Suomi

Hyvä olla Suomesta

8 joulukuun, 2018
On vuosi 1992.

Perheemme pakkaa tavaroita asuntoautoon, sillä olemme lähdössä Venäjälle Pietariin, joka vielä hetki sitten tunnettiin Leningradina. Pillimehu maistuu aina ihanalta, sillä se on merkki jostakin erityisestä. Se merkitsee lähtöjä, retkiä, seikkailuja. Juon pillimehua ja olen kääriytynyt lehmäkuvioiseen pussilakanaan. Pienet varpaat kipristelevät, kun väritän kiivaasti värityskirjan sivuja. Prinsessoja, hevosia ja avaruusaluksia kaikissa sateenkaaren väreissä samalla, kun maisemat vilistävät silmissä.

En muista itse Venäjältä muuta kuin sairastumiseni. Yhtäkkiä kuume nousi yli 40 asteeseen ja värisin kylmyydestä. Muistan, miten kuumehoureissani kuvittelin värityskirjan eläinten heräävän eloon. Muistan venäläisen lääkärin, joka kävi katsomassa minua. Hän neuvoi vanhempiani palaamaan välittömästi Suomeen ja menemään ensimmäiseen sairaalaan rajan toisella puolen. Kuopiossa pääsin omaan sairaalahuoneeseen ja alkanut keuhkokuume saatiin taltutettua. Onneksi olin Suomesta.

On vuosi 2015.

Istun taksissa Balilla ja juttelen arjesta ja elämästä taksikuskin kanssa. Hän kertoo tekevänsä 12-tuntista päivää ja välillä nukkuvansa autossaan, joka selvästi on hänelle suuri ylpeydenaihe. Pienmoottoripyörät singahtelevat ympärillä, ilma on kuuman kostea ja ympärillä leijuu tuoksu, josta pystyn tunnistamaan bensan, suitsukkeet ja hien. Elämme erilaisessa ympäristössä, mutta samalla olemme ihmisinä varsin samanlaisia. Perhe on tärkeä, toimeentulo huolettaa, tulevaisuus on epävarma. Taksikuski kertoo, että hän ansaitsee kuussa noin saman, mitä itse saan päivässä. Samalla ymmärrän, että paratiisina tunnettu Bali onkin sitä kenties vain toiselle meistä. Kaikkihan tämä on tuuripeliä. Olin vain onnekas, kun satuin syntymään Suomeen.

On vuosi 2018.

Palaan Suomeen Maltalla vietetyn vuoden jälkeen. Kuljeskelen havumetsässä ja olen varmasti ainoa ihminen kilometrin säteellä. Ihailen ympärille levittäytyvää luontoa, avaruutta, puhdasta tilaa. Avaan vesihanan ja juon raikasta vettä iloiten, sillä muovipullojen ostaminen on taakse jäänyttä elämää. Kun talven ensimmäinen lumi sataa maahan, huomaan, että jo muutaman tunnin päästä jalkakäytävä on aurattu ja seuraavana päivänä hiekoitettu. Jopa täällä kaamoksen keskellä ajattelen, että on vaan meillä täällä asiat hyvin.

Kirjoitin itsenäisyyspäivänä kolme vuotta sitten  seuraavan tekstin, jonka aika lailla allekirjoitan edelleen:

Tänään on hyvä hetki tuntea kiitollisuutta siitä, että on niin etuoikeutettu, että pystyy tutkimaan maailmaa ja nauttimaan elämästä täysin siemauksin. Vaikka me suomalaiset rakastetaan valittaa, miten paskaa Suomessa on, kuitenkin maailmalla matkustaessa tajuaa, miten etuoikeutettua on syntyä ja elää nuorena naisena maassa, joka tarjoaa yhtäläiset oikeudet kuin miehille, jossa voin vapaasti ilmaista mielipiteeni, pukeutua miten haluan, valita itselleni sopivan puolison, viettää sellaista elämäntyyliä kuin haluan, opiskella, valita ammatin ja tavoitella unelmiani riippumatta siitä, miten varakkaaseen perheeseen tai sukupuoleen olen sattunut syntymään. 

Itsenäisyys on mulle vapautta valita ja olla mitä haluan. Se on sellaista voimaa ja valtaa, mitä moni valtio, yhteisö tai kulttuuri ei jäsenilleen, etenkään nuorille naisilleen, anna. 

On hyvä olla Suomesta. Onnittelut 101-vuotiaalle!

 

  • Reply
    Jerry / Pako Arjesta
    9 joulukuun, 2018 at 4:15 pm

    Erinomaisesti sanottu. Olen viime vuosina alkanut itsekin arvostamaan Suomea eri tavalla, vaikken ole edes asunut ulkomailla missään vaiheessa. Monesti mietin ulkomaille muuttoa, mutta tajuan, että moni asia tulisi varmasti aikamoisena shokkina, koska olen tottunut, että kaikki toimii yleisesti ottaen niin hyvin. Meillä on paljon syitä olla onnellisia, tyytyväisiä ja ylpeitä Suomessa, ja nykyään osaan arvostaa uudella tavalla jopa vuodenaikojamme, koska jopa tässä ankeassa syksyn ja talven välimaastossa on tietyllä tavalla jotain tunnelmallista.

    • Reply
      Sandra
      16 joulukuun, 2018 at 5:42 am

      Kiitos Jerry! En osaisi kyllä kuvitella sinua asumaan muualle kuin Japaniin. Varmasti sielläkin tulisi vastaan omat ärsytyksen kohteensa, mutta luulen, että se olisi Suomen lisäksi se maailmankolkka, jossa viihtyisit 🙂

      • Reply
        Jerry / Pako Arjesta
        16 joulukuun, 2018 at 3:59 pm

        Olipa hauskaa, että sanoit noin, koska Japani on ollut aina se paikka, jota olemme ihan vakavasti harkinneet asuinmaanakin jossain vaiheessa :). Juurikin asioiden toimivuuden, turvallisuuden, siisteyden ja yleisen fiiliksen vuoksi. Paitsi yllätyin siitä, että ilmeisesti siellä byrokratia on ihan tajutonta, eli esimerkiksi virastoon mennessä kuluu helposti ihan koko päivä jonotellen ja papereita täyttäen (jos on siis ulkomaalainen). Katsottiin jo asuinrakennuskin ja asuntoja valmiiksi viime kerralla, eli kyllä sinne pitää joskus muuttaa :D.

        • Reply
          Sandra
          20 joulukuun, 2018 at 8:10 am

          Ohhoh, teilläpä on jo ajatustyö pitkällä. Siitä tulisi aivan mielettömän mielenkiintoisia juttuja blogiinkin.

  • Reply
    Heli / Heli voyage
    10 joulukuun, 2018 at 6:44 pm

    Ihana kirjoitus ja kauniita kuvia. Kaikkien hienojen matkakohteiden fiilistelyn lomassa on välillä hyvä pysähtyä arvostamaan myös tätä hienoa kotimaata.

    • Reply
      Sandra
      16 joulukuun, 2018 at 5:43 am

      Kiitos paljon! Varsinkin ulkomailla asuessa kotimaataan alkaa arvostaa eri lailla.

  • Reply
    Anna / Muuttolintu.com
    13 joulukuun, 2018 at 8:44 am

    Ihanasti kirjoitettu Sandra. Suomalaiset tosiaan jaksaa valittaa, ja toki aina parantamisen varaakin on, mutta onhan meillä isommassa mittakaavassa asiat hemmetin hyvin <3

    • Reply
      Sandra
      16 joulukuun, 2018 at 5:44 am

      No on kyllä. Ausseissa ei niin ärsyttänyt nettiyhteyksien kalleuden lisäksi juuri mikään, mutta Maltalla asuminen sai arvostamaan Suomea uudella tavalla :D.

  • Reply
    Periaatteen Nainen
    13 joulukuun, 2018 at 11:13 pm

    Olen samaa mieltä. Suomessa on, kuten kaikkialla, omat ongelmansa mutta lähtökohtaisesti Suomi antaa huikeat lähtökohdat lapsilleen. Ihania kuvia tätä tekstiä höystämässä!

    • Reply
      Sandra
      16 joulukuun, 2018 at 5:44 am

      Täällä on ollut hyvä kasvaa ja tänne on hyvä palata.

  • Reply
    Jenna / Citylights & sunsets
    14 joulukuun, 2018 at 2:20 pm

    Ihana postaus <3 ja täyttä totta! Kyllä sitä on vaan niin etuoikeutettu.

    • Reply
      Sandra
      16 joulukuun, 2018 at 5:45 am

      Kyllä sitä välillä miettii. Ei tarvitse kuin jutella jostain muusta eurooppalaisista maista tulleiden kanssa, niin huomaa, miten etuoikeutettuja suomalaiset olemme.

  • Reply
    Antti / Lanttimatkat
    16 joulukuun, 2018 at 9:40 am

    Ihana kirjoitus ja juuri näitä mietteitä on itselle tullut myös vuosien reissailujen aikana. On monia asioita miksi rakastan Suomea ja yksi niistä on kaunis luonto ja vuodenajat. Nyt onneksi olenkin tulossa takaisin niin että pääsen kuulemaan hankien nirskunnan töppösten alla ja pakkasen nipistelyn poskella.

    p.s. et kyllä vähentänyt kaipuuta suomeen
    p.p.s haluaks mennä talsiin luontoon kameran kanssa ?

    • Reply
      Sandra
      20 joulukuun, 2018 at 8:16 am

      Kiitos :). Kummasti ei ole tullut vielä kyllästyminen huonoihinkaan keleihin, koska vuodenaikojen vaihtelu on kieltämättä tosi kivaa ja mielenkiintoista. Hankien kirskuntaa en muista kokeneeni kyllä kolmeen neljään vuoteen. Olen kyllä valmis luontoretkelle :).

      Sai Aasian seikkailut taas hetkeksi riittää ilmeisesti, mutta kyllä sinne pääsee aina takaisin.

  • Reply
    Kohteena maailma / Rami
    16 joulukuun, 2018 at 7:06 pm

    Erittäin upea kirjoitus kolmella valaise alla esimerkillä valaistuna. Kiitos tästä!

    • Reply
      Sandra
      20 joulukuun, 2018 at 8:09 am

      Voi kiitos Rami!

Leave a Reply

Instagram