Pari viikkoa sitten otin kouvolalaisen kaverini mukaan tutustumaan entiseen kotikaupunkiini Tampereeseen. Edellisessä postauksessa kirjoittelin perjantai-illasta ja tässä pureudun lauantai-päivään ja omiin vinkkeihini Tampereen matkaa varten.
Tyttöjen viikonloppu Tampereella jatkui lauantaina rennoissa tunnelmissa. Kaverini halusi poiketa kuuluisassa Plevnan panimoravintolassa. Paikka on ilmeisesti aika suosittu turistien keskuudessa, ja toki kaikki tamperelaiset myös tuntevat ravintolan. Terassilla viihtyi useampi ulkomaalainen pariskunta, joka oli selvästi tullut suosituksen perusteella paikalle. Enkä ihmettele, sillä tila itsessään on nähtävyys. Plevna oli aikoinaan vuonna 1877 valmistunut Pohjoismaiden suurin kutomosali ja erityisen kuuluisa se oli siitä, että sinne syttyi ensimmäisenä sähkövalo Pohjoismaissa ja Venäjällä. Ravintola on toiminut tiloissa vuodesta 1994, ja se on tunnettu erityisesti omasta panimostaan ja omista oluista ja siidereistään. Kannattaa testata. Itse maistoin lasillisen erittäin kuivaa talon omaa omenasiideriä, joka oli aika tuhtia tavaraa. Ruokalista koostuu konstailemattomasta oluen kanssa nautittavasta ruoasta.
Matkamme jatkui Plevnan terassilta syvemmälle Finlaysonin historialliseen tehdasmiljööseen. Lyhyen kävelymatkan päässä Siperian liikekeskuksesta sijaitsee upea Finlaysonin palatsiravintola ja sitä vastapäätä idyllinen Tallipiha. Aikoinaan Finlaysonin tehtaanpatruuna Wilhelm von Nottbeck asui perheineen Finlaysonin palatsissa ja Tallipiha oli rakennettu hänen hevosiaan ja niiden hoitajia varten. Edelleen talojen ovista voi lukea, kuka pieniä puutaloja aikanaan asutti. Pihalta löytyy niin kuskin, tallimiehen, vahdin ja tallimestarin talo, vanha talli ja valjashuone, jotka on kaikki entisöity käsityöpuodeiksi, kahvilaksi, suklaakaupaksi ja näyttelytilaksi. Tallipiha ei ole pitkän matkan päästä vilkkaasta keskustasta, mutta sinne saapuessaan tuntuu kuin olisi palanut menneeseen aikaan tai matkannut vähintään kauas maaseudulle. Läheisessä kauniissa puistossa sijaitsee myös Nottbeckien vanhimman pojan oma palatsi, Näsilinna tai toiselta nimeltään Milavida.
Tietenkin ensi töiksemme poikkesimme suklaapuotiin, josta löytää loputtoman valikoiman pienten suklaatuottajien suklaita, tryffeleitä ja muita makeisia. Tämä on must paikka Tampereella. Olin tilannut täältä omiin häihini Emil Gustavsin suklaatryffeleitä samppanjan ja kirsikan makuisina ja ne saivat todella suuren suosion juhlaväen keskuudessa. Nyt otin testaukseen vadelma-lakritsin, ruiskukan ja pistaasin makuiset tryffelit. Suosittelen! Ennen yliopistoaikoja olen itse ollut töissä samaisessa Tallipihan suklaakaupassa, joten minulla taitaa olla oma lehmä ojassa puotia kehuessani ;).
Suklaaherkuttelun jälkeen kaipasikin tuoretta kahvia, jota nautimme Tallipihan kahvilan terassilla. Viime vuonna osallistuin terassilla järjestettyyn fado-iltaan, jossa kuuntelimme kaunista ja haikeaa fado-laulantaa musiikin säestyksellä viltteihin kääriytyneinä. Ilta oli jo hämärtymässä, kaikkialla oli lyhtyjä ja kynttilöitä ja nautimme terassilla punaviiniä ja tapas-lautasen herkkuja. Voitte kuvitella, miten ikimuistoinen ja tunnelmallinen ilta! Tuntui kuin olisi ollut jossain aivan muualla kuin Suomessa. Muutenkin Tallipihalla järjestetään monena viikonloppuna erilaisia tapahtumia, joista saa lisätietoa esimerkiksi heidän facebook-sivujensa kautta.
Tallipihalta palasimme takaisin Keskustorin hälinään, jossa oli parhaillaan menossa kansainvälinen ruokatori. Herkkuja oli muun muassa Ranskasta, Saksasta, Belgiasta, Italiasta ja monesta muusta maasta. Näitä ruokatoreja järjestetään Tampereella aika usein, ja vielä asuessani siellä minulla oli tapana hakea aamupalaksi ranskalaista patonkia, brie-juustoa ja mansikoita ja mennä syömään näitä puiston penkille.
Jotta syöminen ei päättyisi ihan äkkiä, jatkoimme matkaa keskustorilta alas Laukontorille ja sieltä Kehräsaareen, jossa sijaitsi illan viimeinen kohteemme. Olimme varanneet pöydän Stefan’s Steakhousesta, jossa nautimme kolmen ruokalajin illallisen samppanjan ja viinilasillisten kera. Ravintola sijaitsee aivan upealla paikalla Tammerkosken varrella ja tila on sisustettu viihtyisän tyylikkäästi. Tullessamme sisälle meiltä tiedusteltiin, haluammeko istua ulkona vai sisällä. Koska ilta oli vielä kohtuullisen lämmin, valitsimme istua ulkona lähellä virtaavaa koskea. Palvelusta ei ollut moitteen sanaa. Tarjoilijamme oli mukavan rento ja huomioi meitä juuri sopivasti.
Alkuruoaksi tilasin lohi-kampasimpukka cevichen: lohta, kampasimpukkaa, avokadoa, retiisiä, kurkkua ja oliiviöljyä. Esteettisesti kaunis ja maistuva annos. Erityisesti tykkäsin tuosta kampasimpukasta ja lautasen reunoilla olevasta kurkkupikkelsistä. Itse olisin jättänyt lohen pippurin pois, sillä voimakas pippuri mielestäni peitti liikaa pehmeitä makuja.
Pääruokana aasialaistyylistä ankkaa: paistettua ankanrintaa soijalla ja chilillä glaseerattuna, paistettua kurkkua, choisamia, retiisiä ja paksoita. Erittäin herkullista ja ankka omaan makuuni täydellisesti kypsennetty.
Jälkiruokana Crème Brûlée trio, jossa kolmea eri makua: rommia, minttua ja limeä mojitoa jäljitellen. Oikein hyvä lopetus kaikin puolin onnistuneelle illalle. Kaverini tilasi kuuluisaa black angus-pihviä ja kehui, että kyseessä oli paras hänen koskaan syömänsä sisäfile.
Illan loputtua lähdimme vielä Paapan kapakan terassille ja yöllä tanssimaan Ilonaan ja Fat Ladyyn. Hotellilla olimme kuitenkin jo kahden aikaan, joten kovin pitkäksi ei ilta venähtänyt. Ihana kesäinen Tampere näytti jälleen parhaat puolensa ja tarjosi meille hauskan viikonlopun!
2 Comments
rosita
31 heinäkuun, 2014 at 8:54 amOlipa eksoottinen postaus Tampereesta, Suomen omasta Nääsvillestä. Ihan kuin olisit käynyt jossain paremmissakin paikassa! 😀
sandra
31 heinäkuun, 2014 at 6:10 pmHah, kiitos! En ajatellutkaan tuota noin :D. Kai siellä Nääsvillessä sitten onkin vähän erikoisempiakin paikkoja. Kiva kaupunki muutenkin kaikin puolin 🙂