Hei ja terveiset kesäisestä Etelä-Ruotsista. Tässä aamukahvia juodessani lähdin katsomaan taaksepäin koko neljävuotista blogitaivaltani. Tuntuu uskomattomalta ajatella, miten kauas – niin maantieteellisesti kuin henkisestikin – blogini on vienyt minut. Olen muuttunut ihmisenä valtavasti, kasvanut, kehittynyt, saanut itsevarmuutta ja rohkeutta. Minusta on tullut enemmän minä.
Blogini auttoi näkemään kuka olen
Blogini on toiminut ajatusteni ja identiteettini selkiyttämisen apuvälineenä. Kun aloitin blogin pitämisen, olin jollain tavalla risteyskohdassa. Pohdin, haluaisinko jatkaa tavallista ja turvallista elämää Suomessa vai tehdä jotain täysin hullua ja lähteä maailmalle ilman tietoa työ- tai opiskelupaikasta. Olin jo pitkään rakentanut itsestäni mielikuvaa kympin tyttönä, joka tekee aina siten kuin on järkevää. Halusin olla menestyjä, joka elää odotusten mukaan ja ne mahdollisimman usein ylittäen. Nyt kuitenkin sisimmässäni oli herännyt ajatuksenkipinä, joka pelottavasti esittikin kysymyksiä siitä, mitä todella haluaisin tehdä.
Bloggaamisen ja omien ajatusteni jakamisen kautta pystyin selkiyttämään asioita ja arvoja itselleni. Tutustuin myös virtuaalisesti muihin matkabloggaajiin, jotka antoivat valtavasti kannustusta, inspiraatiota ja elävän elämän esimerkkejä tavallisesta poikkeavista ratkaisuista. Tämä on ollut pieni julkinen päiväkirjani, jossa olen kulkenut vähitellen kohti tätä hyvää nykyhetkeä. The Present is Perfect – kenties tuo nimi oli suurempi enne kuin osasin blogin luomishetkellä ajatellakaan.
Blogini vei minut Australiaan
Blogini on myös vienyt minut maailmalle. Ihkaensimmäisessä postauksessa kirjoitin:
”Pitkäaikaisena haaveenani on asua ja työskennellä ulkomailla, mutta nyt joudun lääkitsemään kaukokaipuutani tekemällä vain lyhyitä matkoja maailmalle aina silloin, kun työt sen sallivat.” – 1.6.2014.
Kirjoitin tuon kesäkuun 2014 alussa ja maaliskuussa 2015 istuin Melbourneen Australiaan suuntaavassa koneessa itsekin yllättyneenä siitä, miten toiveiden julkituominen kannattaa. En usko, että olisin toteuttanut tuota haavettani ainakaan niin nopeasti ilman blogiani. Pääsin asumaan ulkomaille, sekä Australiaan että Maltalle, ja sain tärkeän opetuksen siitä, että omat haaveet eivät ole unelmointia vaan toteuttamista varten. Olin aina odottanut täydellistä hetkeä toteuttaa asioita ja huomaamattani lykännyt ”elämäni alkamista” jonnekin tulevaisuudessa siintävään päivään. Täydellinen päivä ei kuitenkaan koskaan ilmestynyt nurkan takaa. Ei, sillä se oli jo tässä.
Blogini antoi sysäyksen uudelle uralle
En ole koskaan pitänyt tätä blogia ansaitsemistarkoituksessa, mutta se on kuitenkin antanut sysäyksen kokonaan uudelle uralle. Jossain vaiheessa tajusin, että minähän teen tätä kirjoittamista täysin palkatta puhtaasti omasta halusta, joten mitä jos voisin elää tällä. Siitä se ajatus sitten lähti. Päädyin hakemaan opiskelemaan viestintää ja journalistiikkaa ja pääsin sisään ensiyrittämällä. Pääsin myös tekemään ensimmäistä kertaa tekstintuottamista työkseni ja rakastin sitä valtavasti verrattuna mihinkään, mitä olin aiemmin tehnyt. Uskalsin alkaa tehdä kirjoittamista yrittäjänä ja toteutin yhden toisen unelmani, joka oli sekin kerran tuntunut valtavan kaukaiselta ja lähes mahdottomalta.
Blogini kautta olen tutustunut uusiin ihmisiin
Viimeisenä muttei vähäisempänä olen tutustunut mahtaviin ihmisiin kokonaan tai osittain blogini ansiosta. Olen saanut paljon inspiraatiota ja kannustusta muilta matkabloggaajilta ja jopa tavannut muutamia heistä oikeassa elämässäkin. Olen saanut ihania kommentteja lukijoilta ja muutamia kertoja ihan itku silmässä lukenut joitakin viestejä. Vaikka aloin pitämään blogia ennen kaikkea itseäni varten, olen ollut yllättänyt siitä, että olen omille kertomuksillani voinut rohkaista toisiakin tekemään muutoksia omassa elämässään ja esimerkiksi lähtemään Australiaan.
Blogini on myös tavallaan saanut minut lähtemään maailmalle, mikä puolestaan on tutustuttanut mahtaviin tyyppeihin. En tiedä, olisinko ilman tätä blogia uskaltanut lähteä Australiaan. Jos en olisi viettänyt kahta upeaa vuotta Australiassa, tuskin koskaan olisin edes harkinnut lähteväni töihin Maltalle. Ja jos en olisi mennyt Maltalle, en olisi päätynyt Maltalla tapaamani työkaverin kotiin Etelä-Ruotsiin viettämään eilisiltaisia rapujuhlia.
Elämä on ollut täynnä mahtavia sattumia ja niihin tarttuminen on kuljettanut upeisiin seikkailuihin. Onneksi aloin pitämään tätä blogia <3.
20 Comments
Anna | Muuttolintu.com
19 elokuun, 2018 at 8:43 amReissubloggaaminen on antoisa harrastus, mutta siulla on se on näköjään ollut vielä tavallista antoisampi! Mitähän muuta se vielä tuo tullessaan 😉 Tuo on kyllä totta, että se haaveiden julki tuominen ja oikeastaan jo ihan vaan ajatusten alas kirjoittaminen usein auttaa niiden konkretisoimisessa.
Sandra
20 elokuun, 2018 at 9:22 amTotta! Tästä hommasta on alkanut aika iso muuten. Ehkä sullakin tuo diginomaadius ja työn tekeminen reissun päältä ei olisi lähtenyt käyntiin ilman alkua bloggaajana. En tiedä 🙂
Martina
19 elokuun, 2018 at 12:20 pmIhanan positiivinen ja kannustava postaus! Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että haaveet pitää sanoa ääneen. Silloin niillä on tapana toteutua, Pitää myös uskaltaa ylipäätään haaveilla ja hypätä välillä tuntemattomaan. Itse olen jahkaillut ja odottanut sopivaa hetkeä elämässäni liian usein. Tämä juttu antoi taas lisäpontta sille, että alan todella miettiä mitä haluan ja teen töitä sen saavuttamisen eteen.
Bloggaaminen on todella ihanan antoisa harrastus. Vai pitäisikö sanoa työ..? Minäkin olen miettinyt tässä blogini 10-vuotissynttäreiden alla mitä kaikkea olenkaan saanut tehdä ja kokea blogin ansiosta. Ihan pelottaa ajatuskin siitä jos en olisikaan aloittanut aikoinaan bloggaamaan. Elämäni olisi varmasti tosi erilaista enkä usko että kovinkaan hyvällä tavalla.
Sandra
20 elokuun, 2018 at 11:51 amVau, kymmenen vuotta! Tuo on jo kunnioitettava saavutus! Vaikka tämä harrastus (työ) ei ole suoranaisesti tuonut vielä rahaa, se on silti avannut portteja erilaiseen elämään.
Olen itsekin sinun tavoin odottanut ja odottanut montaa oikeaa hetkeä elämässä, eikä se ole koskaan tullut kohdalle. Monta tilaisuutta on mennyt siinä jahkaillessa sivu suun. Nyt koen paljon voimakkaammin, että elämää on elettävä nyt ja koetan yrittää rohkaistua tarttumaan hetkeen ja sinun laillasi miettimään, mitä haluan saavuttaa.
Suunnaton
19 elokuun, 2018 at 4:41 pmIhanaa, millaisia mahdollisuuksia bloggaaminen on sulle tarjonnut! Tämä on ihan järjettömän aikaa vievää hommaa, mutta kyllä blogin kautta tulevat uudet ystävät, näkökulmat ja seikkailut ovat sen arvoisia.
Sandra
20 elokuun, 2018 at 11:54 amTämä vie todellakin aikaa ja välillä tuntuu, tuleeko tästä edes mitään lukijamäärien ollessa vielä itselläni aika vaatimattomat :D. Mutta sitten oman henkilökohtaisen elämän tasolla tämä on ollut oikein hyvä juttu ja ehdottomasti kaikkien käytettyjen tuntien arvoinen.
Elisa-Maria
21 elokuun, 2018 at 12:28 pmTätä oli ihan mahtava lukea! <3 Olen niin onnellinen sinun puolestasi! 🙂 Toivon, että oman kirjoitusprosessini myötä pääsen samanlaiseen kasvuun ja kehitykseen. Tuo toiveiden julkituominen toimii kyllä kummasti. Jos uskaltaa esittää haaveensa ikään kuin ääneen, rattaat alkavat pyöriä tavanomaista nopeammin.
Sandra
22 elokuun, 2018 at 2:57 pmVoi kiitos <3. Ihanan kannustava olet! Ja itse uskon myös niin, että se, kun tuot toiveesi julki itsellesi ja muille alkaa viemään asioita eteenpäin. Aina jostain tulee vastaan ihmisiä, jotka kannustavat, auttavat tai tuovat eteen mahdollisuuksia. 🙂
Onnea myös omalle kirjoitusprosessillesi!
Maailman äärellä / Heidi
23 elokuun, 2018 at 7:42 amIhana juttu! Tällaisia positiivisia tarinoita on aina niin inspiroivaa lukea. Olen itse miettinyt ihan samaa. Vaikka blogi vie mahdottomasti aikaa, jopa niin, etä tasaisin väliajoin olen harkinnut sen lopettamista, on se tuonut elämään niin paljon hyvää ja rohkaissut toteuttamaan unelmia sen sijaan, että niitä siirtäisi sinne johonkin tulevaisuuteen. Juuri täällä järjestelen vuorotteluvapaata, jotta saisin toteutettua yhden suuren matkaunelmani <3.
Sandra
25 elokuun, 2018 at 7:37 amOi, ihanaa kuulla! Ehkä tämä bloggaus kuitenkin antaa itselle enemmän kuin ottaa – emme me kai muuten sitä jaksaisi palkatta tehdä vuodesta toiseen. Onnea unelmiesi toteuttamiseen, toivottavasti homma järjestyy!
Marja
24 elokuun, 2018 at 12:09 pmHieno tarina ja hyvä esimerkki siitä, että joskus yhden askeleen uskaltaminen voi viedä huimasti eteenpäin kaikessa muussakin. Tämä matkabloggaaminen on kummallinen laji, se vie aikaa ja aiheuttaa vain lisää matkakuumeilua, vaikka alun perin perustin blogin osittain siksi, että voisin elää kaikki matkani uudelleen ja muistaa kaiken paremmin. Kuvittelin sen kenties lieventävän kuumetta, haha, vähänpä tiesin. Itselläni blogi on auttanut minua näkemään paremmin myös sen, että millainen matkailija olen ja mistä todella pidän. Samalla voin kokeilla erilaisia juttuja, erilaisia tapoja kirjoittaa ja yrittää kirkastaa sitä omaa ääntä. Tämän kaiken se antaa, vaikkei niitä lukijoita niin olisikaan:)
Sandra
25 elokuun, 2018 at 7:39 amHyvää pohdintaa. Muilta bloggaajilta saa kyllä paljon inspiraatiota niin koskien paikkoja kuin sitten tapaa elää ja olla. Tämä homma on kenties loppujen lopuksi auttanut itseäni aika paljon, vaikka toki tämä vie aikaakin. Ehkä myös kirjoittamistaidot ovat kasvaneet, mitä tosin on vaikea arvioida. :).
Kohteena maailma / Rami
24 elokuun, 2018 at 9:09 pmTuo kaikki on niin totta. Matkabloggaaminen vie älyttömästi aikaa, mutta antaa älyttömän paljon! Ja parasta on kaikki ne ihanat tyypit, joihin on tutustunut livenä vuosien varrella.
Sandra
25 elokuun, 2018 at 7:39 amToivottavasti itsekin pääsen livenä tutustumaan mahdollisimman moneen nyt kun Suomessa asun :).
jonnahah / Allergic to Kiwi
25 elokuun, 2018 at 9:30 amAika monta loistavaa syytä ja kuinka lyhyessä ajassa kaikki on tapahtunut!
Sandra
30 elokuun, 2018 at 2:17 pmNiinpä! Yllättävän nopeasti on muuttunut niin ihmisenä kuin elämäntilanteensa ja -asenteensa puolesta. Uskon, että blogilla on tässä ollut iso rooli 🙂
Periaatteen Nainen
25 elokuun, 2018 at 2:15 pmLoistavan positiivinen postaus! Itsellekin (perhebloggauksesta alkanut) bloggaaminen on tuonut elämään uskomattomia ystäviä, jo pelkästään näiden uusien ihmissuhteiden ansiosta bloggaus on ollut kannattava aloitus!
Sandra
30 elokuun, 2018 at 2:18 pmIhmiset, sekä toiset bloggaajat että sitten lukijoina olleet nykyiset kaverit, ovat ehdottomasti yksi iso osa tätä hommaa. Lisäksi muutamat valtavan kannustavat kommentit saavat jaksamaan. Hienoa, että myös itsellesi bloggaus on tuonut hyvää elämään. 🙂
Virpi/Hätälasku matkablogi
25 elokuun, 2018 at 5:47 pmIhana lukea näin positiivisia ajatuksia ja sitä miten unelmilla on taipumus toteutua kunhan vain uskaltaa sanoa ne ääneen ja antaa haaveille siivet. Jatka samaan tyyliin. 🙂 Ja onnea 4-vuotiaalle! 🙂
Sandra
30 elokuun, 2018 at 2:19 pmKiitos kovasti Virpi! Uskomatonta, miten neljä vuotta on hurahtanut kuin siivillä. Silti ihan valtavasti on tapahtunut. Jatka myös samaan aurinkoiseen malliisi, blogiasi on ilo lukea!