Millaisessa paikassa majailemme Australiassa?

Nyt on ensimmäinen kokonainen päivä Australiassa takana ja voin sanoa, että kunnon yöunet ovat tehneet tehtävänsä. Maailma näyttää paljon paremmalta ja jaksaa tehdä ja innostua asioista. Ihan täysin en elä vielä Australian ajassa, sillä tänään olen herännyt jo kahdelta aamuyöstä enkä ole saanut nukuttua. Onneksi Sergeillä on sentään kunnon unenlahjat ja hän kuorsaa tuossa vieressä. 😀

Miten ensimmäinen päivä on täällä lähtenyt käyntiin? Aamu alkoi kupillisella tummapaahtoista kahvia, jonka nautin takapihan terassilla. Aurinko paistoi, ilma oli vielä hieman viileä ja kakaduja lenteli pihalla. Imin itseeni Australian aamun tuoksua ja nautin jokaisesta sekunnista. Uskomatonta, että olen täällä! Asun siis tällä hetkellä tätini luona ja hänellä on todella iso talo Cranbournessa, joka sijaitsee noin 50 kilometrin (?) päässä Melbournesta. Erityisesti takapiha on mieletön ja kun sanon mieletön, se todellakin on sitä. Täältä löytyy uima-allas, trampoliini, puutarha, kasvimaa, ulkoporeamme ja tilaa on älyttömän paljon.

Tältä näyttää huoneemme.

Aamiaisen jälkeen auttelin vähän täällä kotona ja sitten lähdimme kävelylenkille tutustumaan ympäristöön. Noin kilometrin päässä sijaitsee wellness and fitness center, joka käsittää uimahallin, kuntosalin, ryhmäliikuntatilat, span ja saunan. Paikka teki todella suuren vaikutuksen. Kaikki oli uutta, väljää ja hienoa, enkä ole ikinä nähnyt Suomessa vastaavaa paikkaa. Kuntosaliharrastus on Australiassa kuulemma vasta nyt nousussa, kun taas Suomessa treenaaminen, fitness, salillakäynti ja proteiinin suosiminen ruokavaliossa on ollut buumina jo useamman vuoden. Saimme esittelyn ympäri tiloja ja kuuntelimme eri jäsenyysvaihtoehtoja. Jos haluaisi tulla jäseneksi ja sitoutuisi vaikkapa vuodeksi, kaikkien palveluiden käyttö olisi maksanut noin 65 dollaria hengeltä kuukaudessa. Tämä on suurinpiirtein sama, mitä maksoin Kouvolassa kuntosalista.

 Kävimme myös ruokakaupassa tässä lähistöllä. Aldi on ruokakauppojen Lidl, joka tarjoaa hieman suppeamman valikoiman, mutta edullisimmat hinnat. Todennäköisesti tulen suosimaan saksalaista ketjua myös täällä. Kaksi suurta eroa täällä oli kuitenkin Suomeen verrattuna. Ensiksikin täällä saa luonnollisesti viinejä ruokakaupasta. Hinnat lähtevät noin kolmesta dollarista ylöspäin, eikä suomityttö voi vieläkään tajuta, että hyvätkin viinit ovat kohtuullisen edullisia täällä. Toinen suuri ero on kaupan kassojen ystävällisyys. Suomessa olen tottunut Lidlissä, että keskustelu kulkee jotenkin näin: Myyjä: ”Moi”. Minä: ” Moro”. Myyjä: ”Kakstoistakuuskyt”. (Työnnän kortin koneeseen ja maksan. )Myyjä: ”Kuittia?” Minä: ”Kiitos ei, moikka!” Myyjä: ”Kiitti, moi”.

 Täällä keskustelu meni jotakuinkin näin. Myyjä: ”Hei vaan, mitä kuuluu? Onko ollut hyvä päivä?” Minä: ”Kiitos hyvää, miten itselläsi?” Myyjä: ” Voi kiitos kysymästä, tosi hyvää.” Minä: ”Teillä näyttää olevan kiire päivä tänään” Myyjä: ”No kyllä! Lauantai on aina viikon vilkkain päivä, sunnuntaina on huomattavasti rauhallisempaa. Mutta kiva näin, päivä ainakin menee nopeammin”. Minä: ”No se on totta”. Myyjä: ”No niin, siinä olisi kaikki ostokset. Maksatteko käteisellä tai kortilla? Nostatteko käteistä samalla?” Minä: Kortilla kiitos, ei käteistä.” Myyjä: ”Sitten vain kortti sisään ja painakaa ok ja ok ja sitten näppäilkää pin-tunnus… Kiitos kaikki on selvää. Olisitteko halunneet vielä tälläisen tarjousvihkosen?”. Minä: Ei kiitos tarvitse”. Myyjä: ”Ei siis tällä kertaa. No, kiitokset teille käynnistä ja toivottavasti näemme pian uudestaan”.

 Olin aika häkeltynyt kokemuksen jälkeen. Ihan kuin olisin ostanut jotain hienompaa kuin pinaattia ja tonnikalaa.

 Illan aktiviteetti oli vielä seuraava:

Olen viimeksi tehnyt karjalanpiirakoita kotitaloustunnilla jotain 13 vuotta sitten, joten rypytys ja kauliminen eivät sujuneet ihan kuin ammattilaiselta. Ulkonäöstä huolimatta maku oli mitä parhain. Lopuksi jatkoimme Suomi-iltaamme vielä suomalaisen sarjan parissa, vaikka itse päädyinkin torkkumaan sohvalla.

Tällaista siis täällä. Tänään tulee lämmin päivä ja suunnitelmissa on mennä rannikolla käymään. Palaillaan!