Retkellä Suomessa: Helvetinjärven kansallispuisto

Jo monen vuoden ajan retkeni ovat lähtökohtaisesti suuntautuneet jonnekin muualle kuin omille kotikonnuille. Mitä kauemmas olen päässyt, sen parempi. Onko se iän tuoma kiinnostus omia juuria kohtaan, muutama vuosi sitten herännyt innostus retkeilyyn luonnossa vai Australian synnyttämä kaipuu suomalaisen metsän pariin vai mikä, mutta tänä kesänä olen päättänyt omistaa enemmän aikaa lähimatkailuun. Tunnistaako kukaan muu vastaavaa halua itsessään? Olenko ainoa ajatuksissani vai onko retkeilyn suosio lisääntynyt viime vuosina?

Pirkanmaalla, josta olen kotoisin, on kaksi kansallispuistoa, Seitseminen ja Helvetinjärvi. Näistä Helvetinjärvi sijaitsee vain noin 40 minuutin ajomatkan päässä omasta lapsuudenkodistani, joten pakkasin eväät autoon ja hurautin Ruoveden ohi kohti Kankimäen pysäköintialuetta. Kansallispuiston alueella on myös kaksi muuta pysäköintipaikkaa, mutta Kankimäellä pääsee nauttimaan kahvit ja vaikka paikallisen yrittäjän strutsi- tai villisikaburgerit tunnelmallisesta Helvetin Portin ravintolasta (auki 1.6 alkaen päivittäin, toukokuussa vain viikonloppuisin). Strutsi- ja villisikafarmi sijaitsee muuten vain noin 500 metrin päässä pysäköintialueesta, joten esimerkiksi lapsiperheille voi olla kiinnostavaa pysähtyä ihmettelemään hieman eksoottisempia eläimiä. Pysäköintipaikalla sijaitsee sitten se varsinainen portti Helvettiin, josta on hyvä aloittaa päivän retkeily.

Luonnonpuiston alueella voi tehdä erimittaisia kävelylenkkejä, mutta ajan puutteen vuoksi itse tein vain noin neljän kilometrin mittaisen Helvetistä itään -kierroksen. Lenkin aikana maasto vaihtelee mukavasti sammaleisista purojen täyttämästä metsistä jylhiin kalliorotkoihin ja suoalueisiin. Eipä ihme, että jopa Akseli Gallen-Kallela tuli aikanaan ihailemaan samaisia maisemia. Varjoisessa paikassa törmäsin jopa vielä täysin jäässä olevaan kallioon. Vaikka Australian luonto sykähdytti kauneudellaan useaan otteeseen, on Suomenkin luonnossa oma taikansa. Metsä tarjosi täydellisen paikan rauhoittumiselle ja mikä parasta, en törmännyt lenkilläni yhteenkään toiseen ihmiseen. Kuvitelkaa, millaista on kävellä näissä maisemissa täysin yksin seuranaan vain visertävät linnut ja humisevat männyt! Voiko olla parempaa! Kävelylenkki olikin hyvin meditatiivinen kokemus, kun rauhan ja hiljaisuuden olotila siirtyi ulkoisesta ympäristöstä osaksi myös sisäistä mielentilaani.

Pysähdyin Helvetinkolun päivätuvalle lounaalle. Paikalla on hyvät tulentekovälineet, laituri ja tunnelmallinen vanha päivätupa, jonka vieraskirjaan voi jättää terveisensa seuraaville retkeilijöille. Olin jo melkein rohkaisemassa itseäni menemään uimaan, kunnes näin epämääräisiä liikkuviä möhkäleitä vedessä. Tarkempi tarkastelu paljasti möhkäleet sammakoiksi, joita oli sen verran kiitettävä määrä, että jäi uinnit toiseen kertaan. Joka tapauksessa aivan ihana paikka, jossa olisi viettänyt mielellään pidempään. Alueella on myös hyvät tulentekomahdollisuudet sekä laituri, josta halukkaat voivat hypätä sinne sammakoiden sekaan.

Omalla kohdallani retkeilyharrastus on sen verran alkutekijöissään ainakin näin Suomessa, että en ole vielä koskaan yöpynyt ulkona. Tänä kesänä aion tehdä siihen poikkeuksen, ja hyvin todennäköisesti paikakseni valikoituu silloinkin Helvetinjärven kansallispuisto. Rehellisesti sanottuna yksin teltassa nukkuminen luonnon keskellä vähän jännittää, mutta olen päättänyt tänä kesänä tehdä aktiivisesti asioita, jotka pelottavat tai jännittävät.

Mutta jännityksestä, pelosta ja rohkeudesta lisää toisella kertaa…

Jos muitakin kiinnostaa nukkua yö ulkona, ehkä lisäpontta siihen saa 17.6 järjestettävästä Nuku yö ulkona -tapahtumasta.

Helvetinjärvestä lisätietoja: www.luontoon.fi/helvetinjarvi

Ravintola Helvetin Portti: helvetinportti.fi