Viisi vuotta tuntuu kuin vain yhdeltä hujaukselta, mutta tarkemmin ajateltuna tuohon puolivuosikymmeneen mahtuu valtavasti muutoksia. Asuinmaani on muuttunut, työpaikkani on muuttunut, elämäntilanteeni on muuttunut, minä olen muuttunut. Viisi vuotta sitten olin Tampereella asuva opiskelija, ja nyt lukuisten kohtalon oikkujen ja kiemuroiden kautta olen päätynyt asumaan Maltalle. Ei ole ihme, että kaikki kertyneet kokemukset, karttunut ikä ja muutokset elämäntilanteessa ovat heijastuneet myös tapaani matkailla.
Viisi vuotta sitten olin aika arka matkailija. En juurikaan ollut käynyt itsenäisesti omatoimimatkoilla naapurimaita lukuunottamatta. Minulle oli tuohon aikaan oikeasti iso askel, että uskaltauduin ensimmäistä kertaa yksin reissuun. Kyseessä oli aivan tavallinen Kreikan pakettimatka Tjäreborgin kautta, mutta yhtä kaikki, tuo oli ensimmäinen virstanpylvääni sooloreissuissani. Muistan tunteneeni valtavaa voimaantumisen tunnetta, kun pärjäsin yksin ulkomailla. Näin jälkeenpäin ajatellen ei tuossa oppaiden ja retkien täyttämässä reissussa edes joutunut yksin oikeasti pähkäilemään juuri mitään. Tuohon aikaan reissupäiväni olivat varsin toisensa kaltaisia: aamupala, rannalle päiväksi, torkuille hotellille ja sitten illalla syömään. Muistan, että kävin ennen jokaista ulkomaanreissua ostamassa bikineitä ja muita vaatteita, sillä tuohon aikaan matkoilla käyminen oli iso juttu, ja sitä halusi juhlistaa uusilla vaatteita.
Matkailun seuraava vaihe alkoi, kun lähdin ensimmäiselle vuodelle Australiaan. Tässä vaiheessa hankin ensimmäisen rinkkani, yövyin ensimmäistä kertaa hostellissa ja tein elämäni ensimmäisen roadtripin ilman vanhempiani. Menin suoraan äärilaidasta toiseen. Siirryin hotellien pehmoisten tyynyjen, sateenvarjodrinkkien ja uima-altaiden luota suoraan rähjäisiin 20 hengen sekadormihuoneisiin, laatikkoviininhuuruisiin iltoihin ja reissuelämään, jota tahdittivat rinkan purkamiset ja pakkaamiset. Viimeistään kolmen kuukauden asuminen farmilla Australian erämaassa karisti lopulliset muistot mukavasta aurinkorantaelämästä, jossa hyvännäköiset jorgokset kantoivat eteeni souvlakia ja sex on the beach -drinkkejä. Myös ulkonäköni muuttui. Ranteeseeni alkoi ilmestyä traveller-nahkakoruja ja yhä useammin paidassani oli jokin matkailuun liittyvä kliseinen teksti, kuten ”not all of those who wander are lost”. Mitä resuisemmiksi converseni muuttuivat, sitä uskottavampi olin.
Tässä vaiheessa otin seuraavan askeleen matkailijana ja hurahdin aktiiviretkiin. Tähän Australia oli kuin kultakeidas, sillä upeita luontokohteita riittää vaikka koko loppuelämäksi. Vietin öitä ulkona tähtitaivaan alla ja päivisin kapusin pitkin kallioita tai istuin retkibussissa. Ulkonäköni matkailijana muuttui jälleen: mukavuus, sporttisuus ja sään huomioiminen nousivat traveller-tyylin ohitse. Kenkien tuli olla tukevat, kasvot lähes meikittömät, hiukset kiinni ponnarilla ja hattu suojaamassa auringolta. Mukana oli oltava kameran lisäksi päiväreppu, vesipullo, rakkolaastareita ja aurinkovoidetta.
Australian erämailta on nyt palattu Eurooppaan. Millainen matkailija olen sitten tänä päivänä? Kuvailisin itseäni sanalla hybridi. Olen esimerkiksi kesäkuussa lähdössä reissulle Islantiin, jossa yövytään majatalossa ja tehdään päivisin ratsastusretkiä. Todellinen aktiviteetti- ja luontomatka tiedossa siis. Toukokuussa menen kaupunkimatkalle Pariisiin, jossa yövyn varsin mukavasti hotellissa. En myöskään koe oloani epämukavaksi todella hienoissakaan hotelleissa, vaikka en usein ole valmis maksamaan useita satasia viiden tähden luksuksesta.
Voisin myös edelleen aivan hyvin yöpyä edullisesti hostellidormissa tai jopa nukkua sykkyrässä yöbussissa matkalla seuraavaan kohteeseen. Nykyään kuitenkin teen taustatyöni perusteellisemmin, ja maksan mieluusti muutaman euron enemmän siistimmästä hostellista, joka on saanut hyvät arvostelut ja on hieman vanhempien reissaajien suosiossa. Myös ruokaan olen valmis käyttämään hieman enemmän rahaa, eikä tulisi mieleen mennä pelkällä nuudelidieetillä. Kahvittelut, lasillinen viiniä ja erityisesti mielenkiintoisten nähtävyyksien koluaminen tai retkille osallistuminen saavat myös avaamaan kukkaron nyörit.
Matkailussa menen tällä hetkellä kulloisen kohteen ehdoilla. Toiseen paikkaan otan mukaani merkkilaukun ja yhteensopivat vaatekerrat ja toiseen rinkan ja lenkkarit. Tai saatan säästää lentämällä kohteeseen Ryanairilla, mutta sitten hemmottelen itseäni mukavalla majoituksella. Ennen kaikkea en osaa – enkä edes halua – laittaa itseäni matkailijana mihinkään lokeroon. Olen vähän kaikkea enkä selkeästi mitään. Seuraan omaa fiilistäni ja kohteen fiilistä. Ehkä olen löytänyt toistaiseksi oman tapani olla ja matkustaa.
22 Comments
Laura
24 huhtikuun, 2018 at 1:21 pmOlipa hyvä postaus, kiitos siitä!
Minua kiinnostaisi postaus ystävyyskuvioistasi ulkomailla. Oletko löytänyt jo Maltalta hyviä ystäviä? Onko paikallisiin vaikeampi tutustua pintaa syvemmältä? Onko sinulla ajoittaisia yksinäisyyden tunteita? Nämä asiat tuntuvat olevan sellaisia reissubloggaajan tabuja, jotka itseäni mietityttävät.
Sandra
28 huhtikuun, 2018 at 6:48 amKiitos hyvistä kysymyksistä ja ehdottomasti voisin tehdä tästä aiheesta postauksen – kiitos vinkistä! Koen, että paikallisiin on ajoittain hankala tutustua, ellei ole ystäviä, jotka tuntevat tai seurustelevat paikallisen kanssa. Sen verran elinpiirit ja työpaikat eroavat, ettei arjessa kovin paljoa tutustu. Enemmän olen tutustunut työkavereihin ja kämppiksiin. Sinänsä yksinäisyyden tunteita ei ole nyt ollut, sillä jonkinlainen oma ”perhe” täälläkin on muodostunut. Ikävä on välillä kuitenkin Suomessa asuvia ihmisiä
Virpi/Hätälasku matkablogi
29 huhtikuun, 2018 at 8:30 amKiva postaus ja mielenkiintoinen aihe. Itsekin olen viimeaikoina miettinyt tuota miten sitä muuttuu vuosien myötä myös matkailijana. Ennen rantalomat kuluivat sananmukaisesti rannalla aurinkoa palvoen, nykyään saisin makuuhaavoja jos minun pitäisi maata viikko rannalla. 😀 Rannalla käväistään, tai vietetään esim. yksi rantapäivä ja loppuaika kolutaan kohdetta ympäriinsä. Niin se elämä kuljettaa! 🙂
Sandra
4 toukokuun, 2018 at 4:57 pmItselläni on muuttunut rantakohteet aivan samanlaisiksi. Yksi rantapäivä tai vaihtoehtoisesti vain tehokas käynti rannalla uimassa aamulla ja loppupäivä koluten paikkoja. Hyvä, että kehitys (ja me ihmiset) kehitytään! 😉
Marianne/Heavy Metal Traveler
29 huhtikuun, 2018 at 1:09 pmHyvä postaus ja hyvä asenne! Ei matkoja tarvitse mahduttaa samaan muottiin, on ihanaa kun voi olla ja elää tilanteen sekä kohteen mukaan.
Sandra
4 toukokuun, 2018 at 5:02 pmKiitos! Nimenomaan näin, ja näillä mennään eteenpäin!
Heidi/Himomatkaajan Turinoita
30 huhtikuun, 2018 at 9:47 amKivaa itsetutkiskelua ja antoisia kuvia vuosien varrelta. Ihminen muuttuu kokemusten myötä ja vuorovaikutuksesta sehän on selvä. Mitä enemmän mittariin tulee kilometrejä, oli ne sitten kotimaassa tai ulkomailla hankittuja, omiin mielipiteisiin tulee syvyyttä. Ja asiat jotka ennen olivat tärkeitä kuten mitä laitan päälleni tai miltä nyt satun viidakkopäivän jälkeen näyttämään, muuttuu täysin toisarvoiseksi. Se hyvä puoli on aikuisuudessa! 😉
Sandra
4 toukokuun, 2018 at 5:06 pmOlipas viisas ja syvällinen kommentti. Ehdottomasti, mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän oma huomio alkaa siirtyä omasta navasta kohti ympäröivää maailmaa, muita ihmisiä ja kokemuksia. Ja hyvä niin! Koen, että onnellisuus on lisääntynyt ikävuosien myötä.
Kaisa / Mutkia Matkassa
1 toukokuun, 2018 at 4:08 pmHauskoja huomioita miten tyylikin muuttunut kunkin vaiheen mukaan 😀 Mulla on menossa luontomatkailu-tyyli… juuri varattiin lennot ensi kesän alppivaellukselle ilman ruumaan menevää matkatavaraa mikä tarkoittaa sitä, että matkustaa pitää vaelluskengät jalassa. Eräjorma-look siis tiedossa! 😀
Sandra
4 toukokuun, 2018 at 5:10 pmHaha, eräjorma jo koneessa – hyvä meininki! Alppivaellus kuulostaa aivan upealta, joten mielellään luen lisää juttuja (ja näen kuvia), kun myöhemmin siitä kirjoittanet 🙂
Terhi
1 toukokuun, 2018 at 8:47 pmTurha lokeroida itseään, matkailijalla voi kameleontin tapaan olla erilaisia rooleja matkakohteen ja seuran mukaan. Sen lisäksi ihmisen tarpeet muuttuvat kasvaessa ja vanhetessa ja hyvä niin.
Sandra
4 toukokuun, 2018 at 5:12 pmNimenomaan! Onneksi meistä on moneksi!
Heidi / Fiiliksiä & hetkiä
2 toukokuun, 2018 at 6:02 amTämä oli kiva postaus, noita teemoja tulee itsekin välillä mietittyä. Tuo hybridi on hyvä ilmaus 🙂 Itse luotan nykyään yhä vahvemmin siihen, miltä tuntuu. Jos joku asia tuntuu suunnitellessa jo einiinminunjutulta, en siihen ensimmäisenä ole käyttämässä aikaa enkä rahaa. Toki välillä on hyvä käydä ”epämukavuusalueella”, mutta aina ei tarvitse. Itse muutin lennossa huhtikuun matkasuunnitelmiani, kun roadtripin sijaan halusinkin vaan mennä Garmischiin patikoimaan. Ja menin 😀 ja olin onnellinen. Siellä taas mietin, että kuinka 43 euroa vuorokaudessa maksanut kämppä on ihan yhtä jees kun joku täyden palvelun hieno hotellikin, tilanteen mukaan 🙂
Sandra
4 toukokuun, 2018 at 5:14 pmHyvä asenne, ja pitää muistuttaa itsellenikin, että välillä pitää kuunnella sitä sisäistä ääntä, jos se sanoo ettei tuo ole yhtään mua :D. Hyvä todellakin joskus kokeilla jotain uutta ja erilaista, mutta on tässä kolmessakymmenessä vuodessa muodostunut jo jonkinlainen käsitys siitä, mistä voisin potentiaalisesti pitää ja mikä ei sovi.
Anna | Muuttolintu.com
3 toukokuun, 2018 at 2:55 amItsellä on vähän sama, kohteiden ehdoilla mennään, ja kohteet voi olla joskus aika erilaisia. Jossain Bhutanin vaelluksella oli aika eri meininki kun vaikka luksushotellissa Thaimaassa. En lokeroi itseäni oikein mitenkään, tykkään seikkailuista ja rannoista, tasokkaista hotelleista muttei hostellitkaan ole poissuljettu, varsinkaan jos reissaan yksin. Tyylikin vaihtelee täydestä reppureissaajalookista elefanttipöksyineen tällätympään kaupunkilookiin. Silloin kun vuodessa oli vain se pari lomaa, tuli tosiaan ostettua vaatteita matkaa varten mutta tämä nomadielämä on nyt viimeistään pakottanut pärjäämään vähällä. Oon huomannut, että 20 kilon matkalaukussakin on paljon ylimääräistä.
Sandra
4 toukokuun, 2018 at 5:17 pmJuu, sä oot kanssa just sellainen bloggaaja, joka voi olla viiden tähden hotellissa tänään ja huomenna nukkua riippumatossa palmun alla. En kuitenkaan näkisi sua missään talvikohteessa? Anna ja palmut ja kookospähkinät kuuluu jotenkin yhteen 😀
Travelloverin Annika
4 toukokuun, 2018 at 1:24 pmSinulla noihin viiteen vuoteen on mahtunut ilmeisesti kasvua nuoresta aikuisesta aikuiseksi. Se tuo väkisin mukanaan muutoksia melkeinpä kaikille elämän osa-alueille, joten toki myös matkailuun. Uskon monelle käyvän myös tuon saman, että kun maailma vie mennessään, alkaa priorisoida elämyksiä vaatteiden ja muun materian sijaan. Minulla viimeiset viisi vuotta ovat olleet elämäntilanteen puolesta ihan muuttumattomat, mutta huomaan löytäneeni luonnon. Eipä ollut ulkoilukamoja matkalaukussa vielä viisi vuotta sitten. 🙂
Sandra
4 toukokuun, 2018 at 6:13 pmMatkalaukun sisältö on myös muuten hyvä indikaattori siitä, miten on vuosien varrella muuttunut. Välillä toivoisin kyllä puolisalaisesti, että seuraavat viisi vuotta voisivat olla ehkä vähän tapahtumaköyhemmät :P. Kolmeen viimeisimpään vuoteen on mahtunut vähän liikaa muutosta. Mutta mukava kuulla, että olet innostunut luontomatkailusta 🙂
VEERAPIRITA / AURINKORASVAA JA ALOE VEERAA
4 toukokuun, 2018 at 5:32 pmTäällä sama homma, kulloisenkin matkakohteen ehdoilla mennään. Sen perusteella muotoutuu matkan luonne. Tämä oli kyllä kiva postaus ja jäin itsekin toviksi miettimään, miten sitä on tullut muututtua viidessä vuodessa. Muutos on kyllä valtava.
Sandra
4 toukokuun, 2018 at 6:16 pmSanopa muuta! Toisaalta tuntuu, että aika on kulunut hirmu nopeasti, mutta kun alkaa miettimään tarkemmin, niin kamalasti kaikkea on tuohon väliin mahtunut!
Elina Marjaana Travel Blog
6 toukokuun, 2018 at 6:37 amIhania juttua, huippu kirjoitus! Hybridi on kerrassaan loistava sana, sillä olen miettinyt, mikä sana kuvaisi parhaiten omaa reissuminääni. Huomaan, että olen muuttunut vuosien varrella ja etenkin mukavuus on tullut täysin uutena asiana listalle, mutta silti tykkään hyvin erilaisista matkoista, niin luonnosta kuin kaupungista, hienoista hotelleista kuin pienistä guest houseista. Täytyypä pohtia ja sanoittaa itselle tarkemmin, mitä kaikkia muutoksia on tapahtunut. 🙂
Sandra
9 toukokuun, 2018 at 5:04 amMielellään lukisin myös sun pohdintaa aiheesta, jos joskus sellaisen päätät kirjoittaa 🙂