Australia

Miten toinen vuosi Australiassa eroaa ensimmäisestä?

joulukuu 21, 2016

Nyt tulee kolme kuukautta täyteen toista vuottani Australiassa. Kun tulin maahan ensimmäiselle wh-vuodelleni, en osannut sanoa, haluanko jäädä vielä toiseksi vuodeksi. Suoritin kuitenkin toista vuotta varten vaadittavan farmityön, jotta optio viisumin jatkamiseen olisi olemassa. Rehellisesti sanottuna kun lentokoneeni nousi ilmaan Helsinki-Vantaalta tämän vuoden syyskuussa, en ollut vielä silloinkaan vakuuttunut, oliko toinen vuosi oikeasti hyvä idea. Yhden vuoden irtiotto tavallisesta arjesta on perusteltua ja normaalia, mutta onko toisesta vuodesta oikeastaan enää mitää järkeä? Jo tämän kolmen kuukauden jälkeen tunnen, että tämä vuosi on hyvin, hyvin erilainen kuin ensimmäinen.

IMG_7743 IMG_7837 IMG_7608

Ensimmäisen vuoden alussa kaikki oli uutta, ihmeellistä ja pelottavaa. Jännitti, kun piti hoitaa pankkiasioita englanniksi. Jokaisesta hassunnäköisestä linnusta piti ottaa kuvia. Kaikki tuntui kalliilta, kun jotenkin kaupassa ajatteli hintojen olevan euroja. Identifioiduin reppureissaajaksi, backpackeriksi. Matkustin sinne, minne kaikki menevät, itärannikolle. Näin Sydneyn oopperatalon, ostin reppureissaajarannekoruja Byron Baysta, sukelsin Cairnsissa ja tanssin full moon partyissa Magnetic Islandilla. Asuin hostelleissa ja tunsin vain muita länsimaalaisia reppureissaajia. Olin töissä farmilla, join liikaa goonia eli paikallista halpaa pänikkäviiniä, en sanonut “ei” millekään, sekoilin, halusin imeä itseeni kaiken ja janosin sitä, että minulla menee lujaa. Halusin karistaa itsestäni pois kaiken suorittamisen, yrittämisen, aikuisuuden ja sen, mitä se minulle symboloi, eli tylsyyden ja pysähtyneisyyden. Kun katson valokuviani ja videoitani tuolta ajalta, en tunnista sitä tyttöä, joka katsoo minua takaisin. Olin vapaa ja huumaantunut vapaudesta, ja samalla eksyksissä.

IMG_7868 IMG_7635 IMG_7619

Jos kiteyttäisin kaiken yhteen lauseeseen, sanoisin, että ensimmäisenä vuotena menetin ja kadotin kaiken sen, mitä olin ollut ja olin, jotta voisin toisena vuotena löytää itseni uudestaan.

Tänä vuonna en ole kokenut hetkeäkään olevani reppureissaaja. Elän tavallista arkea ja elämääni rytmittää säännöllisyys ja se tavallisuus, josta halusin niin kovasti vuosi sitten eroon. Olen huomaamattani alkanut puhua itsestäni maahanmuuttajana ja pari kertaa puheeseeni on lipsahtanut “meillä Australiassa” tai vielä rohkeammin “me australialaiset”, vaikka tiedän, että se on minulta vielä vähän liikaa. Tuttavapiirini on laajentunut käsittämään myös sekä täällä vakituisesti asuvia maahanmuuttajia että täällä syntyneitä australialaisia. Pikku hiljaa opin, mikä viininviljelyalue on otollisin millekin rypälelajikkeelle ja tunnistan etiketeistä tuttuja viinitiloja. Juhlin paikallisia juhlapäiviä, olen alkanut ajatella englanniksi, vapaapäivinäni teen tavallisia juttuja tai tutkin lähialueita ja paikallisten tavoin arvostelen säännöllisin väliajoin hallitusta.

IMG_7670 IMG_7788 IMG_7815

Olen alkanut oikeasti rakastaa tätä maata. Kiroan välillä Melbournen säätä, huonoja jugurttivalikoimia, höttöistä paahtoleipää ja boganeja (nimitys paikallisille white trash -väelle), mutta jokaiseen rakkaussuhteeseen mahtuu pieniä epätäydellisyyksiä. Rakastan puista lähtevää tuoksua, joka on voimakkaimmillaan aamuisin ja sateen jälkeen. Rakastan punaista erämaata, jossa karuus muuttuu kauneudeksi ja tyhjyys täyttää kaiken horisontissa. Rakastan merta ja rantaa, ja ymmärrän, miten niin monen elämä pyörii aaltojen ympärillä. Rakastan maan positiivista virettä, ystävällisyyttä ja avointa asennetta oli kyse sitten uusista ruokalajeista tai erilaisista valinnoista elää elämäänsä. Rakastan elämänasennetta, jossa elämässä onnistuminen ei tarkoita sitä, miten jouhevasti liikkuu opintoputkesta uraputkeen ja lopulta eläkeputkeen. Rakastan sesongissa olevia mangoja, joiden sisus on pehmeä ja kiinteä yhtä aikaa. Rakastan sitä laatua ja kunnianhimoa, jota täällä todella moni toteuttaa tai vaatii, kun on kyse ruoasta, viinistä tai kahvista. Rakastan hyvän kahvin tuoksua aina ja kaikkialla. Toki Suomessa on paljon asioita, joita arvostan ja kaipaan, mutta silti kokonaisuutena Australian elämäntyyli, ilmapiiri ja yleinen henki on jotenkin enemmän linjassa itseni kanssa. Jokin tässä maassa saa sieluni väreilemään.

IMG_7692-001 IMG_7861 IMG_7854

Omalla kohdallani oli ehdottomasti oikea päätös tulla toiselle vuodelle, joka on ollut huomattavan paljon parempi kuin ensimmäinen. Elämäni on ehkä ollut tapahtumaköyhempää, hitaampaa, arkisempaa, mutta silti samalla täydempää, onnellisempaa ja jos voin käyttää tätä sanaa, viisaampaa. Kun ei tarvitse juosta joka ilta kokemassa jotain ja kiireellä koluta eri itärannikon kaupunkeja, pakonomaisesti elää villiä nuoruutta ja rähjääntyä reppureissussa, voi hengähtää, pysähtyä ja kokea elämää Australiassa lähes australialaisen silmin. Voi olla sinut itsensä kanssa, valita juuri ne retket ja kaupungit, joissa itseä kiinnostaa vierailla, valita kuntosalin yökerhon sijasta ja valita muutenkin, mihin aikansa ja energiansa kohdistaa.

Jos olisin tyytynyt olemaan Australiassa vain yhden vuoden, kokemukseni maasta olisi silti hyvä, mutta erilainen. Kyseessä olisi irtiotto, sapattivapaa, loma, jotakin joka on erillinen ja irrallinen tavallisesta ja normaalista arjesta. Toisen vuoden aikana olen päässyt sisään tavalliseen elämään, enkä koe tätä enää irtiotoksi. Australia on jättänyt jälkensä minuun ja tullut osaksi identiteettiäni hieman samalla tavoin kuin suomalaisuus on iskostunut jonnekin sisimpäni ytimeen. Tämän vuoden jälkeen minut voi viedä pois Australiasta, mutta uskon, että Australiaa ei voi enää viedä pois minusta.

  • Reply
    Sonja | FIFTYFIFTY
    joulukuu 21, 2016 at 11:22 am

    Hienosti puit kyllä tuntosi tähän kirjoitukseen. Mulle vaihto oli nimenomaan tuollainen irtiotto arjesta ja samanlainen kokemus kuin sun eka vuosi Australiassa, mutta sen jälkeen arki palasi omiin uomiinsa Suomessa. Oonkin miettinyt, että kun oon unelmoinut ulkomailla asumisesta, niin olenko unelmoinut nimenomaan vaan noista villeistä irti arjesta -kokemuksista vai ihan tavallisesta arjesta? Sitä mä en vielä ole kokenut, ja ne ovatkin aivan erilaisia asia, kuten sanoit. Ainakin sulle tuntuu maistuvan erityisesti tämä uusi versio, ihan mahtavaa! Ja selvästi teit oikean päätöksen, Australia ei varmasti lähde susta kulumallakaan tän jälkeen! 🙂

    • Reply
      Sandra
      joulukuu 24, 2016 at 6:06 am

      Kiitos. Vaihtovuosi on varmasti omanlaisensa irtiotto, kun yleensä sen jälkeen on tarkoituksena palata takaisin normaalehin kuvioihin. Sekä hulluttelu että tavallinen arki on mukavaa, ja se tasapaino niiden välillä on varmasti paras 🙂

  • Reply
    Miia
    joulukuu 21, 2016 at 12:53 pm

    Upeasti kuvasit kokemusten ja tunnetilojen erilaisuutta. “Olin vapaa ja huumaantunut vapaudesta, ja samalla eksyksissä.” Toi lause iski jotenkin vaan kovaa. Vapaudentunteen metsästäminen on loppujen lopuksi aika raskasta ja harvemmin sitä silloin on edes oikeasti vapaa. Kyllä mä ainakin kaipaan elämään jonkinlaisia rutiineja, enkä jatkuvaa huikeasta kokemuksesta toiseen hyppimistä. Molemmat Australia vuodet ovat varmasti yhtä arvokkaita muistoja, vaikkakin kovin erilaisia. 🙂

    • Reply
      Sandra
      joulukuu 24, 2016 at 6:05 am

      Jotenkin vapauden ja rutiinien tasapaino on se paras olotila. Oon onnekas, kun olen voinut kokea kaksi erilaista vuotta Australiassa. 🙂

  • Reply
    Jenni L
    joulukuu 22, 2016 at 12:11 am

    Huikea kirjoitus! Siistiä miten sulla on niin paljon samoja tunteita Ausseista kuin mulla – ja miten hienosti oot pukenut ne sanoiksi.
    Palasin juuri Suomeen ja täältä mä löydän itseni lukemasta Australia-blogia.. Niin sitä vaan kaipaa sitä elämäntyyliä, meren ja luonnon lähellä asumista – ja kyllä, sitä tuoksua ilmassa. <3
    Nauti sun vuodesta!

    • Reply
      Sandra
      joulukuu 23, 2016 at 11:57 am

      Voi että, voin kuvitella, miten ikävissäni itse olisin, jos olisin palannut Aussi-ajan jälkeen Suomeen. Kiitos kehuista! 😀

  • Reply
    miraorvokki
    joulukuu 25, 2016 at 12:30 pm

    Mielenkiintoinen kirjoitus! Samaistua en voi, sillä samanlaista tilannetta ei ole itselläni koskaan ollut 🙂 Osaat kyllä kirjoittaa todella hyvin ja pukea tunteita hienosti sanoiksi! Mahtava tuo “me australialaiset”…. 😀 Ihanaa että olet löytänyt paikan joka saa sielusi väreilemään!

    • Reply
      Sandra
      tammikuu 3, 2017 at 11:31 pm

      Kiitos Mira! Viihdyn täällä todella hyvin, vaikka Suomea on kanssa ikävä ja ihmisiä siellä.

  • Reply
    Janni / Lentopelko
    joulukuu 25, 2016 at 2:38 pm

    Onpas kivoja kuvia, erityisesti tuo tiekuva pisti silmään! 🙂 Ja muutenkin kiva kirjoitus, ilmeisesti tilanteet on kuitenkin muuttunut aika paljon ensimmäisestä vuodesta. Kiva kuulla tällasia kokemuksia, jos vaikka joskus ois itelläänkin edessä 😉

    • Reply
      Sandra
      tammikuu 3, 2017 at 11:33 pm

      Kiitos. Oli hauska ottaa tuo tiekuva, kun ainakin parikymmentä minuuttia pidettiin taukoa ajon keskellä, eikä tullut yhtäkään autoa vastaan. Ympärillä oleva maisema oli kanssa todella aavaa ja tyhjää horisonttiin asti.

  • Reply
    Ananas2go / Popot pogoillen
    joulukuu 25, 2016 at 3:27 pm

    Hyvää ja kiintoisaa pohdintaa. Olen iloinen huomatessani, että uskalsit lopulta lakata suorittamasta ulkomailla asumisen kokemusta ja nautintoa. Kiitos ajatuksia herättävästä kirjoituksesta!

    • Reply
      Sandra
      tammikuu 3, 2017 at 11:34 pm

      Kiitos kommentista. Ehkä se tutuista kuvioista irrottautuminen auttoi näkemään “metsän puilta” ja keskittymään niihin asioihin, joilla on oikeasti väliä.

  • Reply
    Noora | Kerran poistuin kotoa
    joulukuu 25, 2016 at 6:08 pm

    Vapaus on kyllä toisinaan petollista ja huumaavaa. Ja siinä alkaa helposti suorittamaan sitä vapauden mielikuvaa, joka itselle on siitä piirtynyt, tai sitä oletusta, miten tilanteessa pitäisi toimia. Varmasti kun ensimmäistä kertaa muuttaa pois kotoa, tuo tunne saattaa olla vastaava. Kaikki on mahdollista, ainakin periaatteessa. Toki itsekin silloin jonkin verran tein kaikkea, mikä oli uutta ja ihmeellistä, vaikka ei välttämättä mua, siksi kun niin “kuului” ja voin tehdä niin. Mutta onneksi homma aika pian tasoittui. En tiedä, miten reagoisin nyt yhtäkkiseen vapauteen. Toki olen juuri pientä palaa vapaudesta petaamassa itselleni vuoden päähän. Tosin silloin tiedän mitä haluan tehdä, enkä välttämättä tee lainkaan sitä, mitä mun oletettaisiin tekevän. Tosin olenkin aina ollut vähän jääräpäinen ja oman tien kulkija. Mutta hienoa, että sä olet löytänyt sen oman tapasi olla Australiassa. Toisaalta, olisitko osannut arvostaa nykyistä arkeasi, jos et olisi löytänyt sitä ns. kantapään kautta? 🙂

    • Reply
      Sandra
      tammikuu 3, 2017 at 11:39 pm

      En varmaan olisi osannut. Hienosti sanoit kommentissasi, että alkaa helposti suorittamaan vapauden mielikuvaa. Vähän samanlaista oli tosiaan, kun muutin omilleni. Tuli biletettyä ja tehtyä kaikkea “vapaata”, kunnes alkoi vähitellen kyseenalaistamaan, että haluaako itse oikeasti elää tällaista elämää.

      Hyvältä kuulostaa, että suunnittelet pienimuotoista “vapautta”. Irtiotot ja muut muutokset tekevät aina hyvää.

  • Reply
    Heidi / Fiiliksiä & hetkiä
    joulukuu 25, 2016 at 8:03 pm

    Olipa hienosti pohdittu. Usein sitä vaan lukee kaikkea tuollaista hehkutusta, mitä sinun ensimmäinen vuotesi sisälsi. Hienoa, että saat kokea arjen kaikkine puolineen maassa, jossa selvästi viihdyt 🙂

    • Reply
      Sandra
      tammikuu 3, 2017 at 11:40 pm

      Niin, suurin osa Australia-blogeista taitaa olla noita reppureissaushehkutuksia, kun vuokrataan auto, ostetaan goonia ja roadtripataan itärannikkoa pitkin. Missä ei todellakaan ole mitään vikaa. Päinvastoin. Mutta hyvä kokea erilainenkin tapa asua ja olla tässä maassa.

  • Reply
    Kati / Lähinnä Kauempana
    joulukuu 25, 2016 at 9:57 pm

    Hyvää pohdintaa ja tosiaan upeita kuvia! Mä voin kuvitella, että se eka vuosi todella on sellaista suorittamista, ehkä jopa sekoilua ja irtiottoa jokaisesta sekunnista. On hienoa, että pääset kokemaan Australiassa kahta erilaista elämää.

    Mä en ole asunut koskaan ulkomailla, mutta aina silloin tällöin sellaisesta haaveilen. Haluaisin kuitenkin elää ennemminkin arkea ja kokea olevani yksi paikallisista. Tällä hetkellä tuntuu epätodennäköiseltä, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Kaikki on mahdollista.

    • Reply
      Sandra
      tammikuu 3, 2017 at 11:42 pm

      Kaikki on mahdollista, ja jos jotain asioita todella haluaa, niin uskon, että alkaa tiedostamatta tehdä valintoja ja nähdä tilaisuuksia, jotka vievät kohti tuon tavoitteen toteuttamista. Toivottavasti haaveesi toteutuu joku päivä! 🙂

  • Reply
    Pirkko / Schildt
    joulukuu 26, 2016 at 10:11 am

    Australiassa on ilmeisesti puolensa, vaikka vakituisemmaksi asuinpaikaksi. Ystäväni pohti aikoinaan Australian/Uuden Seelannin suuntaa eläköitymiselle vaihtoehtona Espanjalle/Portugalille, mutta on sittemmin kuitenkin viettänyt siellä vain n. 3 kuukauden pätkiä, kun lapsenlapset vetävät kuitenkin Suomeen. Tuo englanninkielisyys on kyllä vahva plussa alueelle, sillä vaikka selviäisi arjen perusjutuista Etelä-Euroopassa espanjalla tai ranskalla, niin ulkopuolisuus on kuitenkin pienempää silloin kuin ymmärtää esimerkiksi kaiken lehdistä ja televisio-ohjelmista.

    • Reply
      Sandra
      tammikuu 4, 2017 at 12:57 am

      Uskon, että Portugali on myös hyvä vaihtoehto. Se vetää vertoja edullisuuden ja sijainnin puolesta. Australia on kuitenkin eläkepäiviä varten ehkä aika kaukana, jos haluaa nähdä lastenlapsia. Hintataso on myös Suomen tasolla eli jos haluaa parempaa ostovoimaa, Etelä-Eurooppa on siitäkin parempi.

  • Reply
    Sateenmuru
    joulukuu 26, 2016 at 2:01 pm

    Hieno aihe ja kuvat! Tuttuja kokemuksia myös itselleni, kun yksi “välivuosi” vaihtui muutamaksi ylimääräiseksi ja arjen pyörittämiseksi Skotlannin ylämailla. On mukava tunne, kun huomaa tekevänsä juttuja kuten paikalliset ja muutenkin sulautuvan joukkoon. Ja se kun huomaa, että vapaapäivinä ei olekaan enää sitä pakonomaista tarvetta lähteä etsimään ja kokemaan jotain uutta, vaan voi vain ostaa sunnuntain lehden ja jäädä lueskelemaan sitä kahvilaan! Nauti tulevasta! ^_^

    • Reply
      Sandra
      tammikuu 6, 2017 at 10:12 am

      Heh, saman olen huomannut itsekin vapaa-ajalla. Työpäivän jälkeen ei huvita välttämättä lähteä hirveästi kaupungille pyörimään eikä vapaapäivänäkään ole joka kerta fiilistä koluta paikkoja. Kiitos, samoin!

  • Reply
    Maria
    joulukuu 26, 2016 at 4:09 pm

    Ah, haluaisin tietää miltä puut sielä tuoksuu sateenjälkeen! Ne on niitä pieniä asioita mitkä jää syvälle muistoihin ja aistien arkistoihin 🙂 Ihanaa että olet uskaltanut ottaa arjen vastaan, ei aina tarvi olla suuria seikkailuja saadakseen suuria kokemuksia!

  • Reply
    reissaaja1
    joulukuu 26, 2016 at 5:17 pm

    Ihania kuvia ja lämmintä pohdintaa omista syvistä tunteistasi! Itsellä ei valitettavasti ole vielä löytynyt sellaista paikkaa, johon olisin halunnut jäädä muutamaa viikkoa pidemmäksi aikaa. Maailma kun on avara ja kutsuu minua! 🙂

  • Reply
    Outi
    joulukuu 26, 2016 at 7:41 pm

    Hienoja tunteita ne, kun huomaa oppineensa itsestään asioita, huomaa muuttuneensa. Kutsun itse sitä välillä aikuistumiseksi, vaikka inhoan sitä sanaa ja ajatusta siitä. Se kuulostaa niin tylsältä, mutta “tylsä”, pysähtynyt ja vakaa elämä rutiineineen on sitä, mistä loppujen lopuksi itse nautin eniten 😊 Eikä se siltikään ole tylsää sanan oikeassa merkityksessä

  • Reply
    Emma
    joulukuu 27, 2016 at 9:47 am

    Upeasti kirjoitit, pystyin sanojesi kautta samaistumaan jokaiseen tunteeseesi! Itse olen pisimmillään asunut vieraassa maassa noin puolen vuoden ajan, mutta tunnistan siltäkin ajalta paljon tuota samaa. Ja just tuo, että kuvat jostain tietystä maasta jossa olen käynyt ensimmäisen kerran 10 vuotta sitten ovat niistä jokaisesta hassusta linnusta ja nyt kun olen käynyt samassa maassa jo kymmenen kertaa nuo kuvat naurattavat, mutta samalla liikuttavat. Toisaalta niitä ihania sekopäisiä alkuaikoja ja ensihuumaa ei enää koskaan saa takaisin tai tavoita vaikka haluaisikin.

  • Reply
    Arna / Cocoa etsimässä
    joulukuu 27, 2016 at 2:43 pm

    Hyvää pohdintaa. Itselläni ei ole kokemusta vastaavasta irtiotosta tai ulkomailla asumisesta (tai no, vuoden maailmanympärimatkasta kyllä, mutta sitä ei voi täysin verrata), mutta elämänvaiheena tuo on varmasti aika monelle tuttu. Kun haluaa elää täysillä ja kokea kaiken mahdollisen, ja sitten lipsahtaa vähän ylikierrosten puolelle. Kuuluu aika monella nuoruuteen tuollainen vaihe, itselläni se oli reilu parikymppisenä.

    Tunnistan monia luettelemiasi australialaisia piirteitä, vaikka olen ainoastaan matkaillut siellä (usean kuukauden ajan tosin), ja niistä samoista syistä Australia on minullakin erittäin lähellä sydäntä. Ihmisten ystävällisyys ja rentous, meri, luonto… Jos joskus muuttaisin ulkomaille, Australia olisi ykkösvaihtoehto, jos se ei olisi niin kaukana :/.

  • Reply
    Jenna / With huge passion for life
    joulukuu 27, 2016 at 9:20 pm

    Voi miten elämää henkivä postaus. “Tavallinen” arki ei varmasti ole niin jännittävää, mutta tuo elämään juuri niitä parhaita hetkiä maassa kuin maassa. Elämä ja matkustaminen muuttaa ihmistä.

    • Reply
      Sandra
      tammikuu 2, 2017 at 11:27 pm

      Eläminen ulkomailla, vaikka se olisikin tavallista arkea, on kuitenkin hieman erilaista kuin Suomessa. Ehkä se pieni ero riittää tekemään siitä mielenkiintoisempaa.

  • Reply
    Noora
    joulukuu 28, 2016 at 12:44 pm

    Jotenkin pystyn niin samaistumaan tähän sun kirjoitukseen!! Ihanasti kirjotit omista ajatuksista ja tunteista. Mulla oma Aussivuosi oli samantapainen ku sulla mutta jotenki voisin veikata et seuraava vuosi tulee olemaan paljon erilainen! Juuri samanlainen ku sulla. Tavallaan se eka vuosi oliki sellanen reppureissaus aika ja elettiin niinkuin muutkin reppureissaajat.. Mutta ymmärrän kyllä jos oot rakastunut tähän maahan;)

    • Reply
      Sandra
      tammikuu 2, 2017 at 11:27 pm

      Australia on upea maa, enkä ihmettele, miten joku ei rakastaisi tätä paikkaa. Reppureissaus on kivaa, mutta siihenkin kyllästyy ajan päästä ja kaipaa jotain pysyvämpää. Nykyinen tilanne on aika hyvä kombinaatio seikkailua ja vaihtelua ja pysyvyyttä.

  • Reply
    Sandra / Terveiset päiväntasaajalta
    joulukuu 28, 2016 at 9:33 pm

    Ihanaa kun on löytänyt paikan jossa todella viihtyy 🙂 ja kyllähän sitä kerkeää vielä täällä suomessakin olla 🙂

    • Reply
      Sandra
      tammikuu 2, 2017 at 11:24 pm

      Ehdottomasti. Suomi ei katoa koskaan mihinkään!

  • Reply
    Lotta | Watia.fi
    joulukuu 29, 2016 at 3:42 am

    Hieno kirjoitus. Pidän arjen elämisestä Suomen ulkopuolella. Joskus aikaisemmin piti suorittaa, tehdä ja nähdä kaikki, mutta kyllä se arkikin on mielenkiintoista ja kuten sanoit – kokemuksena erilainen. Australia kiinnostaisi joskus ja miksei working holiday -mielessäkin. Ensin kuitenkin ajattelin toteuttaa wh-vuoden Uudessa-Seelannissa. Onneksi ikäraja nousi ja ehtii vielä vaikka molemmat. 🙂

    • Reply
      Sandra
      tammikuu 2, 2017 at 11:24 pm

      Kiitos! Onneksi tosiaan ikäraja nousee, niin ei tule kiire. Ehdottomasti itse haluaisin toteuttaa vastaavan vuoden Uudessa-Seelannissa, ja onneksi sinne taitaa olla ikäraja se 35. 😀

  • Reply
    Merja / Merjan matkassa
    joulukuu 29, 2016 at 8:05 pm

    Minulla ei ole kokemusta irtiotosta, vaikka se haaveissa onkin. Australia on myös bucket-listalla. En voi muuta sanoa, kuin että voi sinua onnellista 🙂 Nauti täysin siemauksin tästä toisesta vuodesta!

    • Reply
      Sandra
      tammikuu 2, 2017 at 11:21 pm

      Voi kiitos ja ihanaa uutta vuotta sinulle!

    • Reply
      Sandra
      tammikuu 2, 2017 at 11:22 pm

      Voi kiitos ja ihanaa uutta vuotta sinulle!

  • Reply
    Katja / Lähtöselvitetty
    joulukuu 30, 2016 at 4:46 pm

    Varmasti oli juuri oikea päätös lähteä vielä toiseksi vuodeksi. Se arki tosiaan on ihan eri asia kuin välivuosi. Minulle tuli mieleen oma lukioaikainen vaihto-oppilasvuoteni. Vaikken ollutkaan siellä kuin yhden vuoden, jouduin heti hyppäämään osaksi sikäläistä arkea. Maissipellon keskellä ei ollut turisteja, joista hakea turvaa, vaan heti piti tutustua paikallisiin, puhua englantia ja herätä aamulla kouluun ihan niin kuin kotonakin. Ja edelleen – 20 vuoden jälkeen – koen pientä koti-ikävää siihen suuntaan. Se tunne on ihan erilainen kuin mikään kaukokaipuu.

    • Reply
      Sandra
      tammikuu 2, 2017 at 11:21 pm

      Kuulostaa siltä, että olit ihan hard core -paikallinen heti! Varmasti hyvä tapa päästä sisälle paikallista kulttuuria, kun pääsee heti sisälle tavalliseen arkeen, kouluun ja elämään osana paikallista perhettä.

      Ehdottomasti erilainen tunne kuin kaukokaipuu vain jonnekin.

  • Reply
    Veera Bianca
    joulukuu 30, 2016 at 6:27 pm

    Ihanaa lukea juttuja Australiasta, kirjoitat jotenkin niin elävästi että tulee ihan omat Australia ajat elävästi mieleen ! 🙂 Nautihan toisesta vuodesta <3

    • Reply
      Sandra
      tammikuu 2, 2017 at 11:19 pm

      Kiitos Veera! Mukavaa uutta vuotta sulle!

  • Reply
    Stacy Siivonen
    joulukuu 30, 2016 at 6:29 pm

    Minä en pysty erittelemään asioita tuolla tavalla, mutta joka tapauksessa, onnittelut toisesta vuodesta – hyvin menee, mutta menköön!
    Silmäilin läpi myös sen, mikä sinussa on suomalaista. Tämä kiinnostaa minua, kun minulla on vastaava kokemus USA:sta. Voin sanoa, että olin kyllä ensimmäiset vuodet Suomessa aika hukassa. Ehkä olen onnistunut integroimaan kasan identiteettejä minuun sekavaksi mössöksi.

    • Reply
      Sandra
      tammikuu 2, 2017 at 11:19 pm

      Suomessa valtaosa ihmisistä on ehkä niin samanlaisia, että jos on vähänkin poikkeava, erottuu heti joukosta ja on silmätikkuna. Montako vuotta asuit USA:ssa?

  • Reply
    Kohteena maailma / Rami
    joulukuu 31, 2016 at 11:59 am

    Varmasti tosiaan näin, että ensimmäisen ja toisen vuoden ero on valtava. Js mitä pidempään siellä on, sen todennäköisemmäksi muodostuu pidemmän ajan asuminen siellä 🙂

    Hyvää Uutta Vuotta sinulle!

    • Reply
      Sandra
      tammikuu 2, 2017 at 11:18 pm

      Hyvää uutta vuotta myös sinulle! Tosiaan molemmat vuodet ovat olleet hyviä, mutta toinen ehkä vieläkin täydellisempi.

  • Reply
    Sari | SariKoo.fi
    joulukuu 31, 2016 at 1:58 pm

    Todella hyvä teksti ja pystyn samaistumaan moniin asioihin. Etenkin tämä “Rakastan elämänasennetta, jossa elämässä onnistuminen ei tarkoita sitä, miten jouhevasti liikkuu opintoputkesta uraputkeen ja lopulta eläkeputkeen.” kolahti itseeni, sillä olen oman kolme vuotta kestäneen irtioton aikana tajunnut, että tuo perin suomalainen ihanne, ei ole omani.

    Onneksi on mahdollista tehdä sitä omaa juttua ja just siellä päin maailmaa missä haluaa. Kuulostaa siltä, että viihdyt Ausseissa niin hyvin, että näinköhän maltat sieltä enää toisen vuoden jälkeen lähteä 🙂 Se jäänee nähtäväksi…

    • Reply
      Sandra
      tammikuu 2, 2017 at 11:17 pm

      Jää nähtäväksi :). Kun lähtee pois samoista ympyröistä, ainakin itselläni ajatus omasta elämästä kirkastuu ja saan jotain ahaa-elämyksiä ja hienoa kuulla, että oma irtiottosi on kanssa auttanut tajuamaan, ettei tietyt asiat ole sua varten.

  • Reply
    Paula - Viinilaakson viemää
    joulukuu 31, 2016 at 8:17 pm

    Tervetuloa ulkosuomalaiseksi! 🙂 Siinä on omat hyvät ja huonot puolensa. Hienoa, että olet oppinut nauttimaan arjesta ja elämästä siellä. Minua jäi kiinnostamaan tuo “white trash” -nimitys, täällä Yhdysvalloissa kun sitä käytetään myös, mutta erittäin harkiten koska sillä ikään kuin luokitellaan ihmisiä huonommiksi kuin itse olisi. Mitä sillä tarkoitetaan Australiassa?

    • Reply
      Sandra
      tammikuu 2, 2017 at 11:11 pm

      Ehkä sanavalinta oli vähän ontuva, ehkä suomeksi voisin sanoa ehkä juntiksi. Wikipedia sanoo näin:The term bogan (/ˈboʊɡən/[1]) is a derogatory Australian and New Zealand slang word used to describe a person whose speech, clothing, attitude and behaviour exemplify values and behaviour considered unrefined or unsophisticated.

    • Reply
      Sandra
      tammikuu 2, 2017 at 11:11 pm

      Ehkä sanavalinta oli vähän ontuva, ehkä suomeksi voisin sanoa ehkä juntiksi. Wikipedia sanoo näin:The term bogan (/ˈboʊɡən/[1]) is a derogatory Australian and New Zealand slang word used to describe a person whose speech, clothing, attitude and behaviour exemplify values and behaviour considered unrefined or unsophisticated.

  • Reply
    Sanna I Siveltimellä
    tammikuu 2, 2017 at 3:08 pm

    Hienosti sanottu että..”Australiaa ei voi enää viedä pois minusta.”Ja se on varmasti noin pitkän asumisen jälkeen täysin totta. Jokainen retki jättää jäljen, saatika sitten noin pitkä elo yhdessä paikassa.

    ja tälle niin WORD “Rakastan elämänasennetta, jossa elämässä onnistuminen ei tarkoita sitä, miten jouhevasti liikkuu opintoputkesta uraputkeen ja lopulta eläkeputkeen.”

    • Reply
      Sandra
      tammikuu 2, 2017 at 11:05 pm

      Jokainen paikka jättää jälkensä, erityisesti ne, joissa on ollut pidempään, luonut muistoja ja tehnyt asioita, jotka jättää vahvan tunnejäljen. Pitkään olin kanssa siinä jossain putkessa, jossa yritin suorittaa vaan asioita, kunnes aloin miettimään, mitä järkeä siinä on. Vaikka elämä on nyt tietyllä tavalla samanlaista, työtä ja tavallista arkea, silti mieli on jotenkin paljon rennompi koko ajan. 🙂

Leave a Reply