvojaan. Mutta halutaanko tyytyä vain siihen? Näin ajattelen ainakin oman elämäni suhteen. Jos teen jotain erilailla, otan riskejä, epäonnistun ja totean, ettei tämä ehkä ollutkaan hyvä homma, olenpahan ainakin tehnyt omia valintoja ja yrittänyt jotain erilaista. Vähintäänkin olen oppinut aimo annoksen itsestäni ja maailmasta. Koska en juurikaan välitä, mitä muut ajattelevat, niin miksi kantaisin hirveästi huolta siitä, että muut pitäisivät minua epäonnistuneena? Itse ajattelen, että olen epäonnistunut, jos en edes yritä.

Vuosi ulkomailla on auttanut näkemään Suomen ja elinpiirini täällä ulkopuolisen silmin. Liikun jatkuvasti vierauden ja tuttuuden välimaastossa. Pelkäsin, että Suomi tuntuu tylsältä ja ankealta Melbournen sykkeen ja Australian kokemusrikkaan vuoden jälkeen, mutta yllätyksekseni suhtaudun maahan jopa vähemmän kriittisesti kuin ennen lähtöäni. Kieltämättä tähän vaikuttaa tietoisuus siitä, etten tule jäämään tänne. Olenhan vain vierailija, joten voin keskittyä näkemään positiiviset asiat, nauttia huolettomasti elämästä, olla läsnä tavallisessa arjessa. Samalla tämä on kuitenkin minulle tuttua, joten tiedän, miten täällä tulee toimia ja voin käyttää tätä tietoa hyväkseni.

Suhteeni Suomeen on parempi kuin pitkään aikaan.

Miten te muut ulkosuomalaiset tai pitkään ulkomailla asuneet olette nähneet Suomen sinne palattuanne tai siellä vierailtuanne?

15 Comments

  • Viu
    25 maaliskuun, 2016 at 9:39 am

    Ei mulla muuta, mutta nämä Pirkanmaan kevätkelithän ovat olleet aivan huikean kauniita! Napakat yöpakkaset mahdollistavat hyvät luistelujäät N’sijärvelle aamupäivisin ja aurinko on paistanut pilvettömältä taivaalta.

    Tamperelainen luontoyrittäjä kirjoitti muutama päivä sitten hyvin Facebookiin, kun hän sanoi, että ”suurten kovan teknologian hankkeiden, rantatunnelin, ratikan, tornihotellin ja mahtipontisen kannen puristuksessa voi jopa kohtalokkaalla tavalla unohtua, että ehkäpä sittenkin pienet nyanssit ovat niitä asioita, jotka ratkaisevat ihmisten käsityksen viihtyvyydestä. Jos näin on, niin samalla ne (kustannuksiltaan edellisiin verrattuna tikkukaramellin luokkaa) ovat tärkeä osatekijä Tampereen kilpailukyvyssä.”

    Reply
    • Sandra
      25 maaliskuun, 2016 at 9:55 am

      Kiitos kommentistasi ja erittäin hyvästä lainauksesta. Paljon hankkeita täällä onkin menossa ja mielenkiinnolla seuraan, miten ne vaikuttavat (vai vaikuttavatko ollenkaan) kaupungin viihtyisyyteen.

      Aurinkokin on täällä näyttäytynyt, mutta itselleni ilmat ovat kyllä tuntuneet kovin kylmiltä. Luistelemaan en ole vielä ennättänyt, mutta hyvä tietää, että Näsijärven jäälle uskaltaa ilmeisesti edelleen mennä. Odotan kuitenkin enemmän lämmintä kevätaurinkoa ja sulia katuja. En ole talvi-ihminen sitten ollenkaan.

      Reply
  • Jerry / Pako Arjesta
    25 maaliskuun, 2016 at 10:23 am

    Aivan mahtava postaus jälleen kerran :)! Niin paljon hyviä huomioita, etten osaa edes ”kommentoida” kaikkea, mutta sen verran ainakin sanon, että asenteesi on huippu. Kaikkein tärkeintä asenteessasi on positiivisuus ja hyviin asioihin keskittyminen, minkä olen itsekin huomannut toimivan jo vuosien ajan. Jatka myös ihmeessä tuota muiden ravistelua hymyilemällä sun muulla epätavallisella käytöksellä :P. Mahtava idea! Olet oikeassa myös tuossa, että Suomessahan hehkutetaan jatkuvasti (mutta melko hiljaisella äänellä), että olemme parhaita siinä ja tässä, vaikkei se oikeasti pidä paikkaansa. Varmasti näet ns. ”ulkopuolisena” tämän paljon paremmin kuin täällä koko ikänsä asuneet. Kiitos tästä postauksesta, sillä tämä innosti minuakin taas lisää :).

    Reply
    • Sandra
      26 maaliskuun, 2016 at 5:47 am

      Sä oot vaan niin kiva ja sun kommentit saa aina hymyn huulille! En mä oikein edes osaa vastata tähän mitään muuta kuin samat sanat sun blogin suhteen. Myös sun asenteesi on tosi inspiroiva ja nautin lukea sun juttuja unelmien tavoittelusta ja itsekehityksestä, sillä saan niistä myös itse todella paljon positiivista fiilistä jatkaa eteenpäin!

      Reply
      • Jerry / Pako Arjesta
        27 maaliskuun, 2016 at 9:44 pm

        Hienoa tietää, että kommenteilla on tällainen vaikutus :). Ja tosi kiva kuulla, että olet tuota mieltä! Niin mukavasti sanottu! Jatketaan samalla positiivisella linjalla, jolloin ehkä Suomestakin tulee joskus vähän positiivisempi paikka ;).

        Reply
  • Jonna / Lempipaikkojani
    25 maaliskuun, 2016 at 11:09 am

    Asun perheineni Saksassa jo neljättä vuotta ja totta tosiaan Suomi näyttäytyy erilaiselta ulkosuomalaisen silmiin. Suomessa on paljon hyvää, mutta myös paljon huonoa. Niin kuin kaikissa maissa. Yhdyn näkemykseesi tuosta, että suomessa lullaan olevansa maailman parhaita. Ehkä joskus on oltukin jossain asiassa, mutta Suomessa on jämähdetty monissa asioissa siihen vanhaan menestykseen ja edelleen pidetään sitä totuutena. Kas vaan, kun muut menevät ohitse. Samaten Suomessa luullaan jotenkin olevansa kovinkin merkityksellisia, edelläkävijöitä ja asiantuntijoita. No ei olla. Suomi todellakin on vain yksi pieni maa muiden joukossa. Etenkin koulujen suhteen olen samaa mieltä kanssasi siitä, että Suomessa liikaa hyysätään niitä hitaimpia (joka on siis kyllä hyvä asia), mutta samalla unohdetaan ne hyvin pärjäävät. Suomessa ei kannusteta kehittymään ja menestymään. Tässä suhteessa monissa muissa maissa koululaitos tarjoaa paremmin haastetta. Itse olen tässä suhteessa tyytyväinen, että lapseni käyvät nyt kouluansa Saksassa.

    Reply
    • Sandra
      26 maaliskuun, 2016 at 7:07 pm

      Kiitos tästä kommentista. Näistä asioista puhuminen saa Suomessa usein hirveän puolustusreaktion aikaan ihmisillä. Suomea ei saisi arvostella mistään, vaan pitäisi ajatella, että meillä on maailman edistyksellisintä, puhtainta, moderneinta ja mitä tahansa.
      Olen todella ylpeä Suomen tukiopetusjärjestelmästä ja uskon, että se on yksi merkittävä tekijä aikoinaan Pisa-menestyksessä. Silti mielestäni selkeitä lahjakkuuksia muissa aineissa pitäisi systemaattisesti jalostaa ihan niin kuin tehdään urheilussakin. Miksei sitten vaikka matematiikassa tai kielissä? Monessa maassa on tasoryhmät, enkä välttämättä pitäisi tätä mitenkään huonona Suomessakaan.

      Reply
  • Jasmin / Wanderwall
    25 maaliskuun, 2016 at 11:34 am

    Oot kyllä onnistunut tiivistämään aika hyvin kaikki munkin kokemukset väliaikaisen paluumuuton jälkeen. Säästä mäen koskaan pystynyt ns. irtautumaan eikä mun ajatukset Suomesta oo muuttuneet yhtään vähemmän kriittisiksi, mutta muuten ajatukset menee aika lailla yhteen. Toi viimeinen kappale kosketti erityisesti, koska tosi monelle toi että Suomi ei olekaan maailman paras paikka eivätkä ne asiat joita täällä on perinteisesti pidetty parhaina olekaan maailmantasoa on aika kova paikka monelle kun niistä mainitsen. Mutta kun juttu on niin että Suomella ei ole käytännössä mitään merkitystä maailmanpolitiikassa tai sananvaltaa kansainvälisissä asioissa ja muu maailmaa kiilaa ohi niin teknologiassa kuin koulutuksessakin. Eikä mikään ihme! Mitä itse oon ymmärtänyt niin yrityksen perustaminen Suomessa on ihan hanurista eikä valtio tue itsensä (ja mahdollisesti muiden) työllistämistä millään tasolla. Heikompien oppilaiden tukeminen on musta tärkeää, mutta toisaalta parhaimmat ei tunnu saavan mitään etuuksia Suomessa, siinä missä ulkomailla se palkitaan mm. scholarshipeillä. Yleisesti ottaen mua ärsytti ja ärsyttää Suomessa käydessäni se mustavalkoinen ajattelu. Jollekin Suomi on maailman kamalin paikka ja tätä perustellaan pienillä opintotuilla, työttömyydellä ja vanhusten oloilla. Sitten joku toinen ylistää sitä miten mahtava paikka Suomi on ignooraten kaiken tiedon siitä miten Suomen rooli mm. just koulutuksen tasossa on pudonnut. Ollaan ylikriittisiä kaikelle tai ei osata kritisoida mitään. Näiden kahden välimuotoa on toki hankala löytää, jos asioita ei pysty katsomaan ns. ulkopuolisen näkökulmasta – ja aika harvoin pystyy jos on koko elämänsä Suomessa viettänyt.

    Reply
    • Sandra
      26 maaliskuun, 2016 at 7:12 pm

      Aamen! Itsellekin Suomesta nousee kuitenkin pääasiassa mieleen positiiviset asiat ja totta kai täällä on asiat paremmin kuin monessa muussa maassa. En yhtään ymmärrä, miksei saisi vähääkään kritisoida tai kertoa, miten muualla on hoidettu jokin asia kenties paremmin. Äkkiä saa vastapuolelta kommentiksi ”jos siellä muualla on sitten niin hyvin, niin mikset muuta sinne?”. Öö, okei. Tällä asenteella sitä kehitytäänkin paremmaksi.

      Itsensä työllistäminen on hankalaa Suomessa, mutta auta armias jos haluaisit itsesi lisäksi työllistää muita! Molemmat vanhempani ovat yrittäjiä ja ovat aiemmin työllistäneet itsensä lisäksi muitakin, mutta sen kalleuden sekä huonoista työntekijöistä irtipääsemisen vaikeuden vuoksi he ovat päätyneet molemmat yksinyrittäjiksi. Tiedän lisäksi useita nuoremman polven yrittäjiä, jotka ovat siirtäneet yritystoimintansa ulkomaille.

      Reply
  • sarsa / Pohjoistuuli puhaltaa
    25 maaliskuun, 2016 at 11:37 am

    Oletko lukenut Satu Rämön kirjaa Islantilainen voittaa aina? Sinun tekstissä oli jotenkin sitä samaa meininkiä kun Rämön mukaan islantilaisissa. Positiivisuutta, eteenpäin menemistä, mokata ja epäonnistua saa ja sitten taas mennään. Suomessa usein jotenkin lamaannutaan, jos epäonnistuu. Suosittelen lukemaan jos kirja ei vielä ole tuttu.

    Reply
    • Sandra
      26 maaliskuun, 2016 at 7:13 pm

      En ole lukenut tätä aiemmin, mutta ehdottomasti laitan korvan taakse. Nyt kesällä ja keväällä on ylimääräistä aikaakin, niin voisin ehtiäkin lukea kiinnostavia kirjoja. Kiitos vinkistä!

      Reply
  • Meeri / Lapasesta lähti
    25 maaliskuun, 2016 at 4:03 pm

    Kiitos tästä kirjoituksesta! Pystyin tosi moneen asiaan samaistumaan mutta paljon tuli myös ihan uusia ajatuksia. Sulla on ihanan positiivinen lähtökohta, kun taas itse olen ehkä jämähtänyt enemmänkin siihen ”pieneen ja ankeaan” Tampereeseen. 😀 Ulkomailta palatessa huomaa kyllä aivan eri tavalla, kuinka homogeeninen ja perifeerinen maa Suomi on, ja osin sen takia kaipaan itse tosi paljon Keski-Eurooppaan. Lisäksi suomalaisten sisäänpäinkääntynyt ylpeys ”omasta erinomaisuudesta” tuntuu vähän tympeältä ja, kuten toitkin esille, rajoittavalta.

    Mutta niinhän se on, että näissäkin jutuissa omalla asenteella voi muuttaa paljon, jos ei nyt heti ympäristössä niin ainakin päänsä sisällä. Kiitos kuin muistutit siitä! 🙂 Niin ja onnitteluni työpaikoista!

    Reply
    • Sandra
      26 maaliskuun, 2016 at 7:16 pm

      Voi kiitos, tulipa hyvä mieli tästä kommentista. Kyllä välillä itseänikin monet asiat täällä masensi ja ilmapiiri tuntui kovin ahdistavalta. Siksi varmaan päätinkin lähteä Australiaan ja ehkä se on tuonut itselleni jonkinlaista lisäpositiivisuutta ja tulevaisuuden uskoa. 🙂

      Kävin katsomassa blogiasi, sillä se oli minulle uusi tuttavuus. Ihanan oloisia tekstejä ja kuvia! 🙂

      Reply
  • Miffa
    2 huhtikuun, 2016 at 4:13 am

    Mulla on aina Suomeen palatessa jotenkin tosi ristiriitanen fiilis ja toisaalta sitä osaa arvostaa Suomen hyviä puolia ihan eri tavalla, ja toisaalta taas vajoan aina johonkin ”kotiinpaluumasennukseen” ja elän ihme koomassa useemman kuukauden. Tällä hetkellä oon vaihdossa Jamaikalla ja vaikka tästä tulee vain noin 6kk poissaolo Suomesta, niin tavallaan odotan jo innolla, että miten sitä taas näkee omat kotikulmat eri tavalla. Toisaalta uskon aika paljon siihen, että se miten Suomen ilmapiirinkin kokee, on pitkälti omasta päästä kiinni ja on tavallaan valintakysymys, keskittyykö niihin hyviin vai huonoihin puoliin. Ite koen, että noi tollaset itsevarmuus/tietosuus omista unelmista jne on osittain sellasia asioita, joihin auttaa pidemmät ulkomaanpyrähdykset, tai ylipäätään kunnon irtiotto normaalista arjesta, jollon ei vaan oo mahdollista ”suorittaa” kaikkia asioita niinkun on aina tehnyt vaan tulee ehkä enemmän kyseenalaistettua, että miksi mitäkin tekee ja mikä on se suunta mihin haluaa mennä. Sen tosin uskon, että Ausseissa on huomattavasti letkeempi ilmapiiri ylipäätään ja se onkin yks suurimpia syitä, miksi sinne haluan vielä pidemmäksi aikaa lähteä 🙂
    Hahah, punanen lanka tais kadota tästä jo aikaa sitten, joten lopetan tähän. Kiitos kivasta blogista, löysin tänne vasta äskettäin, mutta Aussi-kuumeessani oon jo penkonut jonkin verran arkistoja 🙂

    Reply
    • Sandra
      2 huhtikuun, 2016 at 7:06 am

      Ainakin mä pysyin hyvin kiinni sun ajatuksen juoksussa, joten no worries! :D. Varmasti myös Jamaicalla on letkeempää, samoin Australiassa. Mä näen Australian sellaisena hyvän mielen yhteiskuntana, jossa ihmiset hymyilee yllättävän paljon ja kaikki halutaan pitää hirveän hyvän tuulisella tasolla (small talk ja sitten juuri tuo no worries – ei se nyt ole niin justiinsa -meininki).

      Joka kerta kun käyn ulkomailla, oli se vaikka vaan Tallinnassa, Suomi näyttää hetken aikaa vähän erilaiselta. Ulkomailla on todellakin niin irti niistä arjen rutiineista, mieli saa levätä ja kokea uusia juttuja ja ajatuksille tulee ”tilaa hengittää”, jolloin luovuus herää henkiin ja uusia ajatuksia alkaa kumpuamaan sisältä. Juuri noiden ulkomaanmatkojen aikana olenkin päättänyt monia tavoitteita ja unelmia, joita olen sitten myöhemmin lähtenyt toteuttamaan.

      Kiitos kommentistasi ja kiva, kun olet löytänyt blogiin! Toivottavasti pääset Ausseihin pidemmäksi aikaa, kuten olit toivonut. Ja hyvää vaihtoa! 🙂

      Reply

Leave a Reply