Tuoreen kalan voimakas tuoksu tervehtii nenää jo kauan ennen kuin silmä erottaa yhtäkään kalaa, rapua tai mustekalaa. Paikka kuhisee ihmisiä jo aikaisin aamusta, kun paikalliset ovat saapuneet paikalle kylmälaukkuineen, turistit kameroineen ja myyjät päivän saaliineen. Ravintolat järjestelevät pöytiä ja tuoleja ja kiikuttavat pöytiin varattu-lappuja jo kauan ennen lounasaikaa. Aurinko paistaa, kymmenet värikkäät kalastusveneet kelluvat tyynen veden päällä, ja jossain kaukana kirkonkellot kutsuvat ihmisiä jumalanpalvelukseen. Parkkiintuneet kalastajat setvivät verkkojaan ja juttelevat keskenään mitä ilmeisemmin päivän polttavimmista asioista: millainen kalaonni oli tänään ja mitä verkoista on löytynyt tällä kertaa. Kaikki tämä on epäilemättä toistunut jotakuinkin samanlaisena niin pitkään kuin kylän vanhis asukas vain kykenee muistamaan. Eikä ole epäilystäkään, että mikään muuttuisi auringon alla, ei ainakaan tämän pienen kylän elämänmenossa.
Olen saapunut Marsaxlokkin kalastajakylään, jonne päätin lähteä ennen neljältä alkavaa iltavuoroa katsomaan kalamarkkinoita, jotka järjestetään joka sunnuntai. Mikäli haluaa nähdä parhaimmat yksilöt, kannattaa paikalla olla hyvissä ajoin aamupäivällä, sillä nopeasti kirkassilmäisimmät kalat häviävät ravintoloihin, kauppoihin tai yksityisasiakkaiden kylmälaukkuihin. Tungokseen kannattaa varautua, sillä paikalle saapuu busseittain turisteja, jotka saapuvat itseni tapaan ihmettelemään tunnelmaa. Ja erityisesti tänne tullaan lounaalle johonkin Maltan kenties parhaista kalaravintoloista. Isommalle seurueelle pöytävaraus on suositeltava, ainakin jos mielii istua ulkopöydissä. Eikä listalta kannata kuulemma valita muuta kuin kalaruokia.
Minulla ei ole mielessä mitään painavaa agendaa. Kuljeskelen vain kaduilla, kurkistan sisälle kirkkoon, joka on täyttynyt seurakuntalaisista ja nautiskelen markkinatunnelmasta. Voisin jatkaa rinnettä ylöspäin St Peter’s Poolille, mutta reilun puolen tunnin nousu paahtavassa auringossa ei houkuttele. Niinpä päädyin vain harhailemaan pienen kylän kujilla, ostamaan maltalaisen rusina-taatelipullan kojusta ja istumaan varjossa iäkkään papan vieressä. Valtaosa ravintoloista alkaa tarjoilemaan lounasta vasta puolenpäivän jälkeen, mikä on itselleni liian myöhään illan työvuoron vuoksi. Niinpä päädyn sisilialaiseen ravintolaan juomaan loistavaa cappuccinoa ja syömään aamun toisen aamiaisen. Käyhän se näinkin. Kaikki on niin hyvin kuin voi vain olla.
Elämässä on kaikki aika hyvin.
No Comments