Menu

Miks sä säädät niin paljon?
Rauhotu vähän
Tuu istuu mun viereen

Käperry tähän
Ei tartte tehdä mitään ihmeellistä
Senku ollaan vaan
Näin on täydellistä

IMG_7207IMG_7219IMG_7221IMG_7235IMG_7228

Kun kaikki on ollut riittävän pitkään tasaista ja rauhallista, sisimmässäni alkaa orastaa tunne, joka vähitellen kasvaa voimakkaaksi rauhattomaksi paloksi. Tunne on tuhansia vuosia vanha, ikiaikainen, yhtä vanha kuin ihmiskunta. Se on yhteinen kiertäville mustalaisille, muuttolinnuille, vaeltaville beduiineille ja entisaikojen löytöretkeilijoille, joita ajoi eteenpäin löytämisen, oppimisen ja ymmärtämisen palo sekä uuden, erilaisen ja tuntemattoman kutsu. Myös nykyään halu nähdä maailmaa ja sen ilmiöitä, irottautua rutiineista ja tutun turvallisesta elämästä ja ravistaa omaa jo juurtunutta maailmankuvaa saa  monet pakkaamaan rinkkansa ja lähtemään. Meillä levottomilla ei taida olla vaihtoehtoa.

Tahdot tulla ja mennä
Tahdot olla vapaa
Kun ei koskaan voi tietää kenet huomenna tapaa
Tahdot matkustella
Nähdä Australian
Elämä on lyhyt
Aika loppuu pian
Se loppuu pian

IMG_7363 IMG_6039 IMG_5631 IMG_3673 IMG_3770 IMG_6501

IMG_6496 IMG_6223 IMG_6108 IMG_6112

Kaukokaipuun takana on tunne siitä, että aika on rajallista ja että tuo arvokas aika tulisi käyttää mahdollisimman hyvin ja täysin. Edesmennyt isoisäni sanoi hienosti, että ihmisen päivät ovat kuin kultakolikoita. Nuorena meillä on kolikoita kasapäin, olemme valtavan rikkaita, eikä tunnu missään, jos kolikkoja tuhlaa miten sattuu. Keski-iässä alkaa vähitellen tajuamaan, että kolikoita on rajallinen määrä ja niitä alkaa laskea ja ihminen ryhtyy tekemään budjettia ja suunnittelemaan päiviensä käyttöä. Vanhana kolikkoja on enää muutama, mutta jokainen niistä on äärimmäisen arvokas. Jokaisen käyttää harkiten, aivan olennaiseen. Silloin nuoruudessa tuhlatut kolikot saattavat kaduttaa ja voisi antaa melkein mitä vain, jos saisi edes osan niistä takaisin. Jokainen meistä voi valita, miten käyttää ne kolikot, jotka kullekin on annettu. Käytätkö omia elinpäiviäsi tavalla, joka ei kaduta vanhana? Elätkö sellaista elämää nyt, että voit muistella sitä hyvillä mielin keinutuolissa, kertoa muille meheviä tarinoita ja todeta tyytyväisenä: ”Voi pojat! Se vasta oli elämää!”?

Hei levoton tyttö
Mä oon heikkona suhun ja säkin vähän kai muhun
Mut sä et haluu sitä vaan myöntää

Hei levoton tyttö
Sun pitäisi päättää et mitä sä tahdot
Tai saatat mut luotasi työntää
Mitä sä pelkäät?

IMG_5231 IMG_5323 IMG_1632

Olen hyväksynyt sen, että olen levoton. Sisimmässäni on palava halu nähdä ja kokea uutta, sillä se on keino tuntea olevani elossa ja käyttää elämääni mahdollisimman hyvin. Vaikka tunnen levottomuutta, jos olen pitkään fyysisesti samassa paikassa ja jos elämäni on pitkään rutiininomaista, olen samalla äärimmäisen levollinen sisäisesti. Minulla on rauha itsessäni, sillä tiedän, mitä teen ja mihin olen menossa. Kenties olen siis jollain tapaa erilainen kuin Anssi Kelan / Sannin biisissä oleva levoton tyttö, joka pelkää myöntää tunteensa ja joka ehkä jollain tasolla pakenee jotain.

Biisin lopussa kysytään, että mitä sä pelkäät. Jäin miettimään tätä. Tiesin, että aiemmin olin pelännyt monia asioita. Lapsena pelkäsin vanhenemista ja sitten kuolemista. Myöhemmin pelkäsin elämättä jäänyttä elämää, epäonnistumista ja sitä etten koskaan tietäisi, mitä haluan. Tällä kertaa kuulostelin ja maistelin kysymystä rauhassa mielessäni ja annoin vastauksen nousta sisimmästäni. Kun vastaus oli päässyt tietoisuuteeni asti, en voinut kuin hymyillä.

En pelkää mitään.

Ylihuomenna puoli seitsemän aamulla lähden jälleen kohti Australiaa. Olen varannut majoituksen kahdeksi yöksi Melbournesta, ja sen jälkeen minulla ei ole tarkkoja suunnitelmia.

12 Comments

  • sim
    20 syyskuun, 2016 at 4:03 am

    Oletko koskaan ajatellut että sun pitäisi ehkä opiskella kulttuuriantropologiaa tms? 🙂 Tuli vaan mieleen sanoista ”halu nähdä maailmaa ja sen ilmiöitä”, ja ajattelin että voisit tykätä.

    Reply
    • Sandra
      20 syyskuun, 2016 at 10:03 pm

      Voisin ehkä kuvitella, että sivuaineen verran voisin ehdottomasti opiskella, mutta silloin aikoinaan yliopistossa se jäi tekemättä. Koskaanhan ei ole liian myöhäistä!

      Reply
  • Tiia(ntai)
    20 syyskuun, 2016 at 5:48 am

    Haa, meinasin kans joskus kirjoittaa tuosta kappaleesta, mutta päätin jättää sen siihen vaiheeseen, kun joskus todella pääsen näkemään Australian. 🙂 Jotenkin ei yhtään ole sympatiat biisin kertojan puolella…

    Mahtavaa matkaa!

    Reply
    • Sandra
      20 syyskuun, 2016 at 10:02 pm

      Kiitos! Tykkäsin kovasti erityisesti tuosta Sannin sovittamasta versiosta ja kun siinä nyt kerran vielä laulettiin Australiasta, niin pakkohan se oli upottaa mukaan postaukseen.

      Reply
  • Annemaria/Samppanjaa muovimukista
    20 syyskuun, 2016 at 8:13 am

    Osasitpa hyvin kiteyttää samanlaisen levottomuuden, mikä asuu myös minun sisälläni. Välillä se vähän rauhoittuu, mutta kun elämä muuttuu liian yllätyksettömäksi, se roihuaa sisällä ja polte pakottaa menemään. Ystäväni kysyvät usein, että onko sun koko ajan pakko matkustaa. Vastaus on yksinkertainen: ON.

    Reply
    • Sandra
      20 syyskuun, 2016 at 10:01 pm

      Ehdottomasti on ja kun kutsu käy, siihen on vastattava. Sitä paitsi luin jostain, että elämä tuntuu paljon pidemmältä ja aika tuntuu menevän hitaammin, kun kokee mahdollisimman paljon erilaisia asioita. Matkailu on yksi hyvä keino tähän!

      Reply
  • Anna / 270 degrees
    20 syyskuun, 2016 at 8:32 am

    Ihana tuo kultakolikkovertaus, täydellinen suorastaan <3 Täälläkin yksi levoton tyttö, joka tunnistaa hyvin nuo asiat, mistä kirjoitat.

    Reply
    • Sandra
      20 syyskuun, 2016 at 10:00 pm

      Kiitos! Onneksi meitä on monia. Jostain luin, että 20 % väestöstä olisi jokin ”reissugeeni”. 😀

      Reply
  • miija
    20 syyskuun, 2016 at 10:59 am

    Hienosti on isoisäsi asian kyllä ilmaissut, pisti kyllä miettimään! Muutenkin osaat kyllä kirjoittaa hyvin, tulen aina hyvälle mielelle kun luen sun blogia. 🙂

    Reply
    • Sandra
      20 syyskuun, 2016 at 9:59 pm

      Voi kiitos kovasti miija! Isoisän viisaudet on noussut aivan uuteen arvostukseensa vuoden 2014 jälkeen, jolloin hän nukkui pois. Siltä ihmiseltä tuli ajateltuja ajatuksia <3

      Reply
  • Jenna / With huge passion for life
    21 syyskuun, 2016 at 3:49 pm

    Juur kuuntelin tuota biisiä tänään. Hyvin kiteytit tässä postauksessa sen, mitä haluat ja miksi haluat mennä ja elää. Hyvä hyvä 🙂 Ihanaa Aussiaikaa!

    Reply
    • Sandra
      21 syyskuun, 2016 at 7:59 pm

      Kiitos! Enää 14 tunnin lento edessä ja vihdoinkin sitten siellä! 😀

      Reply

Leave a Reply