Elämässä tulee välillä hetkiä, jolloin jokin asia kolahtaa täysillä. Jokin tuntuu yhtäkkiä niin omalta jutulta, että mielesi täyttyy välittömästi innostuksesta. Tajuat, että tuon olet aina halunnut kokea. Silloin pitää mennä, ottaa ja lähteä, tehdä, tarttua tilaisuuteen. Koska eläthän vain kerran.
Viimeksi kävin Islannissa vuonna 2014. Kun katsoin lentokoneessa alla avautuvia maisemia, tiesin, että Islannin luonto tekisi lähtemättömän vaikutuksen. Lumihuippuiset mäennyppylät, henkeäsalpaavat vesiputoukset, vettä suihkuavat geysirit – eihän tuollaista ole missään muualla!
Yksi Islannin reissuni kohokohta oli muutaman tunnin ratsastusretki islanninhevosilla keskellä maan upeita maisemia. Ylitimme pienen joen, ratsastimme lumisten mäkien keskellä ja päätimme retkemme paikalliseen pubiin, jossa meitä odotti kahvi- ja piirakkatarjoilu. Paikalliset intoutuivat vielä lurauttamaan islanninkielisen laulun iloksemme, joten elämys oli kokonaisuudessaan vailla vertaa.
Aluksi ajattelin, että olisin lähtenyt huhtikuussa Amsterdamiin ja siitä pariksi viikoksi Suomeen. Kun eteeni osui kuitenkin tarjous lähteä viikon ratsastusreissulle Islannin luontoon, niin suunnitelmat ottivat uuden suunnan. Ensin soitto töihin ja alustava lupaus kesän loman ajankohdasta. Sitten yhteydenotto yritykseen ja varauksen teko. Alle viidessä minuutissa olin sitten varannut itselleni aivan mahtavan unelmien reissun! Viikko Islannin luonnossa ratsastaen ja vaeltaen. Tästä eivät suunnitelmat parane.
Olen jo nyt aivan mielettömän innoissani, vaikka matkaan on vielä jonkin verran aikaa! Tämä tuntuu olevaan niin minun juttuni, että ei voisi enemmän olla!
Eikö olekin aika mieletöntä!
No Comments