Australia Motivoivat postaukset

Australiaan working holiday -viisumilla: kannattaako?

toukokuu 24, 2017

Jos siellä ruudun toisessa päässä on joku, joka pähkäilee, kannattaako ja uskaltaako lähteä maailman toiselle puolelle tekemään töitä ja näkemään ja kokemaan uutta ja erilaista elämää, niin tämä postaus on teille. Muistan, miten itse aikoinani vietin useita unettomia aamuyön tunteja sängyssä pähkäillen, uskallanko vai en. Päässäni pyöri kaikenlaisia ajatuksia lähtien siitä, etten saa töitä, en pärjää englannilla ja että joudun palaamaan kotiin sillä kuuluisalla maitojunalla.  Isoin pelko oli se, uskallanko lähteä mielenkiintoisesta työstä ja mukavan hyvästä elämästä Suomessa. Nyt, reilun kahden vuoden jälkeen, voin kiteyttää vastauksen lyhyesti: kannattaa.

Jos joku kaipaa vielä lisävahvistusta, jatka lukemista. Seuraavaksi kymmenen kohdan listaus perusteluista, miksi lähtö todellakin kannattaa.

Asuminen ulkomailla lisää itsevarmuuttasi

Suomessa asiat hoituvat niin itsestäänselvän helposti, että niistä tulee näkymättömiä. Ulkomailla puolestaan joudut ottamaan selvää, miten yksinkertaisetkin asiat hoidetaan, joudut jännittämään ihan erilailla työnhakua ja työhaastatteluja, saat tapella nimellisesti vaivattomienkin asioiden kanssa. Opit, että kirjastokortin saaminen voi vaatia todistusta kotiosoitteesta. Tutkit ja perehdyt, miten paikalliset eläkeasiat hoidetaan. Pakotat itsesi kiertämään potentiaalisia työpaikkoja cv-nipun kanssa. Joudut huijauksen kohteeksi, mokaat, keräät itsesi, opit ja yrität uudestaan. Ympärillä ei ole hätiin juoksevia vanhempia tai lapsuudenaikaisia ystäviä, joiden olkapäätä vasten itkeä, kun mikään ei tunnu toimivan. Ja sitten yhtenä hetkenä huomaat, miten olet onnistunut ihan omin avuin maailman toisella puolella ja vieraalla kielellä hankkimaan itsellesi työn, asunnon, harrastukset, kirjastokortin, eläketilin ja ystäväverkoston. Mikään, mitä olen elämässäni tehnyt, ei ole kasvattanut itsevarmuuttani ja uskoa itseeni niin kuin asuminen ulkomailla.

Opit uutta itsestäsi

Kun lähtee vähän vähän kauemmaksi tutusta elinpiiristä ja arjen rutiineista, alkaa nähdä itsensäkin uudella tavalla. Sinulla ei ole mitään entisiä roolejasi ja suhteesi muuhun maailmaan ja toisiin ihmisiin määrittyy erilailla. Suomessa olet jonkun lapsi, joidenkin sisarus, tiettyjen ihmisten kaveri, tietyn alan opiskelija tai tietyssä työssä oleva, ja minuutesi määrittyy voimakkaasti näiden roolien, oman historiasi ja tekemiesi valintojen kautta. Ulkomailla et ole mitään tätä. Voit joka käänteessä kysyä itseltäsi, onko tämä minun juttuni, tykkäänkö tästä oikeasti. Voit paljastaa muille vain tiettyjä piirteitä itsestäsi. Toimiessasi uudessa ympäristössä kohtaat erilaisia asioita kuin kotona ja samalla opit itsestäsi uutta. Esimerkiksi olen itse Suomessa aina tehnyt siistiä sisätyötä ja olen määritellyt itseäni pitkälti kyseisten töiden kautta. Myös muut olivat aina nähneet minut tietynlaisena, akateemisena yliopisto-opiskelijana ja myöhemmin toimistotyötä tekevänä työntekijänä ja kohdelleet minua sellaisena. Samalla sekä muut että minä itse olin sulkenut itsestäni tiettyjä puolia pois tai en ollut tiedostanut niitä ollenkaan. Päätyessäni tekemään fyysisiä töitä esimerkiksi farmilla Australiassa, huomasin itsestäni uusia puolia. Opin, että olen vahva, sisukas ja pärjään ruumiillisissa töissä, vaikka miten olisi polvet ruhjeilla, käsivarret mustelmilla ja lihakset kipeinä. Se, miten määritin itseni, kasvoi valtavasti asuessani ulkomailla.

Saat uusia ystäviä

Matkustaessa ja asuessa muualla ihmissuhteet oman kokemukseni perusteella syvenevät nopeammin kuin tavatessa ihmisiä kotimaassa. Suomessa minulla on ne muutamat läheiset ystävät, jotka olen hankkinut lapsuudessa tai kouluaikana ja sitten on laaja joukko entisiä opiskelu- ja työkavereita, joita en kuitenkaan tapaa vapaa-ajalla. Pidän ehkä jopa yllä jonkinlaista muuria, joka estää läheisesti tutustumasta uusiin ihmisiin. Tätä muuria oli kuitenkin pakko murtaa Australiassa, kun ympärillä ei ollut ollenkaan tuttuja. Sain ystäviä erilaisista ihmisistä, enkä koskaan ole viettänyt sosiaalisesti yhtä aktiivista elämää kuin Australiassa ollessani.

Mukavuusalueesi laajenee

Itsestäänselvyys ja paljon puhuttu klisee, mutta ei silti yhtään vähempää totta. Hostellielämä, farmiarjen likaisuus ja kehnot asuinolot tai pelkästään kämpän jakaminen kolmen muun tytön kanssa opettivat sietämään oman tilan puutetta ja epämukavuutta. Muutenkin ensimmäisessä kohdassa mainittu asioiden hoitaminen tuntemattomassa ympäristössä laajentaa mukavuusaluettasi.

Saat mieleenpainuvia kokemuksia

Tutusta ympäristöstä irrottautuminen avaa eteesi uudenlaisen maailman täynnä kokemuksia, jotka jättävät jälkensä muistisi sopukoihin. Itse muistan elävästi yöt ulkona erämaassa tähtitaivaan alla, aamuvarhaiset vaellukset vuorelle, sukeltamisen meressä korallien ja värikkäiden kalojen keskellä tai aamut Melbournessa, kun kuumailmapallot leijailivat pilvenpiirtäjien yllä.

Kielitaitosi kasvaa

Aluksi paikallinen englanti kuulostaa hankalalta mongerrukselta. Et saa selvää, mitä kiinalainen ravintolan tarjoilija yrittää sanoa tai australialainen slangi ei avaudu ollenkaan. Ehkä pelkäät virheitä, pelkäät avata suutasi, pelkäät rallienglantiasi tai sitä, että yksinkertaisesti jäädyt, kun yrität hoitaa asioita esimerkiksi jossain virastossa. Menet silti, änkytät, et löydä sanoja, käytät elekieltä, kysyt kolme kertaa ymmärtääksesi, mitä vastapuoli yrittää sanoa, saat jotenkuten asiat hoidettua ja poistut punaisena paikalta. Silti saat asiat hoidettua. Ensi kerralla on helpompaa. Lopulta huomaat, että ajattelet englanniksi ja höpöttelet tottuneesti small talkia kenen kanssa tahansa.

Näet Suomen uudella tavalla

Ymmärrettävästi Suomesta käsin näkee maailman hirveän Suomi-keskeisesti. Ajatellaan, että suomalaiset tunnetaan rehellisinä ja ahkerina työntekijöinä ja että Suomesta tiedetään Nokia, hyvä koululaitos ja korkea teknologia. Todennäköisesti suomalaisuus ei paina mitään työnhaussa ja monesti kuulet sitä, että olet ensimmäinen suomalainen, jonka vastapuoli tapaa. Olemme tuntemattomia, sekä hyvässä että pahassa. Hyvässä lykyssä Suomesta tiedetään, että se on Pohjois-Euroopassa ja että siellä on kylmä.  Ja kun palaat Suomeen, katselet ainakin hetken aikaa kaikkea hieman ulkopuolisen silmin. Näet, miten Euroopan laidalla me olemmekaan ja tajuat, ettei edes Eurooppa ole maailman keskus. Näet, miten homogeeninen kansa me olemme ja ihmettelet, miten samannäköisistä naamoista katukuva koostuu. Toisaalta saatat ihailla ja arvostaa esimerkiksi Suomen luontoa ja hiljaisuutta ihan uudella tavalla.

Sinusta tulee Toinen

Suomessa olet yksi ”meistä”, sinulla on pääsy kaikille areenoille ja kukaan ei kyseenalaista esimerkiksi oikeuttasi olla maassa. Muualla sinä oletkin maahanmuuttaja, ulkopuolinen, se joka toimii yhteiskunnassa olematta aidosti osa sitä. Vaikka miten kauan asuisit maassa, vaikka saisitkin pysyvän oleskeluluvan, et ole koskaan paikallinen. Toisaalta toiseuden tunne voi olla vapauttava, opettava ja jopa voimaannuttava kokemus, kun pärjäät altavastaajan asemasta huolimatta ja voit joissain rajoissa toimia paikallisia koskevien käyttäytymissääntöjen ja normien ulkopuolella, koska olethan vieras, erilainen. Toisaalta se voi myös tuntua lannistavalta, kun huomaat, että vaikka miten yrität, et koskaan voi olla täysin sitä, mitä maahan syntynyt on automaattisesti. Arvostat ja ymmärrät erilailla myös Suomessa asuvia maahanmuuttajia, joiden sopeutumisen tie mutkikkaan suomen kielen sijamuotoviidakon ja räntäsateen keskellä on paljon vaikeampaa kuin ne pulmat, joihin itse törmäät. Samalla tajuat myös sen, että sinun, länsimaalaisen, kristitystä maasta tulevan, valkoisen, koulutetun, hyvinvointivaltion asukin toiseuden taso on aivan eri mittaluokkaa kuin monella muulla.

Huumaannut vapauden tunteesta

Ulkomailla ei ole ketään, jonka vuoksi sinun pitäisi olla tai esittää jotakin. Valintojen avaruus on mahtava. Saat päättää, mihin kaupunkiin asetut asumaan, etsitkö työtä vai riittääkö budjetti pelkkään lomailuun ja voit kokeilla vaikka mitä eksoottisia harrastuksia. Kun kotimaassa usein tuntuu, että pitää elää tietyllä tavalla ollakseen ”menestynyt”, ulkomailla voit kenties helpommin kyseenalaistaa koko perinteisen paletin ja rakentaa mieleisesi arjen.

Siedät ja ymmärrät erilaisuutta

Erityisesti jos päädyt elämään Australian kaltaisessa kulttuurien sulatusuunissa (erityisesti suurimmat kaupungit), kohtaat jos jonkinlaisia tapoja, uskomuksia ja elämäntyylejä. Aluksi erot pistävät silmään ja vertailet kaikkea Suomen tapaan tehdä asioita. Vähitellen otat ympäröivän todellisuuden annettuna, sopeudut siihen, eivätkä aivosi tee enää automaattisia vertailuja. Samoin muiden erilaiset tavat ja uskomukset eivät enää tunnu oudoilta. Esimerkiksi intialaisten kämppisteni kanssa keskustelimme usein muun muassa järjestetyistä avioliitoista, suvun paineesta, seurustelukumppanien sopivuudesta horoskooppien perusteella ja ihon vaalentamisen vaikeudesta. Eipä se loppujen lopuksi ole yhtään oudompaa kuin oman elämäni tinder-deittailu tai itseruskettavilla voiteilla läträäminen.

Lopuksi varoituksen sana: et palaudu täysin ennalleen

Toki voit kokea kaikkea yllämainittua, vaikket lähtisi minnekään. Elämästä voi oppia yhtälailla kotonakin ja mullistavia kokemuksia on muitakin kuin ulkomaille lähteminen. Silti kannattaa lähteä. Saatat rakastua. Sekä ihmisiin että maahan ja jopa itseesi uudella tavalla. Voit palata takaisin vanhaan elämääsi Suomessa, soljahtaa sulavasti takaisin tuttuun arkeen ja todeta, ettei mikään ole muuttunut poissaollessasi. Perheesi on yhtä höpsö ja ystäviesi kanssa voit jatkaa juttua siitä, mihin jäitte. Ja silti jokin tuntuu erilaiselta. Se olet sinä. Olet muuttunut.

Samoin saattaa olla, että sydämestäsi jää pieni pala Australiaan – tai mihin tahansa päädytkään. Se muistuttaa jatkuvasti itsestään palana kurkussa, ikävänä ja kaipauksena. Sinulla on kaksi kotia, kaksi elämää.

Kokemuksesi jälkeen maailmasi ja ajatuksesi ovat hieman erilaisia kuin ennen, aavistuksen verran suurempia. Ja siksi sinun kannattaa lähteä.

 

 

  • Reply
    Anna | Muuttolintu.com
    toukokuu 24, 2017 at 1:36 pm

    Ihanasti kiteytetty, ihan samat ajatukset! Paras päätös ikinä. Paitsi että tänne jämähtää helposti 😃 Itseä ei jänskättänyt tai mietityttänyt sillon aikanaan ollenkaan, se oli selvä peli että lähden. Kumma kun on ruvennu vasta nykyään jännittämään tää reissaaminen! 😂

    • Reply
      Sandra
      toukokuu 26, 2017 at 6:13 am

      Voi, kumpa voisinkin jämähtää sinne! Onneksi lähdettiin molemmat, oltasiin varmasti monta kokemusta köyhempiä.

  • Reply
    Jenna | Tavallinen Tallaaja
    toukokuu 25, 2017 at 2:00 pm

    Ihana kirjoitus, aivan samat ajatukset täällä! Tällä hetkellä puoli vuotta Australiaa takana, ja hostellihuoneen jakaminen 10 ihmisen kanssa, englanniksi ajatteleminen (ja unien näkeminen) ja asioiden hoitaminen esim. just sen superannuation -tilin hommaaminen kuulostaa aika tutulta! Enkä kadu hetkeäkään että lähdin, yksi elämäni parhaista päätöksistä 🙂

    • Reply
      Sandra
      toukokuu 26, 2017 at 6:11 am

      Mahtavaa kuulla, olen kateellinen kun voit olla siellä! Nautihan!

  • Reply
    Julia
    toukokuu 25, 2017 at 11:26 pm

    Ihanan aito kirjoitus!

    • Reply
      Sandra
      toukokuu 26, 2017 at 6:10 am

      Voi kiitos <3

  • Reply
    Jenna Valtari / Enemmän kuin äiti
    toukokuu 28, 2017 at 9:09 pm

    Kiva tulla taas pitkästä aikaa lukemaan sun blogia 🙂 sun reissut on vaikuttaneet mahtavilta, inspiroituneena oon niitä somessa seuraillut!

    • Reply
      Sandra
      toukokuu 30, 2017 at 9:42 am

      Voi kiitos Jenna! Ja onnea uudesta blogista. 🙂

  • Reply
    Sisko
    toukokuu 28, 2017 at 9:40 pm

    Kyllä melkein lähtisin! Hyvät vinkit olet koonnut!
    Olen samaa mieltä kuin Jenna, näitä sun kirjotuksia on kiva lukea ja instagramin kuvat saa haluamaan mukaan reissuun! 🙂

    • Reply
      Sandra
      toukokuu 30, 2017 at 9:43 am

      Voi kiitos 🙂

  • Reply
    Sandra / Terveiset päiväntasaajalta
    kesäkuu 1, 2017 at 6:03 pm

    Ihana kirjoitus <3 Vaikka siis en ole lähdössä niin halusin silti lukea tämän uteliaisuudesta ^_^ Todella kannustava ja inspiroiva teksti!

    • Reply
      Sandra
      kesäkuu 2, 2017 at 3:38 pm

      Voi kiitos kamalasti! 🙂

  • Reply
    Simo
    kesäkuu 1, 2017 at 7:00 pm

    Ei ois varmaan tarvinnut edes lukea noita lisävakuutteluita, koska jo niistä kymmenistä aiemmista postauksista on ainakin itelle noussut jäätävä wh-kuume joko ausseihin tai NZ. 😀

    • Reply
      Sandra
      kesäkuu 2, 2017 at 3:38 pm

      Heh heh, hyvä homma! Tiedäthän, mikä siihen kuumeiseen auttaa 😉

  • Reply
    Merja / Merjan matkassa
    kesäkuu 1, 2017 at 9:58 pm

    Hyvä kirjoitus! En ole asunut ulkomailla eikä näillä näkymin sellainen ole näköpiirissä, mutta hienoa että ihmiset lähtevät ja kokeilevat siipiään. Se on kokemus, jota ei varmasti koskaan tarvitse katua.

    • Reply
      Sandra
      kesäkuu 2, 2017 at 3:36 pm

      Suosittelen kyllä kaikille, joista vähänkään tuntuu siltä, että tekisi mieli lähteä kokeilemaan siipiään, että kannattaa mennä rohkeasti. Takaisin pääsee aina.

  • Reply
    Laura / RIMMA + LAURA
    kesäkuu 2, 2017 at 3:42 pm

    Allekirjoitan koko postauksen kaikki kohdat täysin! Minä en ois minä jos en olisi asunut ulkomailla ja päässyt selviytymään niistä kaikista tilanteista. Nyt elämä on toki hyvin erilaista, mutta paljon on jäänyt asenteeseen noilta reissuilta. Ja se on pelkästään hyvä juttu!

  • Reply
    Tiia(ntai)
    kesäkuu 2, 2017 at 8:04 pm

    Upea teksti!

    Erityisesti tämä kolahti: ”Suomessa olet jonkun lapsi, joidenkin sisarus, tiettyjen ihmisten kaveri, tietyn alan opiskelija tai tietyssä työssä oleva, ja minuutesi määrittyy voimakkaasti näiden roolien, oman historiasi ja tekemiesi valintojen kautta. Ulkomailla et ole mitään tätä.” Olen ihmetellyt, miksei millään kotimaan reissulla koskaan tule samanlaista vapauden ja anonyymiyden tunnetta kuin ulkomailla, vaikka eihän minua lopulta Suomessakaan tunne kuin ihan marginaalinen joukko ihmisiä. Ehkä kyse on kuitenkin yksinkertaisesti siitä, että täällä minulla on jonkinlainen historia.

    • Reply
      Sandra
      kesäkuu 5, 2017 at 2:40 pm

      Suomessa solahtaa helposti niihin rooleihin, joita täällä on vuosikymmenien aikana itselleen rakentanut. Ulkomailla voi siinä mielessä aloittaa ”puhtaalta pöydältä”. 🙂

  • Reply
    Anna K.
    kesäkuu 3, 2017 at 12:58 am

    Hyvä kirjoitus, allekirjoitan täysin! Asuin Kanarialla 15 vuotta sitten (apuaaaaa! niin kauan!) ja sieltä tuliaisena tuli espanjan kieli ja itseluottamusta!
    Takaisin tullessa oli outo tunne, ettei ollut enää ihan 100% samanlainen suomalainen, mutta ei Kanarialla paikalliseksikaan muuttunut. Niin tai näin, niin oli ulkopuolinen olo. Se oli hämmentävää.
    Sanoit tosi hyvin: ”Saatat rakastua. Sekä ihmisiin että maahan ja jopa itseesi uudella tavalla”. Tätä kaikkea olen kokenut. Ja jäänyt kaipaamaan sitä Annaa, joka siellä olin. Mutta elämä vie mukanaan ja on muokannut mua uuteen suuntaan. Pikkuisen kutkuttais taas lähteä jonnekin asustelemaan. 🙂

    • Reply
      Sandra
      kesäkuu 5, 2017 at 2:42 pm

      Jotenkin sitä vaan tarttuu mukaan jotain ekstraa tuosta ulkomailla asumisesta. Sitä on sitten pikkuisen erilainen, kun palaa takaisin.

  • Reply
    Aino
    kesäkuu 21, 2017 at 6:00 am

    Postauksesi ovat todella inspiroivia ja ihania! Olen ajatellut samalla tavalla sen jälkeen kun olen lähtenyt 2 kertaa takaisin Australiasta. Tuntuu, että kuulun jotenkin sinne ja sydän on todellakin jäänyt sinne osaksi. Kaikki se ihmisten rento asenne, elämänilo ja se, että ei eletä vaan sille työlle vaan tehdään kaikkea ja työ tulee enemmänkin siinä sivussa. Huomasin varsinkin toisen reissun jälkeen muuttuvani ja että mieleni selvästi avartui kaikkia edellä mainittuja asioita kohtaan. Olen 21- vuotias ja syksyllä menossa opiskelemaan kauppatieteitä ja haaveeni onkin nytten muuttaa Ausseihin, kun vain hyvä hetki tulee. Miten sielä katsotaan koulutusta maisterin osalta vai onko enemmän että kandikin riittää? Millaiset on työmahdollisuudet ja miten pärjää Englannin kanssa, joka ei ole vielä vahva, mutta tavoite on sitä kehittää koko ajan? Kiitos vastauksista jo etukäteen!

    • Reply
      Sandra
      kesäkuu 21, 2017 at 2:29 pm

      Voi kiito Aino ihanasta kommentista :). Kyllä mullekin jäi sydän ihan ensimmäisen reissun jälkeen sinne Australiaan. Nyt vasta jälkeenpäin ymmärtää, miten iso merkitys sillä 7-vuotiaana tehdyllä matkalla oli. Hienot suunnitelmat, itsekin olen aikoinani valmistunut kauppakorkeasta. Tsemppiä opintoihin!

      Koulutuksen merkitykseen vaikuttaa, että milla viisumilla aiot mennä Australiaan. Jos menet ihan working holidaylla, silloin koulutuksella ei ole juurikaan väliä. Mutta jos aiot hakea skilled viisumia, silloin koulutus on yksi arviointikriteeri. Tällä hetkellä accounting on yksi skilled listalla oleva ammatti, joten todennäköisesti laskentatoimen pääaine voisi painaa jonkin verran haussa.

      Lähtökohtaisesti Australiassa koulutusala ei ole niin iso juttu kuin Suomessa, ellei ole juuri joku lääkäri tai insinööri. Suurin osa tutkinnoista on Australiassa kandidaatin tutkintoja, eli yleensä kandi riittää. Työmahdollisuudet riippuu paljon alasta, mutta lähtökohtaisesti yleensä maahanmuuttajana joutuu tyytymään hieman alemman tason hommiin aluksi kuin mitä saisi omassa maassa. Jollain aloilla on työvoimapula, jollain ei. Englannin kanssa pärjäät varmasti ihan loistavasti. Yleensä suomalaiset arvioivat kielitaitoaan todella alakanttiin ja ihan muutamassa kuukaudessa kielitaito kasvaa kohisten. Kauppatieteelliseen kuuluu myös englannin opintoja ja osa kursseista on englanniksi, jolloin oppii varmasti. Kannattaa myös miettiä vaihtoon lähtemistä opiskelujen aikana, siinä kielitaito kehittyy varmasti myös.

      Mukavaa kesän jatkoa ja onnea opintoihin syksyllä! 🙂

  • Reply
    Sara
    heinäkuu 18, 2017 at 4:54 pm

    Ihana postaus! Olen omassa elämässäni ihan hukassa tällä hetkellä opiskelun (sen puutteen) ja töiden takia ja ihan sen kuilulla että lähden Australiaan WH:lla. Tää postaus sai mut itkemään helpotuksesta ja totesin että tottakai lähden reissuun, nyt on paras hetki kun mikään ei pidättele täällä.( Ei koulupaikkaa, ei poikaystävää, ei semmosta työtä missä haluaisin olla lopun ikäni). Stressaa ihan hirvestä että tuunko pärjäämään, saanko töitä, riittääkö rahat ja osaanko hoitaa käytännön asiat ihan yksin, mutta ehkä noi on semmoisia asioita mitä stressataan sitten siellä/lähempänä lähtöä. Yleensä asiat tuppaavat kyllä hoitumaan 🙂
    Oon miettiny vähän tälläistä ”turvallista aloitusta” vuodelle, eli jos menisin ekana Au Pair-hommiin ja siinä samalla sitten hakisin ”oikeita” töitä. Asiakaspalvelu hommat kiinnostaisi, niitä olen suomessakin tehnyt. Mitä mieltä sä oot tästä, luuletko että toimisi? Olen suunnitellut lähteväni tammi-helmikuussa, onko mitään vinkkejä mihin päin kannattaisi silloin suunnata? 🙂

    • Reply
      Sandra
      heinäkuu 19, 2017 at 9:29 pm

      Moikka Sara ja iso kiitos tästä kommentista <3. Pystyn hyvin samaistumaan niihin fiiliksiin, jotka sulla nyt on. Mä kannustan lähtemään ulkomaille, mutta se ei välttämättä ole oikea keino paeta asioita kotimaassa. Ne asiat ja pulmat joko seuraa mukanaan tai odottaa sitten taas Suomessa. Kuitenkin olen ehdottomasti sitä mieltä, että etäisyys omaan elämään kotona voi auttaa näkemään tilannetta uudesta näkökulmasta. Itselleni myös asuminen ulkomailla on antanut rohkeutta pärjätä Suomessa, joten uskon, että sun tilanteessa lähteminen olisi elämää rikastuttava kokemus. Kuten kerroit, sun tilanne myös vaikuttaa sellaiselta, että Suomessa ei pidättele mikään. Siinä on hyvä syy lähteä! Tilanne ei tule koskaan olemaan optimaalisempi!

      Ihan taatusti pärjäät yksin! Australiassa on niin paljon reppureissaajia, että tutustut varmasti muihin samassa tilanteessa oleviin. Rohkeasti vaan hostelliin yöksi ja siellä juttusille ihmisten kanssa. Myös au pairina oleminen voi olla hyvä vaihtoehto, sillä sen kautta voit päästä tutustumaan paikalliseen perheeseen ja säästät huomattavasti asumiskuluissa (asuminen Ausseissa on kallista!). Kannattaa liittyä au pairit Australiassa ja Australian suomalaiset -Facebook ryhmiin. Saattaa hyvin olla, että saat hommattua au pair paikan jo Suomessa. 🙂

      Ehdottomasti voit saada asiakaspalvelutöitä, mutta wh-viisumilla olijan kannustaisin olemaan valmis mihin vain hommaan ainakin aluksi. Moni on liian fiksaantunut tietynlaisiin työtehtäviin ja sitten pettyy, kun niitä ei saa helposti. Esimerkiksi tarjoilijan töitä on paljon saatavilla wh-viisumilla ja jos siitä on kokemusta, niin pesti saattaa aueta helpostikin.

      Tammi-helmikuu on loistavaa aikaa säiden puolesta, sillä silloin mennään Australian ydinkesässä. Etelässä on lämmintä ja sesonki kuumimmillaan, vaikka voi olla että moni sesonkiriippuvainen työ on täytetty. Kyllä paikkoja silti aina avoinna on. Itse menisin ehkä Sydneyhin, jossa riittää vielä lämpimiä kelejä. Ehkä jos mietit sitä au pair -vaihtoehtoa, niin ehkä sopivan perheen sijainti voisi painaa siinä aloituskaupungissa.

      Tsemppiä sulle pohdintoihin ja olen ihan vakuuttunut, että pärjäät! Helppoa ei välttämättä ole, mutta sinnikkyydellä ja aktiivisella asenteella pärjää pitkälle. Kannattaa ehkä ensin yrittää vaan saada mikä vaan työ, koska sitten jää elämiseen rahaa ja voi huolettomammin etsiä mielekästä työpaikaa, jos se ensimmäinen ei ole ihan ykkösjuttu. 🙂

Leave a Reply