Upea Trinity Collegen kirjasto

Onko siellä ruudun toisella puolella joku toinen, joka on hulluna vanhoihin kirjastoihin? Siis juuri sellaisiin elokuvissa nähtyihin kirjastoihin, joissa ylähyllylle pitää kiivetä puisia liikuteltavia tikkaita pitkin. Hieman hämyisiin paikkoihin, joissa vanhat taidokkaasti nivotut kirjat tuoksuvat menneiltä ajoilta ja lukemattomilta seikkailuilta.

Trinity College on yksi ehdottomia käyntikohteita Dublinissa. Elisabeth ensimmäisen vuonna 1592 perustama yliopisto toimii opinahjona edelleen tänäkin päivänä, ja siellä ovat opiskelleet monet kuuluisuudet kuten Oscar Wilde ja Draculan kirjoittaja Bram Stoker. Kampusalueelle pääsee kulkemaan aivan vapaasti, mutta kirjastoon tarvitset joko pääsylipun tai yliopistossa opiskelevan saattajan, joka saa viedä sinut ilmaiseksi.

Pääsylippu maksaa 12 euroa, mikä on mielestäni aika kallis hinta kirjastosta. Ajattelin kuitenkin, että toivottavasti edes osa maksusta menee tärkeään kirjojen entisöintityöhön. Myös lehdistökortillani olisin päässyt ilmaiseksi, jos tämä olisi tullut mieleen. Pääsylipun hinnalla pääsee myös tutustumaan Book of Kells -näyttelyyn, joka kertoo yli 1000 vuotta vanhasta kauniisti koristellusta evankeliumikopiosta ja muutamasta muusta vastaavasta vanhasta Raamatun jäljennöksestä. Näyttelyssä kerrotaan tarkasti, miten munkit tekivät väsymätöntä työtä jäljentäessään tekstejä taidokkaasti koristelluille sivuille. Itse kirja oli nähtävillä  näyttelyssä, mutta ikivanhasta teoksesta ei tietenkään saanut ottaa kuvaa.

Itse kirjasto on vierailun päätepysäkki ja huipennus. Kirjasto on todella upea, vaikkakin turisteja oli paljon paikalla. Käytävää kiersi kuuluisien miesten patsasrivistö, josta tunnisti sellaisia huippunimiä kuin Sokrates, Aristoteles, Shakespeare ja Newton. Kirjoihin ei tietenkään pääse koskemaan, mutta silti paikalla voi aistia alkuperäistä tunnelmaa jostain 1700-luvun tienoilta. Paikassa on tiettyä taianomaista henkeä, juuri sitä jotain, miksi olen viehättynyt vanhoista kirjastoista. Katso kuvia ja kuvittele itsesi tutkimaan hyllyjen aarteita.

Koko kampusalue oli mielestäni ehdottomasti vierailun arvoinen, vaikka pääsylippu kirjastoon oli kalliinpuoleinen. Varsinkin kevätauringon lämmittäessä oli todella mukava vain istua nurmikonpenkalla ja katsella opiskelijoita. Ehkä itsekin pystyin siten tavallaan liittymään osaksi vuosisataista ketjua, joka koostui kaikista niistä tuhansista ihmisistä, jotka olivat joskus Trinity Collegessa opiskelleet tai vierailleet.

Lue lisää Dublinin matkastani täältä.