Reissunaisen rakkauselämä – voiko sitä olla?

Viimeisimmät vuodet elämäni on ollut yhtä haipakkaa. Olen reissannut pitkin Australian erämaita, istunut leiritulien ympärillä, herännyt aamulla suurkaupungin sykkeeseen, samoillut Suomen metsissä ja eksynyt Maltan pienillä kujilla. Elämääni on tullut ja elämästäni on lähtenyt ihmisiä samaan tapaan kuin sairaalan vastaanotolla:  sisään ja ulos, välissä hetki tutustumista ja tutkimista. Eikä tämä ole haitannut. Olen nauttinut muutoksesta, vaihtelusta ja uusista ihmisistä. Olen ehtinyt tutustua itseeni ja rakentaa ympärilleni juuri sellaisen arjen, josta nautin. Arjen täynnä seikkailuja, opiskeluja, töitä ja tietenkin matkustamista.

Välillä olen kuitenkin miettinyt, tuleeko elämäni olemaan vain yksi pitkä sooloreissu. Olisiko jossain vaiheessa aika matkakumppanille? Rehellisesti sanottuna vastaan ei ole tullut yhtäkään sellaista samanhenkistä ihmistä, jonka kanssa elämänfilosofiat natsaisivat yhteen. Olen itse aika erikoinen yhdistelmä kunnianhimoista suorittajaa ja boheemia vapautta janoavaa tyyppiä. Minulle ei sopisi matkailua ja vapautta rakastava elämäntapahippi, mutta ei myöskään puku päällä suhaava uraohjus. Ei, haluan jotain ääripäiden väliltä, mutta en pelkkää tavallista.

Välillä olen saanut treffipyyntöjä blogin kautta. Joku ihan mukavanoloinen tyyppi on kertonut, miten hän on lukenut kirjoituksiani ja voisi melkein rakastua minuun niiden perusteella. Olen tietenkin iloinen, että tekstini ovat tehneet vaikutuksen. Haluan kuitenkin muistuttaa, että tämä blogi ja se ihminen, joka olen täällä, on vain pieni osa siitä, mitä olen oikeasti. Tämä on yksi rooli kaikkien muiden ohessa. Olen myös tytär, sisko, opiskelija, yrittäjä, ystävä, minä kaikkine hyvine ja huonoine puolineni. Miten kukaan voisikaan tiivistää koko persoonallisuuden monimuotoisuuden muutamiksi riveiksi tekstiä? Näissä tapauksissa pelkään, että se todellinen minä voisikin olla pettymys, jos joku odottaa tapaavansa The Present is Perfectin Sandran.

Mitä pidempään on ollut yksin, sitä selvemmin sitä tietää, miten haluaa elää. Omana haasteenani on ollut löytää sellainen ihminen, joka ei koe uhkaksi sitä, mitä haluan olla. Sellainen, jota ei haittaa paloni nähdä uusia paikkoja eikä haluni opiskella ja rakentaa kaikin tavoin omanlaistani elämää. Sellainen, joka ei yritä tukahduttaa reissunaisen matkakuumetta, mahduttaa minua mihinkään muottiin tai yrittää pidätellä minua paikoillani. Sellainen, jota ei haittaa itsenäisyyteni tai näennänen itsevarmuuteni. Miten sellaiset ihmiset ovat olleet aivan liian harvassa?

Tässä postauksessa on hyviä uutisia

Kun sitä vähiten odottaa, hyviä asioita tulee kohdalle, välillä hyvinkin ennalta-arvaamattomassa muodossa. Jatkossa The Present is Perfect saattaa seikkailla nimittäin astetta enemmän Ruotsissa ;). Tästä voi olla alkamassa täysin uudenlainen seikkailu…

Jos haluat lukea enemmän pohdintaa reissukumppanin löytämisestä, käy lukemassa Adalmina’s Adventures -blogin loistava postaus aiheesta!