Eilen vietin aikuiselämäni ensimmäisen yön hostellissa. Kyllä, 27 vuotta ja lukuisia matkoja takana, mutta ei kertaakaan hostellissa. Arvostan omaa yksityisyyttä, omaa suihkua ja vessaa, hiljaisuutta ja luonnollisesti sitä, että ei tarvitse pelätä, että omia tavaroita tai ruokia pöllitään heti, kun silmä välttää. Australiassa ollaan kuitenkin kokemassa uusia asioita, joten varasin roadtripimme ensimmäiseksi majoitukseksi Warrandah Lodge -nimisen hostellin, joka sijaitsee Merimbulan pikkukaupungissa.
Sijainti
Merimbula on suloinen pieni kaupunki Australian kaakkoisrannikolla. Kaupunki levittäytyy kauniisti niemen ympärille ja tarjoaa lukuisia lenkkeilymahdollisuuksia riippuen siitä, haluaako nähdä rantoja, kenguruita vai kenties kivuta ylös vuorelle näköaloja ihailemaan. En tiedä miksi, mutta paikasta tuli todella vahvat Islanti-fiilikset: meri, arkkitehtuuri, valaiden bongausmahdollisuudet – kaikki muistutti Islannista. Ainoastaan mädän kananmunan tai toisin sanoen rikin haju puuttui. Itse hostelli sijaitsee niemen toisella puolella itse keskustasta, mutta kävellen sinne matka taittuu noin kymmenessä minuutissa. Auton sai jätettyä ihan tien viereen, sillä hostellilla ei ollut omia parkkitiloja.
Vastaanotto
Vastaanotto on normaalisti auki 9 – 17, mutta uudet vierailijat voivat tulla myöhemminkin, jolloin he kutsuvat henkilökuntaa kellolla. Nopeasti kellonsoiton jälkeen alas kiiruhti mukava vanhempi herrasmies, joka oli käsittääkseni paikan omistaja yhdessä vaimonsa kanssa. Sisäänkirjautuminen sujui mukavasti ja samalla saimme kattavan opastuksen alueesta, hyvistä lenkkipaikoista, ravintoloista ja kahviloista. Avaimesta joutui maksamaan 10 dollarin pantin, jonka sai takaisin lähtiessä. On hyvä huomioida, että sisään pääsee kirjautumaan vasta klo 16 alkaen ja ulos on kirjauduttava jo 9.30 ja yleisistä tiloista on lähdettävä klo 10 mennessä.
Huone
Olimme ottaneet yksityisen huoneen vain meille kahdelle, minkä ajattelin pehmentävän ensimmäistä hostellikokemustamme. Huoneemme oli todella pieni. Sinne mahtui juuri parisänky, kaappi ja rinkkamme, joiden yli meidän piti melkein hyppiä päästäksemme sänkyyn. Päiväpeitot ja sisustus oli aika retroa, mutta huone oli siisti, mikä ainakin itselleni on kaikista tärkeintä. Äänieristys oli todella huono ja kaikki äänet muiden puheesta lähtien kuuluivat selvästi. Onneksi hostellissa on hiljainen aika iltakymmenestä aamukuuteen, jolloin esimerkiksi ruokaa ei saa tehdä. Huoneessa ei ollut mitään tekemistä sinänsä, ei telkkaria tai mitään. Se kelpasi vain nukkumiseen.
Yleiset tilat
Yhteisiin tiloihin kuului keittiö, vessat ja suihkut, joista kaksi jälkimmäistä oli luonnollisesti erilliset naisille ja miehille. WC- ja suihkutilat oli siivottu todella viimeisen päälle. Samoin keittiö oli puhdas, suuri ja erinomaisesti varusteltu. Illalla teimmekin opiskelija-aikojen klassikkoruokaa, pastaa ja tonnikalakastiketta ja aamulle keitimme puurot. Talon puolesta sai kahvia, teetä ja sokeria. Keittiössä oli myös jääkaappi, pakastin ja säilytystilaa vieraiden tavaroille.
Yleisiin tiloihin kuului lisäksi tietokonehuone (siinä olevan koneen käyttö oli maksullista ja kallista), biljardipöytä (maksullinen), pingispöytä (ilmainen), lukunurkkaus täynnä kirjoja (myös joku hassu suomenkielinen näytti olevan joukossa), tv-huone ja barbeque-alue ulkona. Jos huoneessa ei siis ollut mitään tekemistä, niin yleisistä tiloista löytyi mielekästä puuhaa vaikka millä mitalla.
Muut asiakkaat
Tavallisessa hotellissa muilla ihmisillä ei ole niin paljon väliä, mutta hostellissa joudut jakamaan tilaa toisten kanssa, joten ei ole ollenkaan yhdentekevää, millaista väkeä nurkissa pyörii. Warrandah Lodgen asiakaskunta koostui osittain vanhemmista pariskunnista, joiden ikähaitari liikkui siinä 40 – 60 vuoden paikkeilla. Myös muutamia nuorempia backpackereita näytti yöpyvän huoneissa, mutta nämäkin olivat noin 25-vuotiaita tyttöjä, jotka siivosivat hyvin jälkensä ja olivat muutenkin asiallisesti. Kaikenpuolin siis fiksua porukkaa, ei mitään örveltäjäteinejä tai mitään mitä pahimmillaan pelkäsin.
Tuomio
Hyvää:
- Keskeinen sijainti
- Ystävällinen henkilökunta
- Hyvinvarusteltu keittiö
- Huoneet ja yhteiset tilat siistit
- Langaton netti (ei rajaton kuitenkaan)
- Ilmaiset teet ja kahvit
- Rauhallinen asiakaskunta
- Yhteisissä tiloissa paljon tekemistä
Huonoa:
- Olematon äänieristys
- Myöhäinen sisäänkirjautuminen ja aikainen uloskirjautuminen
- Pienet ja vanhanaikaisesti sisustetut huoneet
Kokonaisarvio hostellina: ****
4 Comments
Veera Bianca
18 huhtikuun, 2015 at 10:20 amEi hassumpi hostelli, tai siis, näyttää melko siistiltä suhteutettuna siihen mihin itse olen aina törmännyt Australian hostelleissa 😀
Sandra
19 huhtikuun, 2015 at 9:11 amOlen kanssa kuullut kauhukertomuksia Australian hostelleista. Tämä oli kuitenkin YHA-hostelli ja asukkaat olivat vähän kypsemmästä päästä, joten positiivinen kokemus kaikin puolin 😀
Jenna / Journey Diary
18 huhtikuun, 2015 at 1:00 pmAattellin olevani ainoa matkabloggaaja, joka ei ole koskaan yöpynyt hostellissa… No nyt varmaan oonkin! 😀 Mielenkiintoinen postaus (:
Sandra
19 huhtikuun, 2015 at 9:12 amSamaa ajattelin itsekin :D. No, ei se niin ihmeellistä ollut, niin ehtiihän sitä vielä 🙂