Melbournessa on alkamassa kesäsesonki, joten kaupunkiin virtaa runsain määrin reppureissaajia, joista valtaosalla siintää mielessä yksi erityinen tavoite: löytää työpaikka. Netti ja keskustelupalstat pursuavat vinkkejä työpaikan löytämiseen, mutta haluan laittaa oman lusikkani soppaan ja jakaa omat kokemukseni työnhausta toisessa maassa ja erityisesti viisumilla, joka asettaa omia lisärajoitteitaan ruljanssiin, joka pelkästään kotimaassakin saa aikaan harmaita hiuksia ja ahdistusta. Kokemukset ovat omiani, ne ovat kärjistyksiä ja niiden tarkoitus on auttaa muita samassa tilanteessa olevia. Postaus on pitkä, mutta asiaa on paljon.
Mitä rajoituksia wh-viisumi asettaa työnhakuun?
Nykyisillä säännöillä working holiday -viisumilla voi tehdä töitä 6 kuukautta samalle työnantajalle. Voit siis tehdä töitä vaikka joka päivä koko vuoden ajan, mutta puolessa välissä vuotta sinun tulee vaihtaa työnantajaa. Tähän on poikkeuksia, mutta tämä on perusperiaate.
Mitä tämä tarkoittaa työnhaun kannalta:
- Sinua ei haluta palkata tehtäviin, joihin perehdyttämiseen tulee käyttää enemmän aikaa. Työnantaja ei viitsi satsata sinuun, koska viimeistään kuuden kuukauden päästä lähdet.
- Uralla etenemistä ei hirveästi ehdi kuudessa kuukaudessa tapahtumaan.
- Monet, monet yritykset suoraan syrjivät sinut pois työnhakijakandidaateista. Esimerkiksi suurimmat ruokakauppaketjut eivät tietääkseni palkkaa wh-viisumilaisia. Kuulen usein suomalaisilta, että miksen hae australialaisesta pankista töitä (työskentelin siis aiemmin Suomessa rahoitusalalla), mutta työnhaku tyssää jo alkuunsa, kun ilmoituksessa kerrotaan, että hakukelpoisia ovat vain kansalaiset ja pysyvät asukkaat (permanent residents).
- Älä vaivu epätoivoon! Moni yritys etsii joustavaa sesonkityöntekijää tai apua lyhytkestoiseen projektiin tai kampanjaan, jolloin wh-viisumilainen voi näyttää kyntensä!
- Olet usein paremmassa asemassa opiskelijaviisumin omaaviin, sillä heitä koskee maksimissaan 20 viikkotyötunnin rajoitus.
Toinen rajoitus on se, että jos haluat saada toisen vuoden viisumin, sinun tulee suorittaa 88 päivää töitä syrjäseudulla, mikä valtaosalle merkitsee kolmen kuukauden pestiä farmilla karjan, hedelmien tai vihannesten parissa.
Miksi kannattaa tehdä reality check?
Joillakin tänne tulevilla on kenties hieman epärealistiset odotukset siitä, että koska he ovat suomalaisia ja tunnetusti hyvän työmoraalin omaavia, juuri valmistuneet esimerkiksi tradenomeiksi ja ovat tehneet opintojen ohella vakuutuskäsittelijän töitä (tämä esimerkikki on tuulesta temmattu), he työllistyvät täällä koulutustaan vastaaviin tehtäviin. Jos sinulle kävi näin, onnittele itseäsi.
Suurimmalle osalle on reality checkin aika:
- Suomalaiset tunnetaan hyvinä työntekijöinä. Pääasiassa väärin. Todennäköisempää on, että suomalaisia ei tunneta tai heistä ajatellaan neutraalisti. Yleensä suomalainen työmoraali ei ole mikään universaali tosiasia, joka tunnetaan toisella puolella maailmaa. Yleensä ulkomaalaisia palkkaavat tietävät suurin piirtein, millaisia työntekijöitä löytyy kiinalaisista, intialaisista ja saksalaisista, mutta suomalainen ei sano mitään. Ehkä kyseinen työnantaja on joskus työllistänyt suomalaisen, ja nyt hän arvioi sinua tämän aiemman suomalaisen synnyttämän kokemuksen perusteella, ja voit vain toivoa, että tuo vuonna 2011 työtä tehnyt Kirsti oli hyvä tyyppi. Luojan kiitos, yleensä jos suomalaisista on ollut kokemusta, ne ovat olleet hyviä. Rasismia ja syrjintää tapahtuu työmarkkinoilla niin Suomessa kuin Australiassakin. Australialainen ja usein muut englantia äidinkielenään puhuvat menevät työnhaussa auttamatta suomalaisen ohi, vaikka toki tähänkin on poikkeuksia.
- Olen juuri valmistunut tradenomiksi TAMK:ista. Täällä se on ihan se ja sama, mistä suomalaisesta opinahjosta olet valmistunut. Ellet ole lääkäri, sairaanhoitaja, IT-alalta tai vastaavalta, niin se on pääasiassa ihan yhdentekevää, mitä olet opiskellut, mistä tuntemattomasta eurooppalaisesta koulusta olet valmistunut ja millä arvosanoilla.
- Minulla on kokemusta vakuutuskäsittelijän tehtävistä XX suomalaisesta yrityksestä. Tästä voi olla hyötyä, jos haet esimerkiksi tarkkuutta vaativaan työhön, mutta yleensä täällä painaa vaakakupissa enemmän, onko sinulla sen alan työkokemusta, jolta haet töitä, onko tuo kokemus hankittu yrityksestä, joka on kansainvälisesti tunnettu myös Australiassa asti ja painavimpana, onko sinulla alan työkokemusta, joka on hankittu Australiassa. Vuosi australialaista työkokemusta voi painaa enemmän kuin viisi vuotta työkokemusta muualla (erityisesti jos työkokemuksesi koskee kahvia ja se on hankittu Melbournessa).
Olihan se alussa itsellenikin pienen kriisin paikka, kun tajusin, että täällä suomalaiset meriitit painavat yllättävän vähän ja joudun aloittamaan niiden keräämisen oikeastaan tyhjästä. Toisaalta täällä painaa enemmän se, että on hyvä tyyppi, tekee hyvän ensivaikutelman ja jättää positiivisen mielikuvan, hoitaa hommansa ja on mukava työkaveri. Tähän yritän panostaa, ja toistaiseksi se on toiminut. Lisäksi olen jo toista vuotta maassa, ja olen saanut australialaisia referenssejä, joista on ollut apua.
Millaisiin tehtäviin tulet todennäköisesti työllistymään?
- No sinne farmille. Sesonkityötä on koko ajan menossa eri puolilla Australiaa ja sitten on myös syrjässä sijaitsevia karjafarmeja, jotka palkkaavat käsittääkseni aikalailla ympäri vuoden. Farmilla tulet tekemään töitä todennäköisesti poimijana, pakkaajana tai kenties traktorinkuljettajana tai tiimiesimiehenä. Työ on lähtökohtaisesti rankkaa ja sekä mieltä että kroppaa hajottavaa, vaikka itselläni on ihan positiivisia kokemuksia omasta farmiajastani. Palkkaus on yleensä per tunti (noin 21 AUD/h) tai per bucket eli kerättävän määrän mukaan. Olen kirjoittanut kattavat vinkit aiemmin farmityön hakemisesta ja asioista, joita tulee ottaa huomioon farmipaikkaa valitessa.
- Hospitality. Ravintolat, kahvilat ja baarit palkkaavat erityisesti sesonkityöläisiä tarjoilijoiksi, kitchen handeiksi, kokeiksi ja baarityöntekijöiksi. Isoissa kaupungeissa työpaikkoja riittää, mutta toki myös työnhakijoita ja usein aiempaa kokemusta vaaditaan. Joskus toki riittää, että on hyvä tyyppi ja sinut koulutetaan tehtävään. Palkkaus on useimmiten pimeänä (noin 16 – 18 AUD/h), mutta paremmillekin tienesteille voi päästä. Hommissa vaaditaan alkoholipassi RSA.
- Fund raising ja myynti-ja promotyöt. Jos olet ulospäinsuuntautuva ja sosiaalinen tyyppi, tämä voi olla sinua varten. Feissaustyyppinen työ on kieltämättä ihan sitä itseään, mutta olen kuullut, että jotkut ovat päässeet näissä ihan hyville palkoille. Palkkaus on yleensä pohjapalkka + provisiot. Jotkut ovat kehuneet ansainneensa 1000 dollaria viikossa näistä hommista.
- Call center. Erityisesti jos englanninkielentaitosi on hyvä ja puhelintavat ovat hallussa. Käytännössä homma on joko puhelinmyyntiä tai harvemmin myös puhelinpalvelussa työskentelyä, jolloin otat vastaan sisään tulevia soittoja.
- Kaupat. Erityisesti jos tarkoituksenasi on olla vähintään 6 kuukautta yhdessä kaupungissa, työskentely esimerkiksi vaatekaupassa voi olla varteenotettava vaihtoehto.
- Rakennusala. Vaaditaan lähes takuulla, että olet tietyn sukupuolen edustaja, sillä Australiassa tietyt sukupuoliroolit elävät edelleen vahvana. Teet raksalla apumiehen hommia ja mikäli koulutusta ja osaamista löytyy, kenties enemmänkin. Palkkaus on yleensä 17 dollarista (käteen) lähtien ihan normaaleihin virallisiin palkkoihin asti. Näihin hommiin vaaditaan yleensä white card sekä omat työvaatteet (käytännössä työkengät ja huomiopaita). Joskus saatetaan edellyttää, että teet töitä omalla ABN:llä, joka on siis vähän kuin toiminimellä töiden tekeminen.
- Office assistant. Vastaat puhelimeen, kirjoitat sähköposteja, olet aulassa ja teet vastaavia toimistoapulaisen hommia. Näitä oli varmaan kymmenen vuotta sitten enemmänkin, mutta nykyäänkin jonkin verran tulee paikkoja vastaan.
- Siivous, respa, tehdaslinlinjastotyöntekijä ja kaikki muut vastaavat hommat. Palkka yleensä vähän parempi, lähtien 20 dollarista, mutta voi hyvin olla 25 AUD tai sen päälle. Yleensä maksetaan virallisesti, varsinkin, mikäli takana kunnollinen, isompi yritys. Joissakin siivousalan töissä saatetaan edellyttää, että teet töitä omalla ABN:llä.
- Tehtävät, joissa tavalla tai toisella yhdistyy asuminen ja kentien ruoka työntekoa vastaan: wooffing, HelpX, nannyt ja muut vastaavat. Osa palkasta katetaan ylläpidolla ja loppuosa maksetaan ehkä rahana.
Entäs ne kaivosalan työt, joista maksetaan hunajaa? Kaivosala on lamassa tällä hetkellä, ja monet australialaisetkin on potkittu pihalle.
Miten hakea töitä ja mistä avoimia paikkoja löytää?
- Riippuu, mitä töitä haet. Yleisiltä työnhakusivustoilta (Seek, Indeed, Gumtree yms) löytyy monenlaisia hommia. Tämän lisäksi on erikseen backpackereille tarkoitettuja nettisivuja ja FB-foorumeita, joilla ilmoitellaan wh-viisumilaisille sopivista töistä. Erityisesti farmityöt haetaan ns. etänä netin välityksellä pelkästään etäisyyksien vuoksi. Mun vinkit ovat netistä haettaessa, että a.) nopeat syövät todellakin hitaat ja b). jos ilmoituksessa on numero, soita siihen. Ei kannata tehdä kuin Suomessa, että lähetät hakemuksen viimeiseen päivämäärään mennessä ja odottelet, että perästä kuuluu (ei taida Suomessakaan mennä enää ihan näin), koska Australiassa todennäköisesti perästä ei kuulu.
- Kysy kaverilta, kysy hostellista, kysy tuntemattomilta. Sosiaaliset suhteet ovat hyvä keino kuulla työpaikoista, joita ei vielä virallisesti ole olemassa. Hostelleissa on aina joku, jolla on kaveri, joka on lähdössä kiertämään itärannikkoa ja sen tarjoilijan työpaikka tulee ensi viikolla auki. Reppureissaajat ovat lähtökohtaisesti aika solidaarista porukkaa ja toisia autetaan työnhaussa, annetaan yhteystietoja ja jaetaan suosituksia paikoista.
- Hostellien ilmoitustaulut ja työnvälitystiskit. Kannattaa katsella ilmoitukset läpi, ja jos kiinnostava paikka löytyy, soittaa sinne heti, ei lähettää mitään virallista hakemusta. Pari varoituksen sanaa. Ensinnäkin työnvälitystoimistot saattavat pyytää työnhakijalta rahaa, jotta pääset heidän listoilleen. En itse kyllä maksaisi, vaan etsisin paikan omin avuin. Toinen varoituksen sana noista ilmoitustaulujen paikoista (koskee myös joitain Gumtree-ilmoituksia). Osassa niistä etsitään ”malleja” tai ”hierojia” ja ilmoitus voi olla päällisin puolin ihan asiallinen, mutta sitten paikan päällä paljastuu, että kyse on alastonmalleista tai hierojasta, jonka repertuaariin kuuluu muutakin hoitoa kuin hartijat. Toki tämä voidaan kertoa ihan suoraankin. Tiedän esimerkiksi amerikkalaisen tytön, joka oikein mielellään riisuitui ja antoi ottaa itsestään eroottisia kuvia hautausmaalla (!) keskellä yötä 200 dollarista.
- Työnvälitystoimistot. Monet rakennusalan liikkeet esimerkiksi käyttävät työnvälitystoimistoja. Tiesin myös englantilaisen tytön, joka oli useamman välitystoimiston listoilla ja sai usein tarjouksia erilaisiin hommiin – respaan, yliopistolle avustamaan tutkimusprojektissa, kauppaan ja toimistoapulaiseksi. Työnvälitystoimistoihin voi laittaa verkossa CV:n ja kertoa, millaista työtä etsii tai sitten niihin voi soittaa ja sopia tapaamisen. Yleensä alkuun tehdään haastattelu, jossa päätetään, otetaanko sinua listoille vai ei. Itse olen tehnyt töitä myyjänä yhden työnvälitystoimiston kautta, ja itselläni on tästä hyviä kokemuksia.
- Mene itse kyselemään töitä. WH-viisumilaiselle tämä on ensisijainen työnhaun keino (farmityö poislukien). Tulosta CV:itä, lähde kiertelemään ravintoloita ja kahviloita rauhallisena aikana (lounasajan jälkeen) ja rohkeasti kysele töitä. Yleensä työntekijä ottaa vastaan CV:si, kyselee pari kysymystä ja saattaa kutsua pomon paikalle. Todennäköisesti tämä kysyy aiemmasta kokemuksestasi (korosta alan kokemusta ja unohda vaatimattomuus), kauanko aiot olla kaupungissa, millä viisumilla olet, oletko muualla töissä ja onko sinulla RSA (=alkoholipassi, joka osavaltiolla omansa, kannattaa hankkia etukäteen, kurssi maksaa noin 40 AUD). Usein näyteikkunoissa myös kerrotaan, jos paikka etsii työntekijää. Jos vaikutat lupaavalta, saat yleensä kutsun palkattomaan parin tunnin trial shiftiin, joka voi poikia varsinaisen työvuoron. Kannattaa unohtaa suomalainen jännitys ja vaatimattomuus, ja pyrkiä olemaan mahdollisimman reipas, sosiaalinen ja iloinen. Jo töitä hakiessa kannattaa pukeutua jo paikan tyyliin sopivasti, esimerkiksi tarjoilutyöhön mustat housut ja musta paita tai vaatekauppaan perussiistit ja -trendikkäät vaatteet.
Miten voit valmistautua jo Suomessa?
Jos harkitset hospitality-työtä, hanki jo Suomessa työkokemusta ravintoloista, baareista ja kahviloista, jotta voit kirkkain silmin Australiassa vakuuttaa, että sinulla on kattava ja monipuolinen kokemus alalta. Suosi erityisesti brändejä, jotka ovat kansainvälisesti tunnettuja. On parempi olla töissä Pizza Hutissa kuin Kotipizzalla tai Starbucksilla kuin Fazerin kahvilassa. Itsekin tein viime kesän Suomessa keikkaa Staffpointin kautta baareissa sekä hankin RSA:n, jotta työllistyisin mahdollisimman kivuttomasti täällä.
Voit kirjoittaa jo CV:itä ja tulostaa niitä valmiiksi. Toki tämä onnistuu myös paikan päällä.
Voit suunnitella, mihin kaupunkiin tulet ja mihin aikaan. Jos tulet tammi-helmikuussa Melbourneen, niin sesongin kannalta olet paikalla liian myöhään. Suurimmat kisat työpaikoista (sesonkialoilla eli juuri hospitality) käydään loka-marraskuussa. Ota tämä huomioon, jos mielit hakea töitä.
Millainen CV?
Netissä on lukuisia ohjeita ja valmiita pohjia. Itse olen vain muokannut omaa suomalaista CV:täni. Olen tehnyt erilaisia CV-pohjia erilaisia työtehtäviä varten, joissa korostan kokemuksestani, persoonallisuudestani ja ehkä harrastuksistani eri asioita. Itse näen, että CV:n ei tulisi olla romaani, jossa on lueteltu kaikki, mitä olet ikinä tehnyt ja opiskellut, vaan enemmänkin käyntikortti, joka kertoo työnantajalle, että sinä olet juuri se, mitä he hakevat. Minusta CV:n tulisi olla ytimekäs ja koherentti kokonaisuus, josta syntyy mielikuva, että aiempi työhistoriasi, mahdollinen koulutuksesi, harrastuksesi ja persoonallisuutesi ovat oikeastaan koko ajan valmistaneet sinut juuri kyseistä työpaikkaa varten ja miten elämäntilanteesi ja motivaatiosi sopii kuin nenä päähän kyseiseen hommaan. Kyse on mielikuvista, ei siitä, mikä sinä kokonaisuudessa olet. En puhu valehtelusta, vaan siitä, että valitset, mitä kerrot itsestäsi.
Kun hain esimerkiksi töitä farmilta, en tosiaankaan sanallakaan maininnut, että minulla on maisterin tutkinto ja olen ollut yliopistolla töissä (syntyy mielikuva tietokoneen ääressä istuvasta huonokuntoisesta nörtistä), vaan korostin, miten suvullani on ollut maatila ja olen tottunut maalaiselämään, miten käyn juoksemassa ja kuntosalilla viidesti viikossa ja miten olen kiireisessä kahvilassa ja kaupan sesonkityöntekijänä tottunut pitkiin päiviin ja nopeaan työtahtiin. Muutenkin avaan hieman aiempia työtehtäviäni ja kerron, mitä ominaisuuksia tehtävissä on vaadittu ja mitä taitoja olen niissä oppinut.
Pyrin pitämään CV:n selkeänä ja yhden tai kahden sivun mittaisena. Ihan alussa on tietenkin yhteystietoni. Puhelinnumero on oltava australialainen ja sähköposti asiallisen oloinen. Alkuun teen lyhyen personal statementin, jossa kerron ytimekkäästi, kuka olen, millaista työtä etsin ja miksi. Tämän jälkeen listaan työkokemuksestani aluksi relevantit aiemmat työpaikat aloittaen tietenkin australialaisesta kokemuksesta, jos minulla sitä on. Saatan laittaa vielä tueksi muita aiempia työpaikkoja, jos niiden sisällössä on elementtejä, jotka ovat sopivia haettavan työtehtävän kannalta. Opinnoista ja harrastuksistani kirjoitan vain, jos ne liittyvät haettavaan tehtävään. Kielitaidostani kirjoitan, korostaen tietenkin, miten loistavaa englantia osaan (siis liioittelen). Loppuun laitan vielä yhteenvedon saatavuudestani. Kuvaa käytän, jos ulkonäöllä on merkitystä työn kannalta (asiakaspalvelu) ja jos se helpottaa erottautumista muista hakijoista. Minulla on suosituskirjeet aiemmista australialaisista työpaikoistani, joista otan varalta kopiot mukaan, jos niitä tarvitsen.
Loppuun vielä paljon tsemppiä kaikille töitä etsiville – olit sitten Australiassa, Suomessa tai jossakin muualla. Työnhaku ei ole koskaan helppoa, mutta erityisen vaikeaksi sen tekee, kun toimitaan vieraalla kielellä ja vieraassa ympäristössä. Kun sen työn kuitenkin lopulta saa, mikään ei ole parempi tunne kuin se ylpeys itsestä, että tässä minä pieni ihminen pärjään ja elätän itseni isossa maailmassa.
10 Comments
Anna | Muuttolintu.com
3 marraskuun, 2016 at 6:28 amTosi hyvä paketti WH-viisumilaisille! Olin itse hetken myös call centressä duunissa, ja se oli ihan lupsakkaa aika helppoa hommaa. Kielitaidolla on myös aika paljon merkitystä. Jos on hyvä englanti, ei töiden löytäminen ole niin vaikeaa, mutta yhtään huonompi englanninkielen taito heikentää tsäänssejä heti. (Tietysti paljon työpaikasta riippuen). Ja erityisesti hyviä pointteja tuon CV:n suhteen! Australialaiset CV:t on hyvin erilaisia kuin suomalaiset. Suomalaisilla on paha tapa listata kaikki koulutus ja kaikki työpaikat. Pelkästään relevantit asiat sitä kyseistä duunia ajatellen kannattaa mainita. Myös CV:n ulkonäköön kannattaa panostaa. Australialaiset usein kirjoittaa myös tiivistelmän alkuun siitä, miksi juuri hänet pitäisi palkata. Suomalainen vaatimattomuus pitää tosiaan työnhaussa täällä unohtaa!
Sandra
3 marraskuun, 2016 at 11:27 amEhdottomasti! Monesta muusta maasta tulijat ihan surutta valehtelee CV:ssä, mutta suomalainen mieluummin laittaa osaamisensa jopa vähän alakanttiin, ettei ainakaan tule väärinkäsityksiä.
Maarit Johanna
3 marraskuun, 2016 at 8:15 amOlipas kattava paketti! Näillä nyt pitäs hyvänen aika selevitä jos sinne päin meinaa lähteä. Tosi hyviä pointteja joita ei todellakaan tulis itse ajatelleeksi.
Aika jännä muuten tuo, miten itsekin ajattelisin, että korostaisin juuri suomalaisuuttani ja ajattelisin kaikkien tietävän sen suomalaisten korkean moraalin jne. Onhan se nyt aika pieni maa ihan vastakkaisella puolella palloa sieltä katsottuna! Ei mullakaan ole halua esim uusiseelantilaisten työmoraalista, vaikka sekin melko länkkärivaltio onkin. 😀
Sandra
3 marraskuun, 2016 at 11:24 amSamallalailla sitä itsekin aikanaan ajatteli, että ”kyllähän suomalainen työmoraali tunnetaan” ja kun vastaan tuli monta kertaa ihminen, joka kertoi, että olen ensimmäinen suomalainen, jonka he olivat koskaan tavanneet, niin alkoi impivaaran rähmät karista silmistä. Maailmalla Suomi tai suomalaiset kansana on aika tuntematon, varsinkin jos ollaan Euroopan ulkopuolella.
Miffa
8 marraskuun, 2016 at 9:14 pmIhanan kattava postaus! Ja tulee varmasti olemaan hyödyks, koska IIIIKS, mulla kilahti just WH-viisumi mailiin!!! En tajua, miten se tuli ihan tositosi nopeasti, olin ihan varma, että nyt on joku huijausmaili, mutta kyllä se VEVOssakin näytti ihan olevan voimassa!!! Nyt vaan gradu pikapikaa pakettiin, paperit kouraan ja maailmalle.
Ja hei, se sun ”liian vanha lähtemään” -postaus on edelleenkin ihan mun lemppari, oon aina välillä palannut siihen, jos on tuntunut, että lähdön ”järkevyys” alkaa epäilyttää <3
Sandra
10 marraskuun, 2016 at 6:10 amEikä!! Onneksi olkoon!! Miten ihana elämäntilanne, onnea valmistumiseen ja ennen kaikkea Australiaan! Kiva, kuulla, jos postauksesta on ollut jotain hyötyä, koska itsekin näitä asioita on välillä pyöritellyt 😀
Paula - Viinilaakson viemää
12 marraskuun, 2016 at 7:57 amMoi Sandra, olen nimittänyt blogisi Liebster Awardin saajaksi. Kiitos kivasta blogista! Tiedot löytyy täältä http://www.paulagaston.com/viinilaaksonviemaa/liebster-award
Sandra
14 marraskuun, 2016 at 1:14 pmKiitos kaunis! Käynpä vilkaisemassa haasteen 🙂
Vintagella
12 marraskuun, 2016 at 10:14 amHyödyllisiä juttuja kaikille, joita WH kiinnostaa!
Reality check on hyvä neuvo, koska helppoa töiden löytäminen ei Ausseissa ole. Mun kokemuksen mukaan tosin suomalainen työmoraali tunnettiin, mutta tämä oli toimistohommissa Sydneyssä. Respasta mäkin aloitin, mutta olin lopulta melko pitkään pankissa töissä. Mä pelkäsin aluksi, että natiivienglanninkieliset irkut menee mun ohi oikealta ja vasemmalta, mutta yllättäen mun silloinen englanninkieli riitti hyvin noissa hommissa. Lisäksi St Patricksin aikaan se suomalaisten tunteminen näkyi siinä, että mun luotettiin tulevan töihin, mutta irkkujen ei. En tiedä mistä ne sellasen käsityksen oli saaneet, kyllähän suomalaisetkin tykkää juhlia. 😀
En ylläty yhtään siitä, jos tstohommia on nykyään tarjolla vähemmän kuin 10 vuotta sitten. Nykyään yritykset yrittää selvitä mahdollisimman vähällä työntekijämäärällä, ja se koskee varmasti myös temppejä.
Sandra
14 marraskuun, 2016 at 1:13 pmHyvä kokemus sullakin siis töistä täällä. Meidänkin työpaikalla on joku ihme käsitys, että suomalaiset on sellaisia tiukkapipoisia työntekijöitä, vaikka kyllä meitäkin on moneen junaan. Ehkä ne kaikista pahimmat suomalaiset vätykset ei kuitenkaan pääse sieltä kotisohvilta ulkomaille ollenkaan :D.
Aika harvoin mitään perinteisiä toimistoassarihommia näkee enää. Jos on, niin niissä pitää jo osatakin jotain, kuten markkinointia (kuvankäsittelyä yms), kirjanpitoa tai vastaavaa..