Pohdinnat

Onko itsekästä haikailla matkailua koronan aikaan?

lokakuu 15, 2020

Monille matkabloggaajille koronavirus on merkinnyt harrastuksen, intohimon tai jopa elinkeinon tyrehtymistä. Tilanne ei ole helppo. Sosiaalisen median sovellukset tuovat ruudulle muistoja edellisvuosien syyslomareissuilta. Kurkiaurojen katselu herättää rinta-alassa tutun kutkuttavan kaukokaipuun. Mielen täyttää huoli matkailualan selviytymisestä tai jopa omista tulovirroista.

Samaistun tähän kaikkeen.  Samalla en voi olla miettimättä, onko tästä tilanteesta valittaminen jotenkin… itsekästä.

Coconut ice-cream

Ensimmäisen maailman ongelmia

Ymmärrän, että monet meistä matkailua rakastavista painiskelevat voimistuvan reissukuumeen parissa. Samalla on hyvä miettiä, että suurella osalla tämän maailman ihmisistä ei ole koskaan ollut mahdollisuutta vierailla lomamatkalla toisessa maassa. Vielä muutama vuosikymmen sitten ulkomailla käyminen oli erittäin poikkeuksellista myös näillä lakeuksilla. Edes Suomen kaltaisissa hyvinvointivaltioissa monen perheen todellisuuteen ei kuulu edes yksi matka vuodessa – puhumattakaan niistä matkamääristä, jotka ovat olleet normi monelle matkabloggaajalle.

Totta kai se harmittaa, että nyt ei pääse ulkomaille totuttuun tapaan. Ja teoriassahan Suomesta saa lähteä ja tänne saa palata, mutta matkustusrajoitusten ja epidemiatilanteen nopea muuttuminen on käytännössä laittanut monen ulkomaanmatkat jäihin. En väheksy yhtään tästä johtuvaa harmitusta, ja koen sitä itse myös aina ajoittain. Silti välillä tekee hyvää asettaa omat harmit osaksi isompaa mittakaavaa. Turvallisessa, lämpimässä ja viihteellä vuoratussa asunnossa on loppujen lopuksi ihan kiva suojautua pandemialta. Tilanne on täysin eri esimerkiksi monissa köyhemmissä, turismiin tukeutuvissa maissa, joissa valtio ei avusta tukipaketeilla tai turvaa toimeentuloa elinkeinon mennessä alta.

 Onko vertailu turhaa?

Miksi edes kannattaa vertailla omia ongelmia jossain kehittyvässä maassa asuvan ongelmiin, saatika jonkun kauan sitten eläneen ihmisen ongelmiin? Se, että jollain menee huonommin, ei vähennä ollenkaan minun itseni kokemaa huonoa mieltä ja ahdistusta. Jokaisella on oikeus surra, kaivata, turhautua, murehtia ja olla ahdistunut. Kaikki tunteet ovat sallittuja.

Samalla on ihan tervettä työstää omia kognitiivisia työkaluja vastoinkäymisten käsittelemiseksi. Oma energia kannattaa ehkä nyt suunnata kaukomaiden haikailusta muualle, mihin tahansa hyvää mieltä tuovaan, joka nyt on mahdollista. Kenties jos oma, tällä hetkellä hieman pysähtynyt arki ahdistaa liiaksi, irtiotto ulkomaille ei korjaa sitä perimmäistä ongelmaa ahdistuksen takana (vaikka joskus näin olen itse uskonut). Mitä jos yrittäisi rakentaa sellaisen arjen, josta ei tarvitsisi paeta? Mitä jos yrittäisi keskittyä nyt urheiluun, palveluiden käyttämiseen, luonnossa liikkumiseen ja kotimaan tutkimiseen? Tai esimerkiksi oman osaamisen tai yritystoiminnan laajentamiseen?

Matkailu ja tulevaisuus

Koronapandemia loppuu joskus. Voiko ja tuleeko matkailun palata myös ennalleen?

Hetkittäin kun valtioiden rajat ovat menneet kiinni ja lentäminen on tyrehtynyt, tulee mieleen, että oliko entinen alati kasvava matkailu ilmastollisesti kestävällä pohjalla muutenkaan. Onko meidän joka tapauksessa jossain vaiheessa siirryttävä matkailun kohdalla uuteen normaaliin, jossa useat vuosittaiset ulkomaanmatkat ovat yhtä mennyttä kuin talvien lumet? Ehkä tämä ei tule tapahtumaan vielä pariin vuosikymmeneen, mutta kenties joskus. Hyvin todennäköisesti omana elinaikanani. Onko siis kaukokaipuun lietsominen tässäkin mielessä itsekästä? Jätän vastauksen hautumaan.

Ihmiset tulevat joka tapauksessa matkustamaan aina. Jos ihmislaji ei olisi luonnostaan utelias, emme olisi lähteneet asuttamaan Australian aavikoita ja Pohjois-Siperian erämaita. Emme olisi lähteneet purjehtimaan kaiken tunnetun maailman tuolle puolen. Matkailu on niin paljon muutakin kuin rentoutumista lomalla. Se on uusia kokemuksia, rakkaiden ihmisten näkemistä, työtä, harrastusta, seikkailua, elämää. Se on ihmisyyttä.

Lopuksi

Toivon paljon voimia kaikille yrittäjille ja työntekijöille, joita tämä pandemia koskettaa. Erityisesti lähetän voimia heille, joiden omat perheenjäsenet tai puolisot ovat jääneet toisen maan rajojen sisäpuolelle. En halua tällä postauksella sanoa kylmästi, että kaukomaista haaveilu ja matkakuumeen poteminen olisi itsekeskeistä tässä tilanteessa. Tunteet ovat sallittuja. Haluan kuitenkin nostaa esiin sellaisen näkökulman, mitä ei mielestäni ole matkablogien keskusteluissa kovin paljon näkynyt. Saa mielellään haastaa ja keskustella aiheesta.

  • Reply
    Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
    lokakuu 16, 2020 at 1:23 pm

    Koronan vaikutus matkailuun ja sitä myötä usean köyhemmissä maissa asuvien ihmisten elinkeinoon on ollut valtava. Täytyy toivoa, että esimerkiksi kehitteillä olevista rokotteista voisi olla ratkaisu ongelmaan.

    • Reply
      Sandra
      lokakuu 16, 2020 at 5:41 pm

      Totta! Toivottavasti saamme turvallisen rokotteen mahdollisimman pian.

  • Reply
    Marinella / KAUKOKAIPUU
    lokakuu 18, 2020 at 10:56 am

    “Mitä jos yrittäisi rakentaa sellaisen arjen, josta ei tarvitsisi paeta?” Tämä osui ja upposi. Vaikka ulkomailla matkailu on omalla kohdalla jäänyt hyvin vähäiseksi (reissaan enemmän Suomessa ja Pohjoismaissa, asunhan Norjassa), enkä ole reissannut pohjolan ulkopuolelle melkein kolmeen vuoteen, toivon, että tilanne rauhoittuisi jotta ihmiset voisivat edelleen matkustaa ja matkailuyrittäjät pitää työpaikkansa.

    Siitäkin huolimatta yhdyn kanssasi tuohon hyvään kysymykseesi siitä, miten tämän hetken energioita kannattaa kohdentaa. Vaikka kuinka rakastaisi matkailua, elämä on paljon muutakin. Ne asiat pitää vain löytää ja nyt siihen on todella hyvä tilaisuus.

  • Reply
    Mari/Kodinvaihtaja
    lokakuu 18, 2020 at 3:03 pm

    Jotenkin niin tykkään sun nettiosoitteesta, sopii niin aiheeseen :-). Joku pakenee arkeaan ulkomaille, joku vaikka jumppatunnille tai musiikin kuunteleen. Ehkä tärkeintä on tunnistaa ja elää oman näköistä elämää. Nyt se ei ole vain kaikille mahdollista. Kriisitilannehan tämä on. Täälläkin joku perhe pohtii, että millä seuraavan kuun lainalyhennys maksetaan, kun molemmat lomsutettuja

  • Reply
    Maarit - niceMatkaaja
    lokakuu 19, 2020 at 4:48 pm

    Haaveksia, unelmoida ja kaihota saa, tässäkin tilanteessa! Enkä koe sitä millään tavalla itsekkäänä. Itsensä vertaaminen muihin on siinä mielessä ihan turhaa, että aina on joku, jolla menee paljon paremmin ja joku jolla huomattavasti huonommin. Emmehän elä tasa-arvoisessa maailmassa, vaan lähtökohtaisesti tilanteet eri maissa ja kulttuureissa ovat kokonaan toiset, saman maankin sisällä on rinnatusten monta todellisuutta. Omaa pientä todellisuuttani värittää tällä hetkellä valtava ikävä maailmalle, mutta toisaalta kiitollisuus siitä, että kohtaan koronakriisin Suomessa. Juuri nyt en vaihtaisi asuinpaikkaa, vaikka olen monesti ajatuksella leikitellyt, kun ruoho on tuntunut aidan toisella puolella vihreämmältä. Matkustamisesta sen sijaan en aio koskaan luopua, vaikka pitäisi tulevaisuudessa soutaa Itämeren yli.

  • Reply
    Katja / Pinkkis
    lokakuu 20, 2020 at 7:31 pm

    Minäkin kyllä sanoisin että ehdottomasti saa haaveilla. Eikai haaveilu itsessään voi olla itsekästä, sehän on kuitenkin “vain” haave, ei vielä haaveilun hetkenä toteutus (joka ehkä sitten jossain tilanteessa voi hyvinkin olla itsekästä).
    Itse en ole oikeastaan missään vaiheessa lopettanut sitä haaveilua ja haikailua. Se nimittäin on omalla kohdalla melkein puolet matkailun nautinnosta. No, kiire kesä todella mieluisan työharjoittelun parissa ei kyllä paljoa jättänyt aikaa konkreettiselle haaveilulle, vaan lähinnä palasin muistoissa ihaniin matkakokemuksiin ja paikkoihin joihin haluan uudestaan, mutta nyt olen pikkuhiljaa ruvennut oikeastikin suunnittelemaan jo ensi vuoden matkoja. Tästä vuodesta viisastuneena on alustavalle haavematkalle olemassa jo varasuunnitelma ja varasuunnitelmankin varasuunnitelma.
    Jaksan kuitenkin uskoa, että vaikka korona ei varmasti ole ensi vuonnakaan hävinnyt minnekään, ei se enää yhtä laajalti estä matkustelua kuin tänä vuonna.
    Haaveet ja tulevan suunnittelu pitää ainakin mun mielen virkeänä, ja keltä ne suunnitelmat on pois? Ei keltään 🙂 Eli antaa mennä vaan! Toteutusta pitää sitten katsoa tarkemmin kun aika on.

  • Reply
    Annemaria/Samppanjaa muovimukista
    lokakuu 21, 2020 at 8:42 pm

    Matkailu ei ole ollut itselleni koskaan pakenemista. Se on ollut elämää. Nyt, kun ei voi matkustaa tuntuu, että osa elämää jää elämättä. Meillä on ihana uusi koti ja ympärillä kaunis luonto. Nautin suunnattomasti tästä kaikesta, mutta se ei siltikään vie pois matkakaipuuta. Tunnen myös suurta huolta ja surua kaikkien niiden maailman ihmisten puolesta, jotka menettävät elinkeinonsa ja toimeentulonsa tässä koronakurimuksessa.

  • Reply
    Pirkko / Meriharakka
    lokakuu 23, 2020 at 8:57 am

    Matkoja on niin monenlaisia. Itselleni matka matkan vuoksi ei koskaan ole ollut merkityksellinen vaan uusien paikkojen näkeminen. Koronakesänä, kun jotkut paikat olivat “auki” tai “mahdollisia” en innostunut ajatuksesta lähteä jonnekin vaan siksi, että sinne voisi mennä. Olemme matkustaneet paljon todella köyhissä maissa ja käyttäneet paikallisia palveluita ja uskon, että olemme näin tehneet hyvää monella suunnalla maailmaa – muutamasta lentomailista huolimatta. Nythän kai on jo nähty, että lentämisen lopettaminen ei todellakaan ollut se isoin juttu edes ilmaston kannalta. Globaalin talouden kannalta matkailun loppuminen oli paljon isompi asia.

  • Reply
    Anna-Katri / Adalmina's Adventures
    lokakuu 23, 2020 at 2:07 pm

    Tämä vuosi on ehdottomasti kannattanut kääntää kaikessa ahdistuksessa voitoksi oman arjen kehittämisen suhteen. Muutos ei ikinä synny itsestään, siihen saatetaan tarvita joskus ulkoinen muutospaine, jotta sisällä jotakin muuttuu perustavaa laatuisesti. Mutta vaikka siitä omasta arjesta ja elämästä Suomessa loisi kuinka täydellistä, ei se välttämättä meiltä kaikilta poista sitä sisällä olevaa kaukokaipuuta ja maailman näkemisen paloa.

Leave a Reply