Huomenta! Tänä aamuna uni oli kylässä vain lyhyen ajan. En tiedä, vaikuttiko siihen se, että tänään alkaa yliopisto! Näin aamuyön tunteina mieleen palaavat ne hetket vuosien takaa, kun lähdin ensimmäiseltä omalta asunnoltani tuoreena fuksina kohti Tampereen yliopistoa. Silloin jännitti paljon enemmän, ja mietin esimerkiksi, millaisia kenkiä ihmiset pitävät yliopistossa ja käyttääkö porukka reppua vai olkalaukkua. Miten pienet olivatkaan ihmisen murheet!
On vaikea uskoa, miten nopeasti vuodet hurahtivatkaan ohi. Opintojen loppuvaiheessa elin jo varsin erilaista ja vakiintunutta elämää tiukasti parisuhteessa ja töitä tehden. Tuoreet maisterinpaperit takataskussa tuntui kuin olisin vihdoinkin valmis aikuiseen elämään, vastuisiin, uraan ja kaikkeen, mitä varten olin uurastanut vuosikausia. Kohtalo – tai pikemminkin minä itse – päätti kohdallani toisin, mutta se on aivan oma tarinansa.
Tässä kuvassa olin juuri palauttanut graduni. Oli helppo hymyillä.
Nyt tuntuu kuin eläisin uudelleen kaksikymppisiäni. Toisaalta olen palannut vähän kuin lähtöruutuun. Olen palannut asumaan vanhempieni luokse lapsuudenkotiini, jossa lukiokirjat pölyttyvät edelleen hyllyssä samassa paikassa, jonne ne jätin vuosia sitten. Aloitan jälleen yliopiston, mutta tällä kertaa ihmisten kanssa, jotka ovat syntyneet 1999. Kalenterini on täyttynyt opiskelijabileistä, fuksitapahtumista ja orientaatioista. Toisin kuin ensimmäisellä kerralla haluan nyt osallistua erilaisiin aktiviteetteihin mahdollisimman paljon ja kenties elää jotain vaihetta, joka jäi vuosia sitten elämättä.
Gradun palautusta juhlistamassa
Toisaalta kaikki on nyt aivan toisin. Viimeiset vuodet elämäni on ollut todella tiivistä. Olen muuttanut maasta toiseen, siirtynyt työstä toiseen ja asunnosta toiseen. Olen tavannut lukuisia uusia ihmisiä, joista moni on antanut minulle uutta ja omalla tavallaan muuttanut minua. Olen pitkälti eri ihminen, rennompi, vähemmän suorituskeskeisempi ja mieleltään vapaampi. Yliopiston aloittaminen tuntuu kuin kaivatulta hengähdystauolta, sillä ehkä nyt maltan pysyä hetken yhdessä paikassa.
Aloitan opiskelun tänään avoimin mielin. En tiedä, miltä päätös opiskella journalismia tulee tuntumaan, mutta ennen kaikkea tämä on oma päätökseni, jonka olen tehnyt itseäni varten. Joten yliopisto, täältä tullaan! Wish me luck!
18 Comments
Teea | Curious Feet
27 elokuun, 2018 at 9:15 amIloa opintoihin 🙂
Sandra
31 elokuun, 2018 at 7:29 amVoi kiitos Teea!
Frida Ingrid - Ikimatkalla
2 syyskuun, 2018 at 2:08 pmIhana asenne sulla! 🙂 Mä itse aloitin yliopisto-opinnot juuri täytettyäni 26, ja en oikein missään opiskelijariennoissa ole koskaan hirveästi ollut mukana (joskus ehkä 23-vuotiaana kun hetken aikaa opiskelin terveydenhoitajaksi). Tietyllä tapaa kadun ehkä semisti sitä, etten vain rohkeasti lähtenyt mukaan niihin ja niellyt sitä ylpeyttä, että minusta tuntui liian vanhalta reilu parikymppisten seurassa. Sillä nykyään mulla on paljon 21-23- vuotiaita kavereita, ja itse täytin juuri 30. 😀 Että ehkä en kuitenkaan opintoja aloittaessa ollut mitenkään ”liian vanha”, vaan halusin uskotella sitä itselleni, ettei joutuisi niin paljon heittäytymään.
Ihanaa opintojen aloitusta ja ”uutta alkua” sulle – niitä me jokainen joskus tarvitaan. 🙂
http://www.rantapallo.fi/fridaingrid/
Sandra
4 syyskuun, 2018 at 4:37 amKiitos paljon :). Mä koitan vaan keskittyä en siihen ikään, vaan niihin muihin ihmisiin. Kyllä päältä kakskymppisistä löytyy tosi fiksuja tyyppejä, joilla on näkemystä monesta asiasta. Myös tässä journalistiikassa on ehkä tavallista enemmän sellaisia, jotka on monipuolisesti kiinnostuneita maailmasta iästä riippumatta.
Mä koitan vaan mennä paikalla :D. En ehkä jaksa olla kauaa, mutta mä en koe painetta siitä, että pitäisi olla pilkkuun asti.
Emma
3 syyskuun, 2018 at 6:46 amMahtavaa! Tunnistan itseni, ainakin osasta tekstiä. Olen ollut ekan vuoden opiskelija amkissa tai yliopistossa kaikkiaan neljä kertaa (kaksi noista tutkinnoista on toistaiseksi tullut valmiiksi asti) ja kyllä kerroilla 2-4 alku jännitti huomattavasti vähemmän kuin ensimmäillä. Joka tapahtui muuten ennen kuin sun vuonna 1999 syntyneet luokkakaverit oli syntyneetkään, apua!!! Toivottavasti pystyt nauttimaan kaikesta kivasta ja uudesta, siis muustakin kuin niistä opinnoista! 🙂
Sandra
4 syyskuun, 2018 at 4:41 amVoi, tuo on jo arvostettava määrä! Kiitos kovasti, mä koitan nauttia ja hankkia uusia kokemuksia. Kyllähän se vähän kauhistutti kun laski, että 1999 on jo yliopistossa (äskenhän ne oli tarhassa vielä), mutta ei anneta häiritä 😀
Anni | Rajatapaukset
3 syyskuun, 2018 at 11:54 amApua, onko 99 syntyneet menossa yliopistoon! :O
Itsekin olen näin ”vanhemmiten” alkanut miettiä uudelleen opiskelua. Jos ei muuten niin vähintään sen takia että pääsisi uudelleen vaihtoon! 😀
Onnea ja menestystä opintoihin!
Sandra
4 syyskuun, 2018 at 4:43 amVaihto kyllä kutkuttaisi ;). Vanhemmat oli jo ihan kauhistuneita…. Ja KYLLÄ! Ne on jo niin vanhoja 😀
Miraorvokki/Pöndekengissä
7 syyskuun, 2018 at 6:21 amNäistä vuosista tulee varmasti huikeita, ota kaikki ilo ja oppi irti! Mukava seurailla, että kuinka jaksat kaikkien opiskelujuhlien yms. menossa mukana, kun itse olin jo 2012 aivan rikki muutamaa vuotta nuorempien menosta ja kävin mm. vain yksissä Kolmio-bileissä, kun tein vain töitä koulun ohella. Time of my life.. 😀 Haha! Tsemppiä opintoihin. <3
Sandra
12 syyskuun, 2018 at 5:55 pmKiitos Mira! Kyllä yksiin kolmioihin ja yksiin haalaribileisiin ja yksiin approihin on mentävä. Pitää vain jaotella eri vuosiin 😀
Liisa
7 syyskuun, 2018 at 8:32 amTsemppiä opintojen alkuun! Ikää ei tosiaan kannata turhaan miettiä – kivat tyypit ovat kivoja tyyppejä iästä riippumatta. En tiedä, miten teillä fuksien ikä jakautuu, mutta kun itse aloitin itse aikanaan median opinnot Helsingin Yliopistossa heti lukion jälkeen 19-vuotiaana, mukana oli ehkä muutama muu minun ikäiseni ja loput olivatkin sitten vanhempia – jotkut vuoden tai pari, osa yli 10 vuotta. En muista että kenenkään ikää olisi kauhisteltu. 🙂
Sandra
12 syyskuun, 2018 at 5:56 pmIhan yllättävän hyvin on sitä sekottunut joukkoon, vaikka olen ihan varmaan yksi vanhimmista. Se vanhin ei sitten olekaan tunneilla, kun asuu Lontoossa. Mutta ei tää mitään, kyllä tästä selvitään. Fiksua ja kivaa porukkaa kyllä 🙂
Emilia/Matkan varrella
7 syyskuun, 2018 at 4:46 pmPiti lukea useampaan otteeseen ennen kuin uskoin, että -99 syntyneet ovat jo yliopistossa! Onneksi iällä ei juurikaan ole merkitystä yliopistomaailmassa, meidänkin vuosikurssilla viestinnässä aloitti laajalla skaalalla eri ikäisiä ja meininki oli superhyvä. Nyt tässä valmistumisen kynnyksellä vähän ahdistaa opiskeluelämästä luopuminen, vaikka todella otin siitä kaiken irti. 😀 Ihania yliopistovuosia, nauti! <3
Sandra
12 syyskuun, 2018 at 5:57 pmKiitos <3. TYkkään ainakin nyt ihan tosi paljon. Ihanaa olla taas opiskelija, tuntuu kuin ei olisi pois ollutkaan. Superkiva meininki on, joten viihdyn varmasti.
Periaatteen Nainen
8 syyskuun, 2018 at 2:01 pmEn usko, että tarvitset opintoihin onnea, mutta paljon intoa ja iloa!
(Itse aloitin yliopiston 23-vuotiaana, tunsin itseni SAIRAAN VANHAKSI…etenkin kun tein elämäni ensimmäisen positiivisen raskaustestin fuksiaistenaamuna, ja siihen ne riennot vähän niin kuin loppuikin 😀 ).
Sandra
12 syyskuun, 2018 at 5:57 pmHaha, kävipä hyvin. Taisi olla aika täysloppu riennoille, vaikka 23-vuotiaana olisit muljahtanut ihan hyvin meidän joukkoon.
Pia / Lyhyenä hetkenä
9 syyskuun, 2018 at 11:44 amTsemppiä opintoihin! Minä aloitin yliopisto-opinnot vasta 33-vuotiaana, ja suoritin kandin ja maisterin töiden ohessa viidessä vuodessa. En vieläkään tajua miten se onnistui, mutta sen muistan, että helppoa se ei ollut. Suoritin paljon kursseja kirjatentein, joten oman vuosikurssin opiskelijoihin tutustuin oikeastaan vasta kandi- ja gradusemmassa. Opintovapaata pidin vain 2 kk, jolloin kirjoitin gradun valmiiksi. Motivaatio on aikuisena ihan eri sfääreissä kuin juuri ylioppilaaksi kirjoittaneella, tai ainakin minusta tuntuu siltä, että suoritin AMK-tutkinnot parikymppisenä vähän vasemmalla kädellä.. Ota kaikki irti opiskeluajasta ja nauti akateemisesta vapaudesta!
Sandra
12 syyskuun, 2018 at 6:00 pmIhan mahtavaa, mikä tehotyttö oletkaan ollut. Itse taidan ottaa hieman rennomman kaavan mukaan, mikään kiire ei ole valmistua ja vaihtoonkin aion mennä 🙂