Onko sinulla tavoitteena matkustaa yksin jonnekin? Vai tekisikö mieli lähteä matkalle, mutta kenellekään ei sovi lähteä matkaseuraksi? Pelottaako sinua reissata yksin? Mietitkö, että tuleeko aika pitkäksi, jos ei ole koko ajan juttuseuraa? Mitäpä jos joudut sairaalaan, matkatavarasi ryöstetään tai saat ruokamyrkytyksen? Näitä ja useita muita kysymyksiä risteili päässäni, kun pakkasin ensi kerran laukkuni ja suuntasin reissuun ihan ypöyksin.
Muistan tuon kerran vieläkin elävästi. Olin juuri saanut gradun palautettua ja koin, että ansaitsen jotain spesiaalia kivaa itselleni ja ostin matkan Kreikan saarelle vain ja ainoastaan minulle. Kyseessä oli helpoimmasta helpoin kohde ja vielä Tjäreborgin pakettimatka, mutta silti jännitti. Kaikki meni kuitenkin hyvin, ja tuosta kerrasta rohkaistuneena olen päätynyt matkustelemaan ja muuttamaan kahdesti ulkomaille mukanani ainoastaan oma hyvä seurani. Haluankin siis sanoa kaikille, jotka haaveilevat yksinmatkustamisesta, että menkää, uskaltakaa ja lähtekää! Elämäsi paras matka saattaa olla edessäsi! Tässä muutamia syitä, miksi minusta yksin matkustaminen on ehkä paras matkustamisen muoto.
1. Saat tehdä juuri sitä, mistä tykkäät!
Tämä saattaa kuulostaa itsestäänselvyydeltä, mutta tämä tosiasia iski tajuntaani vasta oikeasti, kun olin yksin matkalla. Ei kompromisseja, ei toisen osapuolen odottamista, ei ravintolan valitsemista toisen ruokamieltymysten mukaan. Sain haahuilla museoissa rauhassa ilman, että mietin koko ajan, pitkästyykö matkaseurani. Sain mennä hippihenkiseen vegaaniravintolaan miettimättä, löytääkö toinen listalta mitään syötävää. Sain vaikka viettää koko päivän hotellihuoneessa donitseja mussuttaen, eikä kukaan tulisi sanomaan, että pitäisi nyt lähteä jonnekin. Kun matkustaa yksin, kannattaa antaa itselleen lupa tehdä päätöksiä hetken mielijohteesta, muuttaa suunnitelmia lennosta ja mennä fiiliksen mukaan – ja nauttia täysin siemauksin siitä vallasta, että ei tarvitse ottaa muita huomioon.
2. Tapaat mielenkiintoisia ihmisiä
Olen huomannut, että ulkopuoliset tulevat paljon herkemmin juttelemaan, kun olen matkalla yksin. Kenties vaikutan lähestyttävämmältä ja alitajuntaisesti viestitän signaaleja, että pieni jutustelu ei haittaisi yhtään. Olenkin päätynyt pitkiin keskusteluihin muun muassa balilaisen baarinpitäjän, suomalaisen surffiopettajan, venäläisen hääparin sekä bulgarialaisen pörssimeklarin kanssa. Esimerkiksi myös hostelleissa on luontevaa tutustua muihin ihmisiin, joiden kanssa saattaa päätyä tutkimaan matkakohdetta yhdessä. Itse päädyin esimerkiksi viettämään 29-vuotissynttäreitäni Latviassa ranskalaisen yliopisto-opettajan ja korealaisen koodarin kanssa, jotka olin tavannut hostellissa Tallinnassa. Ja meillä oli superhauska ilta!
3. Saat ehkä parempaa palvelua
En tiedä, johtuuko tämä vain matkustamisesta yksin, mutta mielestäni olen saanut yksin ollessani huomioivampaa palvelua esimerkiksi hotelleissa ja ravintoloissa. Ulkopuoliset pitävät ehkä myös enemmän huolta siitä, että pärjään. Minut neuvotaan melkein kädestä pitäen perille, apua tarjotaan joka käänteessä ja esimerkiksi kolmannen drinkin jälkeen balilainen baarinomistaja toi eteeni pienen keiton, ”koska pitää muistaa syödä samalla kun juo”. Minusta myös tuntuu, että yksin matkustaessani saan lentokoneihin paremmat paikat. Joku asiasta oikeasti tietävä voi kertoa, onko tässä mitään perää.
4. Mukavuusalueesi laajenee
Ensimmäistä kertaa ei ehkä ole helppo mennä yksin ravintolaan illalliselle, mutta kymmenennen kerran jälkeen se ei tunnu enää missään. Intoverttina suomalaisena ei välttämättä mielellään ota aloitetta uusiin ihmisiin tutustuessa, mutta yksin reissatessa ehkä jossain vaiheessa on pakko vain avata suu, jos kaipaa juttuseuraa.
5. Voit pysähtyä ja pohtia omaa elämääsi
Kun ei ole ketään koko ajan jutustelemassa vieressä, voit pysähtyä ja kuunnella omia ajatuksiasi. Mitä asioita sisältäsi nousee? Mitä mielesi haluaa sanoa sinulle? Onko se yrittänyt viestittää jotain jo pitkään, mutta elämäsi on ollut liian kiireistä huomataksesi? Itse olen saanut monta isoa elämääni koskevaa oivallusta yksin tekemilläni matkoilla. Hiljaisuudessa on ollut mahdollista kuunnella omaa ääntää ilman taustahälinää. Prioriteetit ja ajatukset ovat selkiytyneet ja olen päätynyt tekemään päätöksiä, jotka ovat vieneet minua oikeaan suuntaan.
6. Tarkkailet ympäristöäsi enemmän
Onko koskaan käynyt niin, että olet kaverin kanssa reissussa seuraamassa upeinta auringonlaskua, mutta et oikeastaan todella koe sitä auringonlaskua? Ehkä keskitytte enemmänkin saamaan toisistanne mahdollisimman hyvät kuvat kaunista taivasta vasten tai hehkuttamaan auringonlaskua toisillenne. Yksin matkustaessani tarkkailen ympäristöä ja paikallisia ihmisiä tarkemmin. Huomaan pieniä yksityiskohtia ja keskityn vain aistimaan jotakin upeaa kokemusta. Toki välillä yksinkin tulee kaivettua kännykkä taskusta kuvia varten, mutta silti se on aika pienimuotoista kunnon kuvaussessioihin verrattuna.
7. Opit pärjäämään itseksesi
Matkustamalla yksin saatat kohdata erilaisia tilanteita kuin koti-Suomessa, ja joudut pärjäämään ihan itse. Mitä jos myöhästyt jatkolennolta? Miten selvittelet eri kulkuvaihtoehtoja seuraavaan kohteeseen, kun teillä ei ole vastapuolen kanssa yhteistä kieltä? Mitä teet, jos löydät keskellä yötä huoneestasi nyrkin kokoisen hämähäkin? Miten hoidat myrkyllisen meduusan pistosta? Matkalla kaikki ei mene aina kuin elokuvissa ja usein joudut päättämään nopeasti uudessa tilanteessa, miten tässä kannattaa toimia. Tähän mennessä on aina selvitty, oli se sitten ollut omin avuin, googlen vinkkien voimin tai seuraavan kohdan tavoin:
8. Opit luottamaan vieraisiin ihmisiin
En tarkoita tässä sinisilmäistä uskomista kaikkeen, mitä sanotaan. Uskon kuitekin, että valtaosa ihmisistä on hyväsydämisiä ja auttaa vilpittömästi, jos pyydät apua. Lukemattomat kerrat olen todistanut pyyteetöntä ystävällisyyttä ja sydämellistä asennetta tuntemattomilta ihmisiltä, ja yritän omalla kohdallani jakaa sitä samaa takaisin muille. Oma asenteesi vaikuttaa paljon siihen, millaista kohtelua saat muilta. Hymy, vilpittömyys, kohteliaisuus ja kenties pari fraasia paikallisella kielellä riittävät pitkälle.
9. Opit luottamaan intuitioosi
Erityisesti yksin matkustavana naisena tulee välillä mietittyä turvallisuutta, ja se tulee otettua huomioon monessa pienessä valinnassa lähtien ihan lennon saapumisajasta kohteeseen ja reittien tutkimisesta etukäteen. Ikinä ei ole sattunut mitään, mutta yksin matkustaessa olen alkanut luottaa paljon omaan intuitiooni asioista. Jos joku ihminen tai paikka tuntuu jollakin tavalla oudolta tai ei hyvältä, lähden pois. En osaa oikein konkreettisesti selittää tätä tunnetta eikä se välttämättä edes perustu mihinkään tapahtuneeseen tai selkeään vaarasignaaliin. Kuuntelen silti sitä tunnetta, minkä asiat minussa herättävät.
10. Matkustusvaihtoehdot laajenevat valtavasti
En tarkoita tällä, että mahdolliset matkakohteet konkreettisesti lisääntyvät. Puhun enemmänkin muutoksesta oman pään sisällä. Vasta kun olen alkanut matkustella yksin, olen tajunnut, että voin oikeasti reissata melkein minne vain. Joku päivä voin lähteä Etelämantereelle, vaikka kukaan muu ei olisi innostunut käyttämään pientä omaisuutta laivalippuun. Voin lähteä vaikka Chileen moikkaamaan Australiassa tapaamaani entistä työtoveria. Tämä olisi jotain sellaista, mitä tuskin tekisin, jos olisin aina reissussa jonkun kanssa. Voin myös ottaa äkkilähdöt 12 tunnin varoitusajalla uuteen mielenkiintoiseen paikkaan, koska minun ei tarvitse miettiä kenenkään muun aikatauluja. Yksin matkustamiseen voi todellakin jäädä koukkuun, kun toteaa, miten paljon erilaisia mahdollisuuksia se avaa!
38 Comments
Bibero
15 syyskuun, 2017 at 12:00 pmHyvä postaus. Super.
Mun elämäntarina on sellainen, että matkustelin itsekseni 37-vuotiaaksi (no oli välillä avomieskin ja muita kavereita), kunnes sain ekan lapseni, Toinen syntyi kun oli 40, mutta mies kuoli. Avoliitossa oltiin joten en ole edes leski. Lasten kanssa kolmistaan pystyin hieman matkustelemaan, esim kylpylöihin ja totuttamaan heitä asian ääreen, mutta en uskaltanut lähteä pidemmälle kuin vasta heidän ollessaan 7 ja 9. Egyptiin. Sitä ennen laukattiin Virossa ja Ruotsissa. Matkoja kertyi sittemmin sinne tänne Eurooppaa. Nyt ovat aikuisia ja itse täytin 60, jonka kunniaksi tilasin marraskuulle 3 viikkoa Thaimaahan.
Oli kiva lukea näitä sun huomioita. Yksi juttu, mikä sua ei vielä koske, mutta mua koskee on kroppa. Esim Kreikassa oli vaikeuksia kiivetä kylpyammeeseen. Jalka ei nouse enää niin kepeästi. Eikä tän ikäinen jaksa kantaa painavia juttuja pitkään. Olen kyllä kova kävelijä.
Odotan marraskuuta innolla. Tottunut yksinmatkustaja olen; lähdin mm. vähän yli 30-vuotiaana Jordaniaan yksikseni ja sinne sinisille vuorille Punaisen meren rannalle ja autiomaihin jätin sieluni.
Hyvää elämää Sulle!
Sandra
17 syyskuun, 2017 at 7:42 amVoi kiitos Bibero tämän jakamisesta ja erityisesti oikein hyvää matkaa Thaimaahan. Uskon, että ikä ja oma kroppa tuo omia rajoitteitaan, mikä on hyvä ottaa huomioon. Ikäluokassasi on onneksi valtavasti matkustelevaa väkeä ja hyvä ostovoima, joten varmasti löytyy paljon sopivia kohteita. Kyllä itsessäni huomaan iän tulemisen siinä, että mitään toistuvia baari-iltoja ei enää jaksa (eikä huvita). Seuraavana päivä menee ihan sängyssä makoillessa, kun on niin voimaton.
Kiitos paljon kommentistasi ja oikein hyvää jatkoa Sinulle!
Tuulia
15 syyskuun, 2017 at 1:06 pmOlen tismalleen samaa mieltä kirjoittajan kanssa, juuri noin minäkin sen koen ja kokee tosiaan paljon syvemmin jokatavalla ja aina tulee uutta ja uusia asioita, ihmisiä, olen matkustanut monta vuotta itsekseni ja tykkään kovasti, toki illalla söisi jonkun kanssa, mutta sekin on useasti järjestynyt,
koska yksin matkustavia on paljon. He ymmärtävät sen, ettei ole tarkoitus jäädä roikkumaan toiseen, vaan ollaan yhdessä se aika mikä puolin ja toisin sopii ja mennään muuten omia menojaan. P.s Ammetta minäkin välttelen, ne ovat hankalia nykypäivänä, ikää minulla on samanverran kuin edelläolevalla kirjoittajalla 🙂
Sandra
17 syyskuun, 2017 at 9:43 amJoskus kaipaa tosiaan sitä illallisseuraa ja varsinkin, jos menee johonkin vähän fiinimpään paikkaan. Usein tuleekin otettua ruoka mukaan ja syötyä jossain puistossa.
Ei munkaan tule kyllä usein ammeessa lilluttua. 😅
Kati / Lähinnä Kauempana
15 syyskuun, 2017 at 2:50 pmIhana, tsemppaava ja innostava postaus! Mä jotenkin yhtäkkiä heräsin siihen, että olen melkein 40-vuotias enkä ollut koskaan matkustanut yksin! Ennen sitä ei ehkä ollut niin tarvettakaan, mutta pikkulapsiperheen arjessa se oman rauhan kaipaaminen kasvoi ja kasvoi. Sitten rohkaistuin lähtemään viikonlopuksi Kööpenhaminaan (tosi helppo aloitus!) ja oma ajatusmaailma muuttui. Ei, vaan vahvistui. Mulle tuli niin hyvä mieli matkan jälkeen. Mun mukavuusalue todellakin kasvoi ja huomasin nauttivani ihmeen paljon vain omasta seurastani. Mä en kaivannut uusia tuttavuuksia, sillä toiveenani oli nimenomaan nauttia yksinolosta. Ehkä siksikään en kokenut itseäni kertaakaan yksinäiseksi. Varsinkin juuri havainnoimisen koin suurimpana yllätyksenä. Näet maailmaa todellakin ihan eri tavalla, kun ei ole matkaseuraa. Sitä ehtii havainnoimaan silloin yllättävän paljon ja tunnistaa omia tuntemuksiaan paremmin.
Mikä vapaus! Ei vain matkalla vaan myös sen jälkeen: voin lähteä jatkossakin yksin, jos sopivaa matkaseuraa ei löydy. Odotan innolla tulevia yksinmatkoja, jotta pääsen porautumaan entistä paremmin yksinmatkailun puoliin.
Tässä vielä mun fiilikset ekalta yksinmatkaltani Köpikseen: http://www.lahinnakauempana.fi/2017/05/yksin-koopenhaminassa.html
Sandra
17 syyskuun, 2017 at 9:47 amKiitos tästä kokemuksesta ja linkistä ja huvänmielen kommentista! Se on oikeasti aika iso muutos, miten erilailla yksin kokee asiat kuin muiden kanssa ja miten oppii itsestään. Olen aina esimerkiksi pitänyt itseäni tosi sosiaalisena ja ulospäinsuuntautuneena, mutta nyt tunnistan, että mussa onkin myös introvertti puoli.
Nina
15 syyskuun, 2017 at 7:42 pmMatkustan paljon, ja lahes aina yksin. Pakistanista Braziliaan, Kiinasta Islantiin ja vahan kaikkialla silta valilta…. olen ollut backpacking Thaimaan viidakoissa, solo kiipeillyt isoja vuoria – ja nauttinut joka sekunnista! Ystavystyn helposti, minusta on kiva jutella vieraille, ja pidan siita, kun saan itse suunnitella tekemiset ja aikataulut. Olen taysin samaa mielta kanssasi yksin matkustamisen hyvista puolista. Muiden kanssa stressaa heidan viihtyvyytensa – paitsi, jos olen reissussa siskoni kanssa, meilla on aina kivaa 🙂 Onko tama vai tuo ravintola ok, vasyttaako kaveleminen (ei ihan niin helppo juttu esim amerikkalaisten kaverieni kanssa, jotka ovat tottuneet ajamaan autolla joka paikkaan), haluaako toinen menna siihen museoon tai vaikka klassisen musiikin konserttiin, onko saa liian kuuma/kylma/sateinen/luminen … you name it.
Cheers to all of us traveling alone!
Sandra
17 syyskuun, 2017 at 9:38 amVau, oletpa seikkaillut paljon. Mä olen itse ollut pääasiassa aika turvallisiksi mielletyissä maissa, vaikka nykyään ei voi kyllä pitää mitään 100% turvallisena. Olen ihan samanlainen, että muiden kanssa pitää mennä vähän muiden mukaan eikä kaikista nähtävyyksistä pysty nauttimaan täysillä, kun miettii, onko toisella tylsää
susannamari4
16 syyskuun, 2017 at 11:02 amHyvä postaus! Just näitä samoja juttuja mietin kun olin taas yksin reissussa. Vaihdossa ja työharjottelussa Ranskassa ollessani yksin, koin että opin ihan hirveesti uusia asioita itestäni! Ja tosta intuitiosta ja vieraisiin ihmisiin luottamisesta oon niin samaa mieltä. Nytkin taas reissussa, kun tykkään käppäillä hiukan rauhallisemmille alueille, niin tuli pari kertaa mieleen, että noniin olen nuori nainen yksin liikenteessä, nyt aistit tarkkana, mutta samalla pitää sen järjen päässä ja itsekin haluan ajatella, että suurin osa meistä täällä maapallolla on kuitenkin hyväntahtoisia ja avuliaita 🙂
Sandra
17 syyskuun, 2017 at 9:34 amHyvä asenne! Mua aikoinaan harmitti paljon, kun en lähtenyt vaihtoon. Se olisi tehnyt mun itsetutkistelulle hyvää siinä iässä ja vasta joskus 28-vuotiaana alkoi enemmän tutkiskella omaa itseään. Oot ihan oikeassa tuosta omasta intuitiota ja ihmisiin (sopivasti) luottamisesta.
Anna | Tämä matka -blogi
17 syyskuun, 2017 at 12:44 pmOn tullut matkustettua yksin, kaksi ja sitten isommalla porukalla. Mieluiten menen Tepon kanssa, vaikkakin osittain se on kuin yksin matkustaisi. Mies vain katoaa johonkin pyöräreissulle tai festareille ja siinä saa ihan itse päättää mitä syö ja mihin menee : D
”Minusta myös tuntuu, että yksin matkustaessani saan lentokoneihin paremmat paikat”, vaikka itse usein pääsen erilaisten tasokorttien kanssa valitsemaan veloituksestta oman paikkani, niin tuossa voi olla paljon totta. Yksin matkustava on helpompi korottaa tarvittaessa seuraavaan matkustusluokkaan tai siirtää esim. hätäuloskäyntipaikalle, kuin pariskunta.
Sandra
17 syyskuun, 2017 at 10:52 pmMusta tuntuu ainakin, että usein saan hätäulospaikan, käytäväpaikan tai tyhjän rivin. Tai siten, että kolmen paikan rivillä on keskipaikka tyhjänä.
Mutta teillä tuntuu siis Tepon kanssa toimivan ideaalisti tuo tilanne. Voi yhdistää yksinmatkailun ja pariskuntamatkailun parhaat puolet!
Heli / Heli voyage
17 syyskuun, 2017 at 5:03 pmHyvä kirjoitus ja pitkälti sun kanssa samaa mieltä! Ehdottomasti kannattaa matkustella yksin.
Toisaalta omalla kohdalla olen alkanut miettimään, että kun olen aika paljon matkustellut yksin, niin voisin vähän enemmän pyrkiä matkustamaan jonkun matkakaverin kanssa, siinä voisi taas saada uusia näkemyksiä ja kokemuksia mitä ei yksin reissatessa saisi. Viestini siis on, että ei urautuisi mihinkään yhteen vaihtoehtoon. Tärkeintä ettei jätä lähtemättä, jos tilaisuus reissuun tulee 🙂
Sandra
17 syyskuun, 2017 at 10:50 pmEhkä seuraavaksi pitääkin lähteä kaverin kanssa matkaan. Pitää vain valita kohde ja kaveri oikein, että natsaa molempien mielenkiinnon kohteisiin. Ehdottomasti tärkeintä on, ettei jätä tilaisuutta käyttämättä 😀
Tiia(ntai)
17 syyskuun, 2017 at 10:43 pmJes, mainio teksti, juuri näin! Tuohon kolmoseen en tosin harmikseni voi yhtyä, tai sitten en vain koskaan ole tullut ajatelleeksi asioita tuolta kantilta. Joistain suosituista ravintoloista mulla on ennemminkin sellaisia kokemuksia, että yksin ruokailevasta on koetettu päästä mahdollisimman nopeasti eroon – ilmeisesti siksi, että pöytä vapautuisi isommalle ja tuottaisammalle seurueelle (tai edes pariskunnalle). Tavallaan ymmärrän pointin, mutta aina jää vähän hölmistynyt olo, jos esim. tuodaan lasku kun harkitsen vielä tilaavani jälkkäriä.
Sandra
17 syyskuun, 2017 at 10:48 pmKiitos! Tuli mieleen, että omat (hyvät) kokemukset saattaa johtua myös siitä, että yksin mun tulee syötyä aika aikaisin illallinen. Olen usein kuuden aikaan jo ravintolassa, kun usein eteläisessä Euroopassa valtaosa syö vasta kahdeksan jälkeen. Joten olen ollut ensimmäisiä asiakkaita ja saanut hyvää palvelua. Usein ravintolalle näyttää heti paremmalta, jos on joku syömässä siellä. Mutta en muista, että olisin ruuhkaisempana aikana saanut huonompaa pöytää, vaan monesti on ohjattu sellaiseen paikkaan, mistä näkee kadulle ja voi katsella ihmisiä samalla. Olen tykännyt.
Virpi/Täynnä tie on tarinoita
18 syyskuun, 2017 at 2:40 pmIhana, tsemppaava postaus! Itse matkustaisin mielelläni yksin, vielä siihen ei niin kauheasti ole tullut mahdollisuksia ja toki kaikkein parasta matkaseuraa on molemmat tyttäreni kun päästään yhdessä jonnekin. Mutta tiedän että väistämättä on edessä sekin aika kun minun vain pitää päättää mihin minä haluan matkustaa ja ketään toista ei olekaan lähdössä mukaan. 🙂 Se tuntuu kivalta ajatukselta.
Sandra
24 syyskuun, 2017 at 5:10 pmTotta kai, itsellänikin on ihania muistoja lomilta oman äidin kanssa. Niistä kannattaa nyt nauttia, ei meidänkään ole enää kovin montaa kertaa tullut näin aikuisiällä reissattua omien vanhempien kanssa. Mukavia reissuja teille 🙂
Travelloverin Annika
19 syyskuun, 2017 at 1:53 pmKyllä vain, tätähän yksin matkustaminen parhaimmillaan on. Pitkään yksin ollessa voi kyllä tulla notkahduksiakin, mutta siitä on hyvä olla tietoinen. Kun itse tiedän, että pitkä reissu ilman tuttua juttukaveria aiheuttaa alamäen, osaan siihenkin jo suhtautua. Yksin matkustaminen on monella tapaa ihan huippu juttu. Parempaan palveluun en kyllä ole törmännyt. Päin vastoin joskus näyttää, että ei oikein osata suhtautua yksin olevaan aikuiseen naiseen. Ja kun ei tiedetä, jätetään huomiotta.
Sandra
24 syyskuun, 2017 at 5:16 pmAah, tuo on harmi kuulla. Kai itselläni on sitten käynyt tuuri tuon palvelun suhteen. Ehkä ainoa ärsytys on ollut jossain Kreikassa tarjoilijat, jotka kuvittelevat, että olen tullut yksin mieheniskumielessä ja silloin pörräävät kuin kärpäset flirttailemassa. Välillä tosiaan tulee niitä hetkiä, että kaipaa kovasti juttuseuraa.
Terhi | VAGABONDA
19 syyskuun, 2017 at 3:45 pmOlen nyt reissannut kolme viikkoa yksin Serbia-Romania-Unkari -akselilla, ja on taas tullut todettua kuinka kivaa yksin matkustaminen onkaan. Ei nyt 24/7 pelkkää ilotulitusta, mutta tykkään etenkin uusien ihmisten tapaamisesta ja tuntemattomien kanssa jutustelusta, mitä tulee vähemmän tehtyä kun reissaa kaverin kanssa. Parempaa palvelua en ole huomannut saavani, vaan esimerkiksi keväällä Belgiassa ollessani minut pistettiin istumaan sivupöydän ääreen, jonka toiseen päätyyn kerättiin likaiset astiat! Ei oikein mieltä ylentänyt se 😀
Sandra
24 syyskuun, 2017 at 5:23 pmHoh, tuo oli törkeää. Nyt varsinkin kun paljon bloggaavia ja instagrammaavia ja muutenkin somessa aktiivisia yksin matkustavia naisia, niin eipähän tuollaista palvelua tule paljon kehuttua.
Mussa on sen verran introvertiutta, että tykkään tehdä omia projekteja ja juttuja omassa hiljaisuudessa, mutta eihän se pelkkää ilotulitusta aina tosiaankaan ole, kuten hyvin sanoit.
Merja / Merjan matkassa
22 syyskuun, 2017 at 10:32 pmOlen ollut yksin reissulla vain osana ryhmämatkaa, mutta en koskaan täysin itsekseni ole matkustanut. Sitä aion vielä kokeilla ja Katin mainitsema Köpis voisi olla helppo paikka aloittaa. Yksin syöminen ei ole ongelma. Käyn joskus itsekseni ravintoloissa, lähinnä työreissuilla. Siihen pitää vaan asennoitua eri tavalla.
Sandra
24 syyskuun, 2017 at 5:25 pmKööpenhamina on ihana. Itsekin jäin sinne työmatkan jälkeen ekstra-ajaksi ja tykkäsin kuljeskella vain kaupungilla ja käydä syömässä ja kahvilla. Tosiaan kannattaa aloittaa helposta paikasta, ja siitä se innostus ja rohkeus sitten kasvaa.
Johanna / Fin Nomads
23 syyskuun, 2017 at 6:40 amTodella hyviä pointteja ja oon kyllä ihan samaa mieltä, että kaikkien kannattaa ainakin kokeilla yksin matkustamista! Se jos mikä kasvattaa ihmistä ja irtaannuttaa mukavuusalueelta. Harmillisen moni ihminen pelkää yksinoloa ja omaa seuraansa, ja aina pitäisi olla jonkun kanssa, mutta reissatessa sitä oppii olemaan myös itsensä kanssa eri lailla. Se on kyllä totta, että yksin reissatessa tutustuu herkemmin ihmisiin kuin vaikka pariskuntana.
Sandra
24 syyskuun, 2017 at 5:27 pmMuistan hyvin, miten oudolta tuntui mennä ensimmäistä kertaa ihan vain elokuviin ja ajattelin, että mitäköhän porukka nyt ajattelee. Eihän kukaan kiinnittänyt yhtään huomiota, joten seuraava kerta oli helpompi. Niin se itsevarmuus ja mukavuusalue kasvaa pikku hiljaa. Omassa seurassani olen oppinut paljon itsestäni, joten yksin tehdyt matkat ovat olleet tavalla tai toisella hyvinkin terapeuttisia.
Sannahof // Unelmamaja
23 syyskuun, 2017 at 1:23 pmTuli just sopivaan saumaan tää kirjoitus! Oon lähdössä joulukuussa kuukaudeksi yksin reissuun Balille. Ensimmäistä kertaa ihan oikeasti yksin matkassa. Okei, oon matkustanut valtavasti Suomessa ja muuaalla Euroopassa. Ja joo, matkustinhan Brasiliaan, Rio de Janeiroon, yksin viikoksi 19-vuotiaana. Sitä ei vaan osaa laskea samalla tavalla yksin matkustamiseksi, kun tiesi, että viikon jälkeen menen ystävien nurkkiin pyörimään jne.
Odotan ihan valtavasti, että pääsen näin lähemmäs 30-vuotiaana, vuosi sitten eronneena kunnon irtiottoon ihan yksin. Jotenkin niin siistiä!
Sandra
24 syyskuun, 2017 at 5:31 pmIhan mahtavaa kuulla! Uskon, että tulet viihtymään Balilla, vaikka se ei ihan samanlainen paratiisi ole kuin Eat, Pray, Love -elokuva antaa olettaa. Itseäni jännitti mennä sinne yksin, koska se oli ehkä piirun verran ”vaarallisempi” kuin länsimaat, joissa olin ennen matkustellut. Mutta kaikki meni oikein hyvin. Ainoastaan lentokentälle tulo oli pikkuisen kuumottavaa, kun paikalla oli niin paljon taksikuskeja repimässä kyytiin. Laukkuja varastetaan kanssa jonkin verran illalla, joten sitä kannattaa pikkuisen varoa. Kaikinpuolin oli ihana loma ja ystävällisiä ihmisiä 🙂
Rosita - Matkaopas Vapauteen
23 syyskuun, 2017 at 2:20 pmIhana postaus! Yksin reissaaminen on kyllä hienoa, mitä enemmän sitä tekee, sitä luontevampaa se on. Siinä on sellainen ”kaikki on mahdollista” -fiilis mukana. Ja itsenäisesti oman päänsä mukaan on kyllä kiva toimia ja mennä 🙂 Joskus kyllä kaipasi seuraa ja toisinaan piti laittaa vähän eforttia tiskiin, että pääsi porukoihin. Retkillä ja sosiaalisissa majapaikoissa on aina helppo löytää seuraa. Joskus asiat vaan tapahtuivat ja tuli ajauduttua mitä ihmeellisimpiin juttuihin, porukoihin ja seikkailuihin mukaan… Nykyään usein vaan naatiskelee tyytyväisenä olostaan keskenäänkin (tai siipan kaa) ja keskittyy niihin omiin juttuihin, joku seurallisuuskiintiö tais tulla hulluimpina reissuvuosina täyteen… 😛
Sandra
24 syyskuun, 2017 at 5:36 pmRetket, varsinkin useamman päivän retket, on hyviä paikkoja tutustua ihmisiin. Monien kanssa pidän edelleen jonkin verran yhteyttä. Ja siipan kanssa tykkäsin kyllä reissata, kun sellainen vielä oli matkassa. Yksin on toisaalta tullut tutustuttua enemmän ulkopuolisiin ihmisiin ja ehkä jollain tavalla tykkää olla yksinkin, ehkä joku kiintiö on tullut mullakin täyteen.
Johanna Hulda / Vida de Estrada
23 syyskuun, 2017 at 4:53 pmHyviä pointteja ehdottomasti. 🙂 Oman kokemukseni mukaan jotkut näistä pätevät tosin yhtä hyvin myös jonkun muun kanssa matkustamiseen, kuten kohdat 8. ja 9. Kenties ne liittyvät enemmän siihen miten matkustaa kuin siihen, matkaako yksin vai jonkun kanssa – että tekeekö noille tilaisuuksille tilaa. Yksin reissuun läheminen on ehdottomasti parempi kuin reissun väliin jättäminen kokonaan matkaseuran puutteessa, mutta täytyy sanoa että en ole kyllä oppinut tähän päivään mennessä niin kovasti nauttimaan yksin reissaamisesta, ettenkö mieluummin lähtisi jonkun kanssa. Tämmöiselle introvertille on vaan hyvä asia, ettei koko ajan tarvitse olla sosialisoimassa uusien ihmisten kanssa. Viihdyn omassa seurassani, joten en kotonakaan lähde yksin vaikka kahvilaan istuskelemaan siinä toivossa että tapaisin joitain kiinnostavia tyyppejä, vaan mieluummin olen ihan vaan kotona erakoitumassa ja puuhailen omia projektejani, niin ei se oikein tunnu luontevalta reissussakaan. Tykkään kyllä kävellä ympäriinsä ja tarkkailla ympäristöäni, sellaisissa paikoissa missä saa oikeasti olla rauhassa eikä joku tule kadulla vähän väliä juttelemaan niin että menee pasmat sekaisin. Kuulostanpa nyt antisosiaaliselta. 😀 Reissussa, missä muutenkin on koko ajan joku uusi tilanne päällä, arvostan siis enemmän tuttua ja turvallista matkaseuraa kuin uusien ihmisten tapaamista, joten siksi reissaan mieluummin puolison tai ystävän kanssa. Mutta kyllä yksin matkustamista kannattaa silti kokeilla, ihmiset on erilaisia!
Sandra
24 syyskuun, 2017 at 5:41 pmHah, et ole antisosiaalinen ollenkaan! Olen itse vasta viimeaikoina tajunnut, että mussa on introverttejä ominaisuuksia myös, mutta ne tulee esiin eri tavalla ehkä kuin sulla. Tykkään välillä olla kotona yksikseni, mutta ehkä mieluiten viihdyn yksin ihmisten ympärillä :D. Kuulostaa ehkä vielä hullummalta. Tykkään esimerkiksi mennä yksin kahvilaan ja seurata ihmisiä ja olla jonkin verran sosiaalisessa kontaktissa muiden kanssa, mutta silti pääajan juoda vain omaa kahviani ja puuhailla vaikka läppärillä omia juttuja. Ehkä jokainen on outo omalla tavallaan. Tai pikemminkin normaali omalla tavallaan 🙂
Anna-Katri / Adalmina's Adventures
23 syyskuun, 2017 at 6:35 pmTäälläkin liputetaan kovaa yksinmatkailun puolesta. 🙂 Se on avannut mulle ihan uudenlaisen elämän ja enkä olisi nyt tämä sama ihminen jos en olisi aikoinaan uskaltanut lähteä sille ekalle yksinmatkalle. Nyt näyttää siltä ettei loppua tule, sillä nautin täysin siemauksin yksin maailman näkemisestä ja erikoisten paikkojen koluamisesta. 🙂
Sandra
24 syyskuun, 2017 at 5:42 pmSä olet kyllä sellainen yksin matkaamisen ekspertti, että oksat pois! En malta odottaa, mihin seikkailuun seuraavaksi suuntaat! Olisi mielenkiintoista lukea, miten koit maailmanympärysmatkalla tuon yksinolon? Kävikö välillä ahdistavaksi vai saitko riittävästi sosiaalisia kontakteja?
Heidi / Fiiliksiä & hetkiä
23 syyskuun, 2017 at 9:59 pmSamoja fiiliksiä! Aika paljon vieläkin kuulee, että ”haluisin lähtee, mutta kun en saa ketään matkaseuraks..” – siinä ois noilla erinomainen sauma kokeilla yksin matkustamista. Tuon havainnoinnin olen itsekin havainnut (heh), tulee todellakin koettua asiat eri lailla. Turvallisuutta mietin itse ehkä eniten yksin matkatessani, esim juuri majapaikan valinnan suhteen. Mutta yhtään yksin tehtyä reissua en vaihtaisi pois 🙂
Sandra
24 syyskuun, 2017 at 5:49 pmTuo olisi tosiaan hyvä hetki monelle lähteä yksin reissuun. Ja kun monessa työpaikassakin pitää nykyään ottaa lomat pätkissä, niin ei välttämättä satu kenellekään sopivalla matkakumppanille lomapäivät tai -suunnitelmat yksiin. Eikä ihan kenen tahansa kanssa viitsi lähteä matkalla, siinä pitää persoonallisuuksien sopia edes jonkin verran yhteen.
Hieno kuulla, että sullakin on ollut hyviä kokemuksia yksin tehdyistä reissuista.
Kohteena maailma / Rami
25 syyskuun, 2017 at 12:37 pmTosi mukavasti kirjoitettu postaus ja allekirjoitan näistä monia kohtia. Toisaalta munhan pitäisi tehdä vastapostaus, kun tykkään reissata lähes poikkeuksetta kaveriporukoilla! Mutta kyllähän sitä mielessä on sellainen, että olisi kiva laittaa reppu selkään ja lähteä yksikseen muutamaksi kuukaudeksi kiertämään vähän maailmaa 🙂
Sandra
30 syyskuun, 2017 at 11:02 pmJoo, tee ihmeessä kaveripostaus! Että mitä hyvää on siinä, kun matkustaa porukalla, mahtava idea! Ehkä voit yhdistää nuo, ja matkustaa osan ajasta yksin reppu selässä ja osan kavereiden kanssa? 🙂