10 matkailufaktaa minusta

Jo useamman kuukauden verran matkablogeissa on kiertänyt Unelmatripin Jennin aloittama haaste, jossa kerrotaan 10 matkailufaktaa itsestään. Päätin hypätä mukaan tähänkin tempaukseen, hyvinkin jälkijunassa totuttuun tapaan.

1. Olen ihan erilainen persoona matkoilla

Varsinkin kun pääsen matkustamaan yksin, muutun varsin erilaiseksi tyypiksi kuin mitä olen normaalissa arkielämässä. Omassa arjessa Suomessa olen aika pedantti, järjestelmällinen ja suorituskeskeinen. Viihdyn hyvin kotona, en käy baareissa ja käytän valtaosan ajastani työntekoon ja opiskeluun. Matkoilla heittäydyn ihan ”holtittomaksi”. Teen suunnitelmat lennosta, elän hetkessä ja lähden spontaanisti hulluihin juttuihin (puhutaan ehkä joskus liftaamisesta karjankuljetusauton kyydissä tai yöllisestä krokotiilinbongausretkestä). Monesti ihmettelen, miten olen selvinnyt perille kotiin, kun kaikki varaukset ja päivämäärät ovat ihan sikin sokin. Jotenkin luotan vahvasti siihen, että kaikki suttaantuu ja järjestyy.

2. Terveellistä ruokaa reissussa

Jos jostain en tingi, niin matkoillakin yritän syödä semiterveellisesti. Itselleni on ihan outo konsepti sellainen, että lomalla heitetään syöminen lekkeriksi ja herkutellaan ja juopotellaan joka ilta. Ei siksi, että yrittäisin pitää kynsin hampain jostain dieetistä kiinni, ei todellakaan. Luulen vain, että jos söisin vaikka hampurilaisaterian lounaaksi ja illalla pizzaa, vatsa olisi kipeä neljä päivää kaikesta rasvan määrästä. Budapestissa aikoinaan muistan, miten olo oli huono, kun tuoretta salaattia, vihanneksia ja hedelmiä oli jotenkin vaikea löytää (tämä siis johtui varmaan ihan etsijästä). Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän kiinnitän huomiota ruoan terveellisyyteen ihan vain siksi, että muuten olo on yksinkertaisesti niin hirveän huono.

3. Ei koskaan Starbucksiin

Ehkä sekin päivä tulee, kun epätoivo iskee ja on pakko hakea kofeiinipiikki täältäkin. Pyrin välttelemään Starbucksia kaikin mahdollisin tavoin, se kahvi on vaan huonoa ja ylihintaista.

4. Hostellit on tosi jees

Olen esimerkiksi yöpynyt Coober Pedyssä maanalaisessa hostellissa (lähes koko kaupunki on rakennettu maan alle)

Lähes aina kun matkustan yksin, menen mieluiten hostelliin. Valikoin kyllä todella tarkkaan, mihin hostelliin menen ja otan usein pienemmän huoneen tai naisten dormin. Hostellissa tutustuu halutessaan todella hyvin muihin ihmisiin ja voi päätyä vaikka mihin spontaaniin hauskaan (ks. kohta 1), kuten juhlistamaan synttäreitä villisikaillalliselle toiseen maahan.

5. Pakkaan tosi vähän

Kun muutin vuodeksi Australiaan, rinkka painoi alle 15 kiloa. Voin lähteä viikon matkalle pelkällä repulla. Mietin vain tarkkaan, että kaikkia vaatteita voi yhdistellä ja minulla onkin muutamat luottomatkavaatteet, jotka yleensä pakkaan mukaan. Samoin normaaliaikana minulla on suljettava minigrip-pussi, jossa odottaa aina tarpeelliset matkakokoiset rasvat, hammasharjat ja shamppoot. Jos matkustan yksin (tämä toki hieman kohdemaasta riippuen), jätän kaikki merkkivaatteet ja kalliimmat korut kotiin ja näytän mieluummin sellaiselta semiköyhältä opiskelijalta. Ei ainakaan vielä ole ryöstetty.

6. Minulla on surkea suuntavaisto

Suuntavaisto on tasoa tämä: ajan suoralla maantiellä ja pysähdyn tankkaamaan auton tienvarteen. Kun olen lähdössä takaisin tielle, en ole varma, kumpaan suuntaan pitää jatkaa. En mitenkään automaattisesti muista, kumpi on vasen ja kumpi oikea, vaan asia pitää joka kerta ajatella. Silti tästä huolimatta en ole koskaan eksynyt matkoilla. Olen suunnistanut erilaisissa julkisissa kulkuneuvoissa, kulkenut suurkaupungeissa ja selviytynyt erilaisista metro-ratikka-bussi-yhdistelmävaihdoista. Ehkä huonon suuntavaistoni takia luotan paljon karttoihin ja opasteisiin, ja ne ovat aina pelastaneet minut perille.

7. Panostan aktiviteetteihin

Pihistän usein majoituksesta ja ruoasta, mutta panostan kokemuksiin. Yksi parhaita reissuja oli Länsi-Australian kierros, joka oli pituudeltaan yhteensä 4200 kilometriä ja taisi maksaa noin 2000 dollaria. Erittäin hyvä kokemus oli myös issikkavaellus Islannissa Satu Rämön opastuksessa. Viikon matka maksoi 2090 euroa vuonna 2018. Nämä kaikki ovat olleet täysin kaiken rahan arvoisia, enkä ole koskaan jälkeenpäin katunut elämyksiin käytettyjä pennosia. Kaikki mielettömät muistot ovat rahaa arvokkaampia.

8. Suosin suoria lentoja

Jos vain mahdollista ja mitenkään taloudellisesti järkevää, suosin suoria lentoja. Valitsen myös tarkkaan lentoyhtiön turvallisuuden ja laadun takaamiseksi. Pakko sanoa, että omia suosikkejani tähän asti ovat olleet Emirates ja Etihad, mutta onhan sinivalkoisilla siivillä lentämisessä myös oma ihanan kotoinen mustikanmehuinen tunnelmansa.

9. Isoin matkahaaveeni on Etelämanner

Vaikka olen henkeen ja vereen kesäihminen, suurimmat matkahaaveeni suuntautuvat kylmiin kohteisiin. Jäämeren risteily, Färsaaret ja suurimpana haave Etelämantereen kokemisesta kutkuttelevat jossakin tulevaisuudessa.

10. Kaipaan jo niin kovasti matkailua!

Onneksi ehdin käydä viidessä maassa vuonna 2020 ennen kuin korona tuli ja muutti kaiken. Nyt odotan vain omaa rokotevuoroani, ja kun pistokset ovat käsivarressa, toinen käsi on jo varaamassa matkaa. Ensimmäisenä on tiedossa varmasti niinkin eksoottinen kohde kuin Ruotsi, mutta sen jälkeen maailmaan tutustuminen saa lähteä toden teolla käyntiin.

Tämä haaste ja vanhojen kuvien selailu aiheutti hirveän matkakuumeen!