Jos minulta kysytään, niin yksi parhaita alueita Tampereella on Finlaysonin historiallinen miljöö. Yllättävän moni turisti Tampereella päätyy kuljeskelemaan vain Hämeenkadulla ostoksilla ja sitä halkovien poikkikatujen välittömässä läheisyydessä ja siten missaamaan sen, mistä Tampere on oikeasti tunnettu. Pauhaavan kosken varrelta kohoavat punatiiliset rakennukset kätkevät sisäänsä ytimen, jossa asuu Tampereen ydin ja sielu. Sinne kiirehtivät ihmiset aikoinaan tehtaisiin töihin, siellä kolisivat höyrykoneet, siellä ilmenivät luokkayhteiskunnan erot ja niiden varrella taisteltiin punaisten ja valkoisten verisiä taisteluita. Vaikka moni viittaa näihin punatiilisiin rakennuksiin, kun haluaa puhua Tampereesta junttina tehdaskaupunkina, niin itselleni nuo rakennukset ilmentävät ennen kaikkea muutosta. Aikanaan ne symboloivat maalta tuleville työläisille uutta kaupunkilaista maailmaa, työtä, erilaisen elämän alkua. Ne merkitsivät vaurautta, kehitystä, eteenpäin katsomista. Tänä päivänä rakennusten käyttötarkoitus on muuttunut täysin, mutta edelleen ne ovat täynnä elämää ja niistä löytyy lukuisia kahviloita, ravintoloita, käsityöliikkeitä ja museoita. Ne katsovat eteenpäin, menneisyyttä unohtamatta.
Kun jaksaa kulkea Finlaysonin alueelta punatiilisten tehdasrakennusten taakse, löytää yhden itselleni merkittävimmän paikan Tampereella eli Tallipihan. Aivan komeaa Finlaysonin palatsia vastapäätä kohoaa pieniä suloisia puutaloja. Portin takaa nenään saattaa leijailla tuoreen pullan tuoksu tai korviin kantautua hevosen kavioiden kopse. Se on Tallipiha. Aikanaan Finlaysonin palatsi oli Finlaysonin tehtaanpatruunan Wilhelm von Nottbeckin asuinrakennus (itseasiassa paikalla oli ennen puurakenteinen palatsi, jonka tilalle nykyinen kivipalatsi rakennettiin 1800-luvun lopulla) ja Tallipiha oli rakennettu hänen hevosiaan ja niiden hoitajia varten. Edelleen rakennusten ovissa voi nähdä, mikä taloista kuului aikoinaan tallimestarille, mikä kuskille ja mikä tallimiehelle ja missä säilytettiin vaunuja mikä oli puolestaan hevostalli.
Ajan kuluessa Tallipihan alueen annettiin rapistua ja 90-luvulla talot olivat varjo entisestään. Pääsin silloin noin 10-vuotiaana vierailemaan kuskin talossa, jossa sisällä oli asunut ilmeisesti talonvaltaajia, jotka olivat polttaneet nuotiota aution talon lattialla ja maalanneet graffiteja seinille. Kävelin tuolloin sisällä ränsistyneessä entisessä hevoskuskin talossa äitini kanssa. Kaikkialla oli likaista ja pölyistä, lasinsiruja oli joka paikassa ja lattia oli niin ränsistynyt, että meidän piti kävellä lankkuja pitkin. Noihin aikoihin Tampereen kaupungin puolesta pohdittiin, puretaanko rakennukset vai käytetäänkö rahaa alueen kunnostamiseen. Alue sijaitsi arvokkaalla maalla, lähellä keskustaa, aivan kosken ja kauniin Näsinpuiston vieressä, joten kyseessä oli erinomainen alue kalliille kerrostaloille. Tuolloin kaupunki kuitenkin päätti, että mikäli alueen rakennuksiin löydetään riittävän hullut yrittäjät ja alueesta tulee yrittäjävetoinen, se kunnostetaan. Keskellä ränsistynyttä kuskin taloa äitini päätti, että hän perustaa sinne kahvilan. Hän oli aiemmin toiminut useita vuosia rakennusalalla, eikä hänellä ollut aavistustakaan, miten kahvilaa pyöritetään. Mutta hän osasi leipoa hyvää pullaa.
Tästä päätöksestä seurasi sitten monia hauskoja muistoja, kun kesät osallistuin kahvilanpyörittämisen arkeen. Kahvilan rappusia rampattiin ylös alas pitkissä vanhanajan hameissa, kuppeja kerättiin ja aseteltiin pöytiin tuhansia kertoja, kassakonetta naputeltiin ja rahkapullia maisteltiin. Venäläisten työntekijätyttöjen kanssa oli välillä liiankin meheviä juttuja. Välillä kanat karkasivat aitauksesta ja niitä jahdattiin pitkin pitäjää. Välillä hevoskuskilla oli niin lennokkaat vitsit, että tytöt nauroivat vedet silmissä ja korvat punaisina. Tallipiha ja sen ihmiset kietoutuivat yhteen oman lapsuuteni ja nuoruuteni kanssa ja paikalla on edelleen lämmin paikka sydämessäni. Nykyään kahvilassa toimii toinen aivan loistava yrittäjä, joten kannattaa käydä tässä ihanassa vanhaa aikaa henkivässä kahvilassa maistamassa esimerkiksi herkullista mutakakkua.
Mitä muuta Tallipihalla sitten voi nykyään tehdä? Siellä on aivan superherkullinen aisteja hellivä suklaapuoti, josta löytyy pienten tuottajien suklaata ja muita makeisia sekä kahvia ja teetä. Suklaatryffelit maistuvat juuri niin hyviltä kuin näyttävätkin ja levysuklaissa on vaikka mitä makuja, joita kokeilla. Suklaapuotia pyörittävät iloiset yrittäjäsiskokset, jotka jaksavat hymyillä ja palvella hyvin asiakkaita, vaikka esimerkiksi joulun aikaan puoti on aamusta iltaan täynnä väkeä. Onko hei Tampereen makein paikka, vai mitä?
Sitten muista puodeista löytää laadukasta käsityötä. On erilaisia koruja, vaatteita, päähineitä, taontatöitä, retrohenkisiä leluja, verhoilutöitä, nukkekodin huonekaluja, tauluja, keramiikkaa ja lasitaidetta. Varaa aikaa ja kierrä kaikki puodit, sillä täältä löytää loistavia tamperelaisia tuliaisia kotiin viemiseksi tai itselle ja samalla voi kannattaa pienyrittäjien toimintaa. Lisäksi tapahtumissa pihassa oleviin kioskeihin saapuu vaihtuvia yrittäjiä ja käsityöläisiä myymään tuotteitaan aina kunkin tapahtuman teeman mukaisesti. Tallissa on pysyvien käsityöläisten lisäksi näyttelyitä, vaihtuvia yrittäjiä myymässä tuotteitaan sekä aina välillä eläimiä, kuten jouluna aasi ja lampaita ja pääsiäisenä pupuja. Hevosvossikka on pääsiassa tapahtumissa, mutta Tallipihan nettisivuilta voi tarkistaa tarkemmat tiedot.
Tallipihalla ja koko Finlaysonin alueella voi nähdä, miten muutos ja pysyvyys on läsnä kaikkialla ja yhtä aikaa. Tallipiha sai alkunsa tehtaanpatruunan talouspihana, jossa tekivät töitään tallimestari, vahti, kuski ja tallimies perheineen. Tämän jälkeen rakennuksessa asui Finlaysonin tehtaan työntekijöitä. Alue oli jonkin aikaa hylättynä, kunnes se on noussut uuteen kukoistukseen käsityöläis- ja yritysalueena, joka on vähän kuin rauhoittava keidas keskellä kaupunkia. Mikä on pysynyt ajan saatossa samana, on se, että Tallipiha on pohjimmiltaan koti. Se on ollut koti tehtaanpatruunan työväelle, koti hevosille ja muille eläimille, koti Finlaysonin tehtaan työntekijöille ja voin sanoa, että kun oma perhe on ollut mukana alueen entisöinnissä ränsistyneistä mökeistä tähän päivään asti, kun on itse aloittanut työuransa tuolla alueella ja paikkaan liittyy satoja hyviä muistoja, niin Tallipiha on myös koti minulle. Mikä parasta, alue on avoinna ilmaiseksi ympäri vuoden kaikille, joten omalla tavallaan Tallipiha on tänä päivänä koti jokaiselle kaupunkilaiselle ja vierailijalle.
Missä: Kuninkaankatu 4, 33210 Tampere
Verkkosivut: www.tallipiha.fi
10 Comments
Mariia
15 huhtikuun, 2016 at 4:06 pmOlipas kiva juttu Tallipihasta! Itse olen asunut Tampereella vasta muutaman vuoden, enkä tiennytkään, että Tallipihan suloinen miljöö on joskus ollut ihan rapistunut ja purku-uhan alla. Onneksi se on nyt hyvinkin eloisa paikka! Se on mun go-to place joulu- ja synttärilahjojen ostoon, tai ihan muuten vaan fiilistelyyn. Ja viime kesänä remontin jäljiltä avautunut Näsilinna/Milavida naapurissa kallion laella on myös upea, sekin tietysti Nottbeckien perintöä.
Ensimmäistä kertaa eksyin lukemaan blogiasi, saatanpa piipahtaa uudemmankin kerran 🙂
Sandra
15 huhtikuun, 2016 at 4:49 pmKiitos paljon! Toivottavasti palaat uudestaan lukemaan juttuja Tampereesta :). Itse muistan jopa ajan, kun koko Siperian liikekeskuksen aluetta ei oltu entisöity, joten kovasti tuo alue on edistynyt kokonaisuudessaan. En olekaan käynyt testaamassa Näsilinnaa/Milavidan ravintolaa vielä, täytyykin mennä käymään 🙂
Mia
16 huhtikuun, 2016 at 11:00 amMinäkin oon asunut Tampereella kohta jo viisi vuotta, enkä ole Tallipihalla vielä käynyt! Pitää ehdottomasti kirjoittaa tää ylös kesän suunnitelmiin, kun pitää viedä ulkopaikkakuntalaisia kavereita jonnekin 😛
Sandra
17 huhtikuun, 2016 at 8:10 pmEhdottomasti kannattaa poiketa vaikka jossain tapahtumassa. Erityisesti lasten kanssa kiva paikka. 🙂
Maarit Johanna
16 huhtikuun, 2016 at 3:56 pmMulla on ollut Tampereen tarkempi kiertäminen suunnitelmissa jo ihan liian kauan, mutta aina se vaan päätyy tai jää pelkäksi ohikulkukaupungiksi. Tuonne kyllä haluan ja VARSINKIN suklaapuotiin! Herramunjee, miten iski jo suklaanhimo pelkästään kuvia katsellessa 😀
Sandra
17 huhtikuun, 2016 at 8:10 pmJos ikinä päädyt jäämään tänne vähän pidemmäksikin aikaa, niin saat musta ainakin oppaan. Ainakin suklaakaupoille vien sut sitten! 😀
Miffa
16 huhtikuun, 2016 at 8:13 pmTallipiha on ihana <3 Viiden Tampere-vuoden aikana siellä tuli liikuttua useesti ja suklaapuoti, kahvila ja sen viereinen "lelukauppa" erityisesti suosikkeja. Viimeksi kävin Treellä visiitillä joulun alla ja sillonkin Tallipiha-visiitti oli ihan must. Sun tekstistä kyllä välittyy niin hyvin, miten tärkeä paikka se sulle on ja jotenkin tosi hienoa, miten teidän perhe on ollut niin tiiviisti mukana sen kehityksessä. En tiennyt, että piha on joskus ollut purku-uhan alla – upeeta, että se päätettiiin kuitenkin kunnostaa.
Sandra
17 huhtikuun, 2016 at 8:09 pmVarsinkin jouluna Tallipiha on kyllä ihanan tunnelmallinen erityisesti juuri silloin, kun alkaa vähän hämärtää ja siellä on kauniit jouluvalot. Onneksi ei tosiaan päätetty purkaa tuota aluetta, oli sentään vähän järkeä päättäjienkin päässä.
Taru
9 toukokuun, 2016 at 8:59 pmIhana postaus ja kaikki ne muistot..! Tallipiha <3 Mennään taas pian yhdessä fiilistelemään ja (suklaa)ostoksille :-))
Sandra
15 toukokuun, 2016 at 4:00 pmJuu ihan koska vaan!!