Ruotsalaisen kotiutuminen Suomeen

Tällä kertaa päätin tarttua elektroniseen kynään ja raapustaa täysin erilaisesta aiheesta. Olen itse muuttanut kolmesti ulkomaille ja joka kerta töiden saaminen ja kotiutuminen uuteen paikkaan on omanlaisensa prosessi. Itselläni on kuitenkin ollut helppoa. Puhun hyvää englantia (silloisten kohdemaiden kieltä) ja työpaikat järjestyivät helpohkosti näin jälkeenpäin ajatellen. Nyt kuitenkin olen päässyt ensimmäistä kertaa seuraamaan vierestä toisen henkilön kotiutumista Suomeen. Tietyissä asioissa Suomi on näyttäytynyt täysin uudenlaisessa valossa. Se on samalla helppo ja tuskastuttavan vaikea. Vaikka kyseessä ei ole sen eksoottisempi henkilö kuin ruotsalainen, matkan varrelle on sattunut mielenkiintoisia huomioita.

Alun byrokratia

Isak siis muutti Suomeen helmikuussa. Pohjoismaiden kansalaiset ovat siinä mielessä hyvässä asemassa, että he voivat muuttaa toiseen Pohjoismaahan ilman mitään ”oikeaa syytä”, kuten työ- tai opiskelupaikkaa. Heidän tulee vain rekisteröidä oleskelunsa 7 päivän kuluessa maistraattiin. Tämän jälkeen he saavat suomalaisen henkilötunnuksen noin parin viikon kuluessa uuteen kotiosoitteeseensa. Plussaa myös se, että kaikki viralliset paperit sai ruotsin kielellä. Sääliksi käy niitä, jotka eivät osaa suomea tai ruotsia, sillä esimerkiksi englanniksi ei saa läheskään kaikkia papereita tai lomakkeita.

Pankkitilin avaaminen onnistui helposti S-pankista. Toimihenkilö oli oikein ystävällinen ja puhui hyvää englantia. Konttorissa täytettiin vain toimeksiantolomake, ja varsinaiset sopimukset tehtiin jossain muualla. Sopimuksia piti kuitenkin odottaa yli kaksi viikkoa. Vaikka palvelut piti avata ruotsiksi, kaikki sopimukset tulivat suomeksi. Myös verkkopankki avattiin suomenkielisenä, vaikka nimenomaan pyysimme sitä ruotsiksi.

Verotoimiston palvelu oli hyvää ja verokortin sai mukaan heti.

Haimme myös Kela-korttia, koska pysyvän muuton myötä Isak putoaa Ruotsin sosiaaliturvasta. Sitä ei kuitenkaan myönnetty.

Ihmetyksien aiheita

Tässä sivustaseuranneena olen huomannut yhden asian. Julkisessa keskustelussa puhutaan paljon siitä, että tarvitsemme Suomeen työperäistä maahanmuuttoa. Kuitenkin yhteiskunnan monet rakenteet ja palvelut eivät tue sitä, että maahanmuuttaja löytäisi töitä. Monet ulkomaalaisille suunnatut palvelut on rakennettu kahdelle ryhmälle: 1. turvapaikanhakijoille 2. puolison perässä muuttajalle (jolloin oletetaan varmaan puolison toimivan kaikkien suomenkielisten papereiden ja nettisivujen tulkkaajana).

Isoimmat pisteet menevät Verotoimistolle, jossa kuulemma neuvottiin ystävällisesti ja annettiin verokortti mukaan.

En ole itse koskaan asioinnut TE-toimiston kanssa. Nyt kuitenkin Isak halusi löytää mahdollisimman nopeasti mitä tahansa työtä, jota voi tehdä osaamatta suomea. Hän järjesti itselleen tapaamisen TE-toimiston virkailijan kanssa, joka kyseli kiinnostuksen kohteista ja aiemmasta työkokemuksesta. Toimistosta tarjottiin suomenkielen kurssia, jota ennen pitäisi tehdä suomenkielen lähtötasokoe. Lähtötasokoe pitäisi tehdä vaikka ei osaisi suomea ollenkaan, koska kuulemma moni kurssilla oleva ei osaa edes latinalaisia aakkosia. Seuraava lähtötasotesti olisi ollut noin kuukauden päästä. Kurssin alkamisesta ei virkailija osannut kertoa. Itse kurssi olisi viitenä päivänä viikossa ja kestäisi vuoden. Kurssilta ei saisi olla viikkoa pidempään pois!

Hetkonen…

Tietenkin on tosi hienoa, että ilmaisia suomenkielen kursseja järjestetään. Mutta jos tällaiselle kurssille menee, niin sehän tarkoittaa käytännössä, ettei voi ottaa vastaan töitä noin vuoteen! Eihän homman pitäisi noin mennä, ainakin oman maalaisjärjen mukaan. Mielenkiintoista on myös se, että kaikki TE-toimiston lomakkeet tulivat suomeksi, myös tieto suomenkielen alkeiskurssin testipäivästä.

Eikö enemmin pitäisi lähteä siitä, että nyt etsitään nuorelle miehelle homma kuin homma? Opastetaan Suomen työnhakuviidakossa, vinkataan paikallisista työnhakusivustoista ja ohjeistetaan paikallisesta työkulttuurista. Toimitaan maahanmuuttajien puolestapuhujina työpaikoilla ja yritetään edistää sitä, että töihin palkattaisiin sellaisiakin, joilta suomenkieli ei vielä suju (koska läheskään kaikkiin töihin ei oikeasti tarvitse osata suomea). Sitten kieliopinnot mukaan siihen sivuun – päiväopintoina niille, joilla ei ole töitä ja iltaopintoina heti, kun työtä löytyy (tässä oletuksena päivätyö). Mielestäni tässä vaiheessa ei ole edes niin oleellista se, mitä on aiemmin tehnyt. Nyt ollaan uudessa maassa ja uudessa tilanteessa ja mennään uuden maan työtarjooman ehdoilla. Tärkeintä olisi tukea löytämään työ kuin työ ja päästä siten yhteiskunnan syrjään kiinni ja veroja maksamaan.

Mielestäni systeemi vaikuttaa todella joustamattomalta nykyisen kaltaisena. En todellakaan odota, että yhteiskunnalta saisi jotain annettuna, mutta kun kerran Suomeen halutaan työperäistä maahanmuuttoa, tulisi sille luoda mahdollisimman hyvät edellytykset ja rakenteet sekä antaa tulijalle selkeät englanninkieliset ohjeet.

Loppu hyvin, kaikki hyvin

Meillä on asiat hyvin. Seuraavista syistä: 1. Isak on Ruotsista ja ruotsi on Suomen toinen kotimainen kieli. Viralliset lomakkeet saa omalla äidinkielellä. 2. Olen ollut mukana kädestä pitäen selvittämässä byrokratian kiemuroita. Välillä silti jotkin viranomaisohjeet ovat olleet todella vaikeita ymmärtää  – jopa itselleni, korkeakoulutetulle natiivipuhujalle. 3. Olen ollut mukana kääntämässä kaikkia lukuisia suomeksi tulleita TE-toimiston papereita, pankin sopimuksia ja ulkomaalaisille suunnattuja suomenkielisiä nettisivuja.

Sopivien työpaikkojen suhteen on pitänyt tehdä salapoliisityötä, mutta se on kannattanut. Isak on ollut sinnikäs töiden haussa ja tekee nyt ohjelmistotestausta sekä toimii avustajana ruotsinkielisessä koulussa. Hän on jonossa maksulliselle suomenkielen iltakurssille.

Millaisia kokemuksia muilla on? Toimiiko TE-toimisto paremmin suomalaisten asiakkaiden suhteen?