Reilun sadan kilometrin päässä Melbournesta sijaitsee Phillip Islandin saari, joka on tunnettu siellä asustavista maailman pienimmistä pingviineistä. Aina aamuisin juuri ennen auringonnousua pingviinit lähtevät sankoin joukoin merelle pyydystämään kalaa ja joka ilta auringon laskettua samaiset pingviinit palaavat kupu pinkeänä takaisin pesilleen, jossa nälkäiset pörröiset poikaset odottavat suut ammollaan. Satojen ja jopa tuhansien pingviinien saattuetta on alettu kutsua markkinointimielessä pingviiniparaatiksi ja turisteille on keksitty myydä lippuja kyseiseen tapahtumaan. Itse halusin todistaa omin silmin tuota suloista näytelmää ja kun satuin vielä bongaamaan Grouponista edullisen tarjouksen, päätin lähteä viettämään vapaapäivää Phillip Islandille. Spoileri kuitenkin heti tähän alkuun: yhtäkään kuvaa pingviineistä ei valitettavasti tulla näkemään postauksessa, sillä kuvaaminen oli tiukasti kiellettyä.
Muistan hämärästi, että olen joskus lapsena Australian reissulla ollut mukana pingviinejä ihmettelemässä. Aiemmin katsojat saivat kuvata ilman salamaa, mutta niin moni rikkoi salamakieltoa, että kaikki valo- ja videokuvaaminen kameralla tai kännykällä kiellettiin. Olipa vapauttavaa olla reilu tunti ilman puhelinta tai kameraa ja vain keskittyä olemaan läsnä ilman välikappaleita tai pakottavaa tunnetta kuvata hyviä kuvia blogia varten. Varmaan jokainen omaa blogia pitävä aina välillä kyllästyy ”kuvauspakkoon” ja haluaisi keskittyä vain elämään ja nauttimaan hienoista maisemista tai tapahtumista, eikä antaa ainutlaatuisten hetkien mennä ohi samalla kun miettii, millainen valo olisi edullisin tai räplätessä kameran asetuksia.
Pingviinit olivat luonnollisesti äärettömän söpöjä. Voitte kuvitella, miten kymmenet pingviinit taapertavat mereltä kohti rantaa vaappuvin askelin. Välillä aalto vie parven takaisin mereen ja raukat lähtevät taas uudestaan suuntaamaan maalle. Välillä hiekka upottaa liikaa ja joku kaatuu rähmälleen rantaan, pyristelee ylös ja jatkaa taas. Joku jää muista jälkeen, menee sekaisin ja lähtee juoksemaan takaisin mereen. Yksikään pingviini ei noteeraa ihmisiä juuri ollenkaan, samalla lailla kuin emme mekään noteeraa vaikkapa lyhtypylväitä työmatkalla. Pääsimme lähietäisyydeltä seuraamaan myös tapahtumia pingviinien pesissä, kun poikaset odottelevat vanhempiaan mereltä. Kun kuka tahansa aikuinen tulee lähistölle, poikaset ryntäävät suu ammollaan tämän luokse. Ihan kuka vaan ei saa pingviinin äidinrakkautta osakseen, vaan jos poikanen ei ole kyseisin pingviinin oma jälkeläinen, se karkotetaan nopeasti kovalla rääkynällä ja tukkapöllyllä. Siinä tuoksinnassa pikkuisen untuvapeite saa kovaa kyytiä ja pullea poikanen palaa pesälle alta aikayksikön.
Pingviinien elämää oli mielenkiintoista seurata ja muutenkin maisemat olivat todella näkemisen arvoiset mielettömine aaltoineen ja jylhine kallionseinämineen. Phillip Islandille pääsee kätevästi omalla autolla ja paikkaan on Melbournesta matkaa noin 140 kilometriä. Peruslippu pingviiniparaatiin maksaa 24 dollaria ja halukkaat voivat ostaa jonkinlaisen vip-lipun, jolla pääsee paremmille paikoille. Mielestäni tästä ei saa kuitenkaan mitään lisäarvoa, sillä näet pingviinit kuitenkin. Paikalle järjestetään myös ohjattuja bussiretkiä, jotka maksavat noin 100 dollarin verran. Paikalle menijöille suosittelen pukeutumaan todella lämpimästi. Itselläni oli pitkähihainen paita, paksu huppari ja tuulelta suojaava takki, eikä auringon laskettua ollut todellakaan lämmin. Paikalle saa tuoda ruokaa ja juomaa, mutta varo todella röyhkeitä lokkeja, jotka nappasivat munkin myös pahaa aavistamattomalta bloggaajalta ja herkku meni parempiin suihin parissa sekunnissa. Niille, jotka haluavat nähdä pingviinejä ilmaiseksi tiedoksi, että myös St Kildassa asustaa muutamia pingviinejä, jotka palaavat samalla tavoin mereltä auringon laskiessa.
No Comments