Päivälleen seitsemän kuukautta sitten nousin Helsinki-Vantaalta lentokoneeseen, joka kuljetti pois rakkaasta kotimaasta. Olo oli haikea, mutta samalla kutkuttavan odottava. En tiennyt yhtään, miten selviäisin uudessa maassa enkä ollut varma, palaisinko parin kuukauden päästä maitojunalla takaisin kotiin. Vasta viimeisen kuluneen viikon aikana päähän on hetkittäin tullut ohikiitävä ajatus, että mitä jos palaisin jo takaisin Suomeen, mutta aika äkkiä olen muistanut pimenevät ja kylmenevät päivät, marraskuun harmauden ja loputtoman talven ja ajatus on jälleen hautautunut takaisin mielen syövereihin. Onko ulkomailla asuminen ehtinyt muuttaa käsitystä Suomesta? Näenkö rakkaan kotimaani täysin uusin silmin? Toisaalta kyllä ja toisaalta en, mutta muutamia huomioita olen pannut merkille.
Suomeen mahtuu kerralla yksi iso uutinen
Tältä tilanne näyttää ainakin, kun silloin tällöin selailee Suomen uutisotsikoita ja Facebookin uutisfeediä. Hallituksen leikkaukset, pakolaiskriisi, pakolaisille ei kelpaa tarjottu riisi -kriisi ja niin edelleen. Ulkomailla tajuaa, että Suomi on oikeasti aika pieni maa, jonne ei kerrallaan mahdu kovin montaa puheenaihetta.
Suomessa ollaan oikeasti välillä aika tylyjä
Täällä oikeasti miljoonakaupungissa, jos joku törmää sinuun, niin kumpikin pyytää toiselta anteeksi. Miten monta kertaa Helsingin keskustassa joku on kyynerpäillään tai treenikassillaan melkein saanut mut kumoon ja silti suhannut tuulispäänä eteenpäin ikään kuin ei olisi huomannutkaan mitään. Tulee mieleen monta yksittäistä kertaa ja enkä ole edes ikinä asunut Helsingissä. Täällä kaupan tai pikaruokaravintolan kassa kysyy, miten sun päivä on mennyt ja juttelee mielellään niitä näitä, mutta Suomessa tiskin takana on välillä sellainen sitruunansyönyt yrmy, ettei tiedä, itkeäkö vai nauraa. Ulkomailla tajuaa myös suomalaisten pidättyväisyyden ja sen, miten toisen tilaa ja yksityisyyttä kunnioitetaan todella paljon, mikä sekin voi joillekin näyttäytyä tylyytenä tai ujoutena, vaikka kulttuuria ymmärtäneen silmin se ei sitä välttämättä todellisuudessa ole.
Suomen talvi on oikeasti sieltä syvältä
Tämän tiesin jo Suomessa, mutta aurinkoisessa Australiassa on oikeasti ymmärtänyt, miten Suomessa vähintään 2/3 vuodesta sää on oikeasti kamala. Olen viettänyt paikallisen talven 25 asteen lämpötiloissa samaan aikaan kun Suomessa on manailtu supersateista kesää. En tiedä, aionko ikinä viettää kokonaista talvea enää Suomessa, sillä masentava sää laskee huomattavasti elämänlaatuani.
Meillä on kuitenkin syytä olla monesta asiasta ylpeitä
Vaikka julkista terveydenhoitoa manataan ja paljon, niin asiat on helppo suhteuttaa oikeaan perspektiiviin, kun kuuntelee joidenkin länsimaisten backpackerien kertomuksia kotimaastaan, miten oma terveys riskeerataan täysin, kun ei ole rahaa lääkärikäyntiin, tai kun pakolliseen leikkaukseen joutuu käyttämään kaikki säästöt ja lainaamaan rahaa sukulaisilta tai esimerkiksi ilman kunnollista sairausvakuutusta vaikkapa syöpdiagnoosi voi viedä totaaliseen konkurssiin. Lähes jokainen tapaamani korkeakoulutettu painiskelee (tai on paossa) opintolainalyhennysten kanssa, kun taas itse olen opiskellut ilmaiseksi maisterintutkinnon eikä velkaa ole yhtään. Voitte kuvitella, miten monen suut loksahtavat auki kun kuulevat, että valtio jopa maksaa meille opiskelusta lähes 500 euroa kuukaudessa ja takaa opintolainan, jos opiskelija tarvitsee. Lomarahat (lomaltapaluurahat), pekkaspäivät, monen viikon palkalliset vuosilomat, palkalliset sairauspäivät ja sen tasoinen työttömyystuki, että osa kokee kannattavammaksi jäädä kotiin kuin mennä töihin, herättävät monessa muussa kateutta ja pään pyörittelyä.
Asiassa on myös kääntöpuoli
Nyt tulee sitten yhteiskunnallisia mielipiteitä, joten pahoittelut heti alkuun. Vaikka kaikki saavutetut edut ovat hieno juttu, niin mielestäni silti Suomessa on liikaa tuuditettu siihen, että valtio auttaa joka käänteessä, eikä yksilön tarvitse itse nähdä vaivaa oman selviytymisensä eteen. Esimerkiksi jos itse jäisin Suomessa työttömäksi, hakisin tietenkin ensisijaisesti omaa alaa ja koulutustani vastaavia töitä, mutta jos en niitä löytäisi, siirtyisin hakemaan ihan mitä vaan mieluummin kuin eläisin tukien varassa. Kuitenkin esimerkiksi moni tuntemani lähivuosina valmistunut ei suostu ”alentumaan” huonoina pitäämiinsä töihin, vaan päätyy vuosiksi kotisohvalle manailemaan huonoa työtilannetta ja sitä, miten Suomi on paska maa, jossa ei ole mahdollisuuksia.
Mielestäni myös verotus ja tukijärjestelmät rankaisevat ahkeruudesta ja yrittämisestä. Kannattaako taloudellisesti ottaa matalapalkkatyötä, jos verojen jälkeen saat käteen 150 euroa enemmän kuin olemalla kotona ja työssäkäynnin kustannukset syövät helposti koko summan? Kannattaako ottaa kakkostyötä, jos lisäveroprosentti rankaisee kovalla kädellä? Onko kannattavaa, että ahkerat opiskelijat, jotka sekä edistyvät opinnoissaan että tekevät työtä opintojen ohella saavat Kelalta alkuvuodesta muistutuksen, että ahkeruus palkitaan opintotuen takaisinperinnällä? Jos opintotuki halutaan säilyttää laajana etuutena, jota maksetaan kuitenkin varmaan 95 % korkeakouluopiskelijoista, miksei sitä voida sitoa kannustavasti opintojen etenemiseen ja antaa niiden, jotka haluavat paiskia myös töitä, paiskia töitä niin paljon kuin omaa energiaa riittää?
Miksi erottautuminen ja terve itsevarmuus on niin iso no no?
Jo alakoulusta ja päiväkodista lähtien meitä tasapäistetään samanlaiseksi massaksi. Koulussa ne, joilla on oppimisvaikeuksia tai muita ongelmia, saavat apua ja tuki- tai erityisopetusta (tämä on siis hieno juttu), mutta ne, jotka oppisivat ehkä erilailla kuin kirjoista pänttäämällä tai jotka ovat lahjakkaampia ja voisivat edetä nopeammin tai haastavampien tehtävien parissa, jäävät yksin. Heikompien tukeminen on hyvää ja tärkeää, mutta vain siihen keskittyminen tekee meistä kansakuntana keskinkertaisia. Menestyminen, omien vahvuuksien tunteminen ja niiden sanominen ja terve itsensä kehuminen vaikkapa työhakemuksessa ovat vielä aika isoja tabuja. Kun on aihetta, on ihan hyvä paukutella omia henkisiä henkseleitä ja olla reilusti ylpeä, jos on jossain onnistunut. Toisen menestyessä miksei myös voisi reilusti taputtaa kaveria selkään ja onnitella hyvästä työstä tai saada inspiraatiota yrittää itsekin samaa sen sijaan, että supistaan selän takana, että mitä tuokin itsestään luulee ja miten korkealta on kova pudotus? Ken kuuseen kurkottaa, se katajaan kajahtaa on varmasti maailmankaikkeuden typerin sananlasku.
Silti monia asia toimii Suomessa hyvin
Ehkä ulkomaalaiset voivat olla asiasta montaa mieltä, mutta kun itse suomalaisena tuntee, miten asiat hoidetaan ja miten yhteiskunta toimii, niin Suomi näyttäytyy aika helppona maana hoitaa asioita (paitsi jos olet ulkomaalainen ja haluat avata pankkitilin). Esimerkiksi Suomessa saat kirjastokortin näyttämällä henkkarit, mutta täällä joudut toimittamaan vielä erikseen proof of address eli jonkin kaasulaskun tai pankkitiliotteen, jolla todistat, että oikeasti asut siellä, missä sanot asuvasi. Täällä moni asia on jostain kumman syystä liitännässä asuinpaikkaan ja todistukseen siitä, vaikka mitään rationaalista syytä siihen ei ole. Itselleni tilanne ei ole vaikea, sillä voin käyttää Australiassa asuvan tädin osoitetta kaikkeen, mutta mitä tekee backpackeri, joka asuu joka kuukausi vähän siellä sun täällä? Ja Suomen verkkopankkitunnukset, joilla voi tunnistautua moneen eri palveluun on oikeasti aikamoinen elämää helppottava asia, joilla välttyy virastoissa juoksemiselta. Suomi on siis aika tuttu ja turvallinen maa monessa mielessä.
Mitäs muut ulkosuomalaiset? Miltä rakas kotimaa näyttää kauempaa katsottuna?
10 Comments
Terhi / Muru Mou
18 lokakuun, 2015 at 11:11 amNo joo, eihän se Suomi kauhean hyvältä näytä, eteenkään viime aikoina. En enää edes lue Suomen uutisia kun niistä tulee vain paha olo. Monet asiat on Suomessa hyvin, mutta vielä paremmin Tanskassa. Verotus kylläkin on täällä Suomeakin korkeampi, ja tuntuu että ei ole oikein väliä mitä työtä tekee kun verottajan jälkeen käteen jäävässä osassa ei kovin suuria eroja enää ole. Mutta niillä maksetuilla veroilla saa kuitenkin hyvän ja ilmaisen terveydenhoidon.
Jenkkituttuni mielestä tanskalaiset ovat todella tylyjä kun he eivät pyytele niin vuolaasti anteeksi jos vahingossa törmää toiseen. No, suomalaiset ei pyydä anteeksi lainkaan, vaan saattavat jopa vihastua kun joku on ollut heidän tiellä. Ei täälläkään small talkata kaupan kassan kanssa niin kuin Ausseissa, mutta muuten ollaan kyllä iloisia ja puheliaita. Tanskassa paikallinen Kela-kortti toimii mm. lääkärillä, apteekissa ja kirjastossa, ja sen saa helposti. Varsinaisia verkkopankkitunnuksia täällä ei ole, vaan asian ajaa yleiset verkkoasiointitunnukset. Sama asia sinänsä, mutta ehkä selkeämpi kun kaikilla on sama kirjautumissysteemi.
Suomi ja Tanska ei eroa toisistaan niin paljoa kuin Suomi ja Australia, mutta Tanskassa on tehty asiat pikkaisen Suomea paremmin. Pikkaisen, mutta sen verran merkittävästi, että asun täällä mieluummin kuin Suomessa.
Sandra
21 lokakuun, 2015 at 5:52 amKuulostaa juuri maalta mun makuun. Pohjoismaa, riittävän tuttu ja turvallinen, mutta hitusen Suomea parempi ja keskieurooppalaisempi, rennompi, pikkusen särmikkäämpi. Ja mikä parasta, halpalentoyhtiöiden tarjouksilla pääsee perhettä moikkaamaan Suomeen kohtuullisen edullisesti. Saattaa olla, että mutkin löytää joskus Tanskasta 😉
sim
18 lokakuun, 2015 at 1:54 pmTähän postaukseen sinänsä liittymättä, kiitos blogista ja erittäin myöhäiset tervetulotoivotukset Australiaan! Vasta tänne löysin ja kahlasin jonkun verran läpi – paljon hyviä huomioita. On myös mukava lukea keskivertoa sujuvampaa ja mielenkiintoisempaa tekstiä sekä vaihteeksi nähdä taas asioita ”tuoreen tulijan” vinkkelistä. Toivottavasti aikasi Melbournessa sujuu hyvin – kerro jos tarvitset ”vanhalta” paikalliselta neuvoja jossain! 🙂
Sandra
21 lokakuun, 2015 at 5:58 amVoi kiitos! Löysin itsekin blogisi vasta kommenttisi kautta, vaikka luulin kahlanneeni jo kaikki Australia-aiheiset blogit läpi. Paljon, paljon käytännön tietoa näyttää olevan, joten varmasti sieltä löytyy vinkki jos toinenkin! :). Kiitos vielä, kun olet lisänyt blogini listalle suomeksi kirjoittavista Australia-blogeista 🙂
Finne
18 lokakuun, 2015 at 3:07 pmSuomalaiset eivät pyydä anteeksi johonkuhun törmätessään ihan ujouttaan ja pidättyvyyttään. Toisen yksityisyyttä kunnioitetaan ihan liikaa, jos sellaisessa tilanteessa alkaisi vuolaasti pyydellä anteeksi olisi se henkisesti jotenkin samaa kuin small talk kaupassa. Suomalainen vain häkeltyy jos hänelle puhuu outo ihminen. Minä puhun usein kassalla asiakkaana ja myyjä on useimmiten vain hiljaa. Sama jos valittaa jostain. Se on paheksuttavampaa kuin huono palvelu tai ruoka. Suomessa ongelmista puhuminen ja niiden esille tuominen pahempaa kuin ongelmat itse. Ei tehrä tästä ny numeroo-lausahdus kertoo paljon.
Suomalainen välttää toista suomalaista (etenkin ulkomailla) eikä tervehdi naapuriaan eikä auta samassa talossa asuvaa vanhusta, eikä kutsu naapuriaan kahville tähän tutustuakseen. Sitten, kuitenkin, kun maahan tulee uppo-outoja pakolaisia joista emme tiedä mitään, niin vapaaehtoisia yhtäkkiä onkin ja entinen presidentti käskee meitä kutsumaan heidät kahville. Miksi heille sitten riittää sympatiaa?
Suomalainen ei siedä kritiikkiä, eikä ole ainakaan suorapuheinen. Kaikkea muuta.
Sandra
21 lokakuun, 2015 at 6:02 amOlen niin samaa mieltä, että ongelmista puhuminen on usein pahempaa kuin ongelma itse. Ollaan hys hys, käännetään pää pois, äänestetään jaloillaan ja juuri tuo ”ei tehdä tästä ny numeroo”.
Olen myös pannut merkille, että suomalainen vältelee toista suomalaista ulkomailla. Kun muut kansallisuudet kuulevat vieraassa maassa omaa äidinkieltään, moni menee juttelemaan ja kyselemään, mistä päin toinen on ja muuta. Suomalainen on hiljaa tai kuiskaa kaverilleen, että hei, tuolla on muita suomalaisia, mutta ei puhettakaan mistään small talkista vieraan kanssa. Ollaan me vaan erikoisia! 😀
Jenni
20 lokakuun, 2015 at 6:06 pmJotkut jutut on minusta Suomessa huonosti tai no, jos ei huonosti niin voisi olla paremminkin 😉 Tätä en kuitenkaan ääneen usein sano, koska ihmiset suuttuvat. ”Muuta muualle sitten” jne kommentteja alkaa kuulua aika äkkiä. Jos sanon, etten pidä talvesta ja se masentaa, alkaa moni neuvomaan jotakin. Se on kuulemma vaan asennekysymys, tarpeeksi vaan päälle ja sitä rataa. Minä kaipaan aurinkoa ja valoa! Viime kesäkin oli niin kamala, että ei mitään rajaa. Olin lähinnä onnellinen, että olin töissä kerryttämässä tulevaa reissukassaa. Olisi mun unelma olla ainakin inhokkikuukaudet tammi-, helmi- ja maaliskuu poissa Suomesta. Tiedän ihmisiä, jotka säästävät ja ovat töissä noin 11 kuukautta vuodessa päästäkseen pois kuukaudeksi, kesälomakseen. Pelkkä ajatus saa minut hieman surulliseksi; ei-niin-mukavassa työssä tulee kieltämättä mietittyä paljon, että tätäkö se elämä vaan on, säästämistä ja reissaamisesta haaveilua. Vaikka onhan elämä täynnä valintoja, voihan sitä opiskella uuden ammatin ja päästä kivaan työhön. Suomen taloustilanne on vaan saanut minut ainakin harkitsemaan kerran jos toisenkin opiskelemaan lähtöä, kun ei tiedä millä alalla oikeasti olisi töitä ja se pahin; en tiedä mitä edes haluaisin tehdä. Lähti vähän raiteiltaan tämä teksti, mutta kiitos kivasta blogista ! 🙂
Sandra
21 lokakuun, 2015 at 6:07 amKiitos Jenni! Teksti olisi voinut tulla omalta näppäimistöltä! Nyt olen huomannut, että viime aikoina lehdissä on kirjoiteltu ihmisistä, jotka ovat lähteneet Suomesta muualle ja kertovat, mitkä asiat Suomessa ovat huonommin kuin muualla. Keskustelupalstat sitten täyttyvät juuri noista ”pysykää sitten poissa” tai ”ei muuallakaan täydellistä ole” yms, niin kuin Suomen arvosteleminen olisi jokin henkilökohtainen loukkaus jotain kohtaan.
Jos haluat olla inhokkikuukaudet pois, niin ei muuta kuin toteuttamaan se, jos vaan elämäntilanne sallii. Monessa lämpimässä maassa asuminen ja eläminen on sen verran edullisempaa, että Suomessa 9 kuukaudessa kerrytetyillä säästöillä elelee kolme kuukautta mukavasti. Kiitos tosi paljon kommentistasi 🙂
sim
21 lokakuun, 2015 at 7:44 amJuu, Suomessa tuntuu olevan kiellettyä kritioida maata mitenkään – joka on jokseenkin outoa ottaen huomioon että valtamedia tykkää nykyään repostella miten ”huonosti” mikäkin asia on – vaikka tarkoituksena olisi vaan ko. epäkohdista keskustelu ja niiden parantaminen. Äkkiä tulee noita ”jos et tykkää, muuta pois”-mielipiteitä.
Sandra
21 lokakuun, 2015 at 9:10 amTotta, kertoo kansanluonteesta jotain. Jos joku ei nosta epäkohtia näkyviin, niin ei voida koskaan tulla paremmaksi.