Menu
Pohdinnat

Onko itsekästä haikailla matkailua koronan aikaan?

Monille matkabloggaajille koronavirus on merkinnyt harrastuksen, intohimon tai jopa elinkeinon tyrehtymistä. Tilanne ei ole helppo. Sosiaalisen median sovellukset tuovat ruudulle muistoja edellisvuosien syyslomareissuilta. Kurkiaurojen katselu herättää rinta-alassa tutun kutkuttavan kaukokaipuun. Mielen täyttää huoli matkailualan selviytymisestä tai jopa omista tulovirroista.

Samaistun tähän kaikkeen.  Samalla en voi olla miettimättä, onko tästä tilanteesta valittaminen jotenkin… itsekästä.

Coconut ice-cream

Ensimmäisen maailman ongelmia

Ymmärrän, että monet meistä matkailua rakastavista painiskelevat voimistuvan reissukuumeen parissa. Samalla on hyvä miettiä, että suurella osalla tämän maailman ihmisistä ei ole koskaan ollut mahdollisuutta vierailla lomamatkalla toisessa maassa. Vielä muutama vuosikymmen sitten ulkomailla käyminen oli erittäin poikkeuksellista myös näillä lakeuksilla. Edes Suomen kaltaisissa hyvinvointivaltioissa monen perheen todellisuuteen ei kuulu edes yksi matka vuodessa – puhumattakaan niistä matkamääristä, jotka ovat olleet normi monelle matkabloggaajalle.

Totta kai se harmittaa, että nyt ei pääse ulkomaille totuttuun tapaan. Ja teoriassahan Suomesta saa lähteä ja tänne saa palata, mutta matkustusrajoitusten ja epidemiatilanteen nopea muuttuminen on käytännössä laittanut monen ulkomaanmatkat jäihin. En väheksy yhtään tästä johtuvaa harmitusta, ja koen sitä itse myös aina ajoittain. Silti välillä tekee hyvää asettaa omat harmit osaksi isompaa mittakaavaa. Turvallisessa, lämpimässä ja viihteellä vuoratussa asunnossa on loppujen lopuksi ihan kiva suojautua pandemialta. Tilanne on täysin eri esimerkiksi monissa köyhemmissä, turismiin tukeutuvissa maissa, joissa valtio ei avusta tukipaketeilla tai turvaa toimeentuloa elinkeinon mennessä alta.

 Onko vertailu turhaa?

Miksi edes kannattaa vertailla omia ongelmia jossain kehittyvässä maassa asuvan ongelmiin, saatika jonkun kauan sitten eläneen ihmisen ongelmiin? Se, että jollain menee huonommin, ei vähennä ollenkaan minun itseni kokemaa huonoa mieltä ja ahdistusta. Jokaisella on oikeus surra, kaivata, turhautua, murehtia ja olla ahdistunut. Kaikki tunteet ovat sallittuja.

Samalla on ihan tervettä työstää omia kognitiivisia työkaluja vastoinkäymisten käsittelemiseksi. Oma energia kannattaa ehkä nyt suunnata kaukomaiden haikailusta muualle, mihin tahansa hyvää mieltä tuovaan, joka nyt on mahdollista. Kenties jos oma, tällä hetkellä hieman pysähtynyt arki ahdistaa liiaksi, irtiotto ulkomaille ei korjaa sitä perimmäistä ongelmaa ahdistuksen takana (vaikka joskus näin olen itse uskonut). Mitä jos yrittäisi rakentaa sellaisen arjen, josta ei tarvitsisi paeta? Mitä jos yrittäisi keskittyä nyt urheiluun, palveluiden käyttämiseen, luonnossa liikkumiseen ja kotimaan tutkimiseen? Tai esimerkiksi oman osaamisen tai yritystoiminnan laajentamiseen?

Matkailu ja tulevaisuus

Koronapandemia loppuu joskus. Voiko ja tuleeko matkailun palata myös ennalleen?

Hetkittäin kun valtioiden rajat ovat menneet kiinni ja lentäminen on tyrehtynyt, tulee mieleen, että oliko entinen alati kasvava matkailu ilmastollisesti kestävällä pohjalla muutenkaan. Onko meidän joka tapauksessa jossain vaiheessa siirryttävä matkailun kohdalla uuteen normaaliin, jossa useat vuosittaiset ulkomaanmatkat ovat yhtä mennyttä kuin talvien lumet? Ehkä tämä ei tule tapahtumaan vielä pariin vuosikymmeneen, mutta kenties joskus. Hyvin todennäköisesti omana elinaikanani. Onko siis kaukokaipuun lietsominen tässäkin mielessä itsekästä? Jätän vastauksen hautumaan.

Ihmiset tulevat joka tapauksessa matkustamaan aina. Jos ihmislaji ei olisi luonnostaan utelias, emme olisi lähteneet asuttamaan Australian aavikoita ja Pohjois-Siperian erämaita. Emme olisi lähteneet purjehtimaan kaiken tunnetun maailman tuolle puolen. Matkailu on niin paljon muutakin kuin rentoutumista lomalla. Se on uusia kokemuksia, rakkaiden ihmisten näkemistä, työtä, harrastusta, seikkailua, elämää. Se on ihmisyyttä.

Lopuksi

Toivon paljon voimia kaikille yrittäjille ja työntekijöille, joita tämä pandemia koskettaa. Erityisesti lähetän voimia heille, joiden omat perheenjäsenet tai puolisot ovat jääneet toisen maan rajojen sisäpuolelle. En halua tällä postauksella sanoa kylmästi, että kaukomaista haaveilu ja matkakuumeen poteminen olisi itsekeskeistä tässä tilanteessa. Tunteet ovat sallittuja. Haluan kuitenkin nostaa esiin sellaisen näkökulman, mitä ei mielestäni ole matkablogien keskusteluissa kovin paljon näkynyt. Saa mielellään haastaa ja keskustella aiheesta.

26 Comments

  • Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
    16 lokakuun, 2020 at 1:23 pm

    Koronan vaikutus matkailuun ja sitä myötä usean köyhemmissä maissa asuvien ihmisten elinkeinoon on ollut valtava. Täytyy toivoa, että esimerkiksi kehitteillä olevista rokotteista voisi olla ratkaisu ongelmaan.

    Reply
    • Sandra
      16 lokakuun, 2020 at 5:41 pm

      Totta! Toivottavasti saamme turvallisen rokotteen mahdollisimman pian.

      Reply
  • Marinella / KAUKOKAIPUU
    18 lokakuun, 2020 at 10:56 am

    ”Mitä jos yrittäisi rakentaa sellaisen arjen, josta ei tarvitsisi paeta?” Tämä osui ja upposi. Vaikka ulkomailla matkailu on omalla kohdalla jäänyt hyvin vähäiseksi (reissaan enemmän Suomessa ja Pohjoismaissa, asunhan Norjassa), enkä ole reissannut pohjolan ulkopuolelle melkein kolmeen vuoteen, toivon, että tilanne rauhoittuisi jotta ihmiset voisivat edelleen matkustaa ja matkailuyrittäjät pitää työpaikkansa.

    Siitäkin huolimatta yhdyn kanssasi tuohon hyvään kysymykseesi siitä, miten tämän hetken energioita kannattaa kohdentaa. Vaikka kuinka rakastaisi matkailua, elämä on paljon muutakin. Ne asiat pitää vain löytää ja nyt siihen on todella hyvä tilaisuus.

    Reply
    • Sandra
      26 lokakuun, 2020 at 7:00 pm

      Kiitos kommentistasi, sait jotenkin hyvin kiinni siitä, mitä yritin sanoa. Toivon todellakin samaa, että matkailuyrittäjien arki tässä jotenkin ratkeaisi mahdollisimman pian.

      Reply
  • Mari/Kodinvaihtaja
    18 lokakuun, 2020 at 3:03 pm

    Jotenkin niin tykkään sun nettiosoitteesta, sopii niin aiheeseen :-). Joku pakenee arkeaan ulkomaille, joku vaikka jumppatunnille tai musiikin kuunteleen. Ehkä tärkeintä on tunnistaa ja elää oman näköistä elämää. Nyt se ei ole vain kaikille mahdollista. Kriisitilannehan tämä on. Täälläkin joku perhe pohtii, että millä seuraavan kuun lainalyhennys maksetaan, kun molemmat lomsutettuja

    Reply
    • Sandra
      26 lokakuun, 2020 at 7:01 pm

      Voi kiitos, silloin melkein kuusi vuotta sitten kovasti mietin sopivaa nettiosoitetta ja nimeä blogille, ja tämä siiä sitten tuli.
      Allekirjoitan kaiken mitä sanoit tästä tilanteesta.

      Reply
  • Maarit - niceMatkaaja
    19 lokakuun, 2020 at 4:48 pm

    Haaveksia, unelmoida ja kaihota saa, tässäkin tilanteessa! Enkä koe sitä millään tavalla itsekkäänä. Itsensä vertaaminen muihin on siinä mielessä ihan turhaa, että aina on joku, jolla menee paljon paremmin ja joku jolla huomattavasti huonommin. Emmehän elä tasa-arvoisessa maailmassa, vaan lähtökohtaisesti tilanteet eri maissa ja kulttuureissa ovat kokonaan toiset, saman maankin sisällä on rinnatusten monta todellisuutta. Omaa pientä todellisuuttani värittää tällä hetkellä valtava ikävä maailmalle, mutta toisaalta kiitollisuus siitä, että kohtaan koronakriisin Suomessa. Juuri nyt en vaihtaisi asuinpaikkaa, vaikka olen monesti ajatuksella leikitellyt, kun ruoho on tuntunut aidan toisella puolella vihreämmältä. Matkustamisesta sen sijaan en aio koskaan luopua, vaikka pitäisi tulevaisuudessa soutaa Itämeren yli.

    Reply
    • Sandra
      26 lokakuun, 2020 at 7:04 pm

      Hyvä asenne. Olen myös ollut kiitollinen siitä, että voin olla juuri täällä. Monet ystäväni ovat eläneet maissa, jossa on ollut pitkään totaalinen lockdown ja tuhansien eurojen sakot sen rikkomisesta. Osa on jumissa maailmalla, eikä pääse kotimaahansa (Australia), jonne on maahantulorajoituksia. Osan puoliso on jumissa toisessa maassa. Tilanteita on monia.

      Reply
  • Katja / Pinkkis
    20 lokakuun, 2020 at 7:31 pm

    Minäkin kyllä sanoisin että ehdottomasti saa haaveilla. Eikai haaveilu itsessään voi olla itsekästä, sehän on kuitenkin ”vain” haave, ei vielä haaveilun hetkenä toteutus (joka ehkä sitten jossain tilanteessa voi hyvinkin olla itsekästä).
    Itse en ole oikeastaan missään vaiheessa lopettanut sitä haaveilua ja haikailua. Se nimittäin on omalla kohdalla melkein puolet matkailun nautinnosta. No, kiire kesä todella mieluisan työharjoittelun parissa ei kyllä paljoa jättänyt aikaa konkreettiselle haaveilulle, vaan lähinnä palasin muistoissa ihaniin matkakokemuksiin ja paikkoihin joihin haluan uudestaan, mutta nyt olen pikkuhiljaa ruvennut oikeastikin suunnittelemaan jo ensi vuoden matkoja. Tästä vuodesta viisastuneena on alustavalle haavematkalle olemassa jo varasuunnitelma ja varasuunnitelmankin varasuunnitelma.
    Jaksan kuitenkin uskoa, että vaikka korona ei varmasti ole ensi vuonnakaan hävinnyt minnekään, ei se enää yhtä laajalti estä matkustelua kuin tänä vuonna.
    Haaveet ja tulevan suunnittelu pitää ainakin mun mielen virkeänä, ja keltä ne suunnitelmat on pois? Ei keltään 🙂 Eli antaa mennä vaan! Toteutusta pitää sitten katsoa tarkemmin kun aika on.

    Reply
    • Sandra
      26 lokakuun, 2020 at 6:59 pm

      Hyvä, että on varasuunnitelmia kanssa, mutta toivotaan, että pääset haaveilemillesi matkoille. En missään mielellä myöskään pidä haaveilua pahana – haaveet ja unelmat antaa virtaa oli ne millaisia tahansa. Pointtina yritin kuitenkin sanoa sitä, että ei kannata liikaa jäädä negatiiviseen tilanteeseen jumiin, vaan koittaa eri tavoilla pitää mielen positiivisena. Ja haaveilu onkin yksi positiivinen juttu, jota voi vaikka tehdä 🙂

      Reply
  • Annemaria/Samppanjaa muovimukista
    21 lokakuun, 2020 at 8:42 pm

    Matkailu ei ole ollut itselleni koskaan pakenemista. Se on ollut elämää. Nyt, kun ei voi matkustaa tuntuu, että osa elämää jää elämättä. Meillä on ihana uusi koti ja ympärillä kaunis luonto. Nautin suunnattomasti tästä kaikesta, mutta se ei siltikään vie pois matkakaipuuta. Tunnen myös suurta huolta ja surua kaikkien niiden maailman ihmisten puolesta, jotka menettävät elinkeinonsa ja toimeentulonsa tässä koronakurimuksessa.

    Reply
    • Sandra
      26 lokakuun, 2020 at 6:56 pm

      Sama juttu, kyllä korona tulee todella lähelle omille matkailualalla työskenteleville tutuille. Samaa löytämisen ja uusien elämyksien kokemisen riemua ei ainakaan samassa mittakaavassa saa kotimaan kohteissa. Ei siksi matkailu Suomessa voi koskaan täysin korvata ulkomaille reissaamista. Jaksamista pimenevään syksyyn, kyllä tämä joskus on ohi.

      Reply
  • Pirkko / Meriharakka
    23 lokakuun, 2020 at 8:57 am

    Matkoja on niin monenlaisia. Itselleni matka matkan vuoksi ei koskaan ole ollut merkityksellinen vaan uusien paikkojen näkeminen. Koronakesänä, kun jotkut paikat olivat ”auki” tai ”mahdollisia” en innostunut ajatuksesta lähteä jonnekin vaan siksi, että sinne voisi mennä. Olemme matkustaneet paljon todella köyhissä maissa ja käyttäneet paikallisia palveluita ja uskon, että olemme näin tehneet hyvää monella suunnalla maailmaa – muutamasta lentomailista huolimatta. Nythän kai on jo nähty, että lentämisen lopettaminen ei todellakaan ollut se isoin juttu edes ilmaston kannalta. Globaalin talouden kannalta matkailun loppuminen oli paljon isompi asia.

    Reply
    • Sandra
      26 lokakuun, 2020 at 6:54 pm

      Niinpä, tämä on iso katastrofi köyhempien maiden talouksille. Arvostan kanssa teidän tapaa käydä paikoissa, joihin suuret massat eivät mene ja näin viedä rahaa ja toimeentuloa paikallisille yrittäjille, ravintoloille, retkienjärjestäjille ja niin edelleen.

      Reply
  • Anna-Katri / Adalmina's Adventures
    23 lokakuun, 2020 at 2:07 pm

    Tämä vuosi on ehdottomasti kannattanut kääntää kaikessa ahdistuksessa voitoksi oman arjen kehittämisen suhteen. Muutos ei ikinä synny itsestään, siihen saatetaan tarvita joskus ulkoinen muutospaine, jotta sisällä jotakin muuttuu perustavaa laatuisesti. Mutta vaikka siitä omasta arjesta ja elämästä Suomessa loisi kuinka täydellistä, ei se välttämättä meiltä kaikilta poista sitä sisällä olevaa kaukokaipuuta ja maailman näkemisen paloa.

    Reply
    • Sandra
      26 lokakuun, 2020 at 6:52 pm

      Ei todellakaan, ja se varmasti pahenee vielä nyt syksyn edetessä. Tämän olen tässä lokakuun aikana huomannut. On ollut hieno seurata, miten olet itse toteuttanut monia erilaisia tavoitteita nyt, kun matkailla ei voi samaan malliin. Esimerkiksi koiran hankkiminen ja oman yrityksen perustaminen 🙂
      Kyllä sekin päivä vielä koittaa, kun maailma on auki – nyt vaan tsemppiä paljon talveen!

      Reply
  • Anna Koskela
    24 lokakuun, 2020 at 2:09 pm

    No ei ole tippaakaan itsekästä tai ainakaan mulle ongelma. Mä räjähdän heti, kun joku alkaa puhua vastuullisuudesta koronan suhteen jne. Kyllä, voi matkustaa myös vastuullisesti koronan suhteen. Ottaa niitä testejä vaikka 10 kappaletta tai ihan miten monta niitä nyt sitten missäkin vaaditaan.

    Reply
    • Sandra
      26 lokakuun, 2020 at 6:50 pm

      Kyllä, varmasti se vastuullinen koronakäyttäytyminen on kiinni ihan samanlaisista toimista kuin mitä käyttää täällä koti-Suomessakin. Uskon, että ensi vuonna lähden kyllä jonnekin ulkomaille oli tilanne mikä oli.

      Reply
  • Periaatteen Nainen
    24 lokakuun, 2020 at 5:43 pm

    Vaikka alkuun – henkilökohtaisen harmin lisäksi – olin ihan uteliain mielin sen osalta, miten lentoliikenne muuttuu (ja päästöt), niin kyllä tässä on jo pari kuukautta kylmännyt. Ei niinkään siksi ettei pääse reissuun, vaikka sinne vasta haluaisinkin, mutta kaikkien alan yrittäjien ja toimijoiden puolesta. Että onko meillä ravintoloita, tapahtuma- ja matkanjärjestäjiä ja kulttuuria tarjolla enää kun tämä kaikki on ohi?

    Reply
    • Sandra
      26 lokakuun, 2020 at 6:47 pm

      Niinpä, kyllä se on käynyt kanssa mielessä. On tämä iskenyt monelle alalle, mutta ihan erityisesti tapahtuma- ja matkailupuolelle. Olen koittanut käyttää rahaa edes täällä kotimaassa, mutta eihän se suomalainen opiskelija ihan korvaa aasialaisryhmää, joka matkaa once-in-a-lifetime -matkalle Lappiin.

      Reply
  • Kohteena maailma / Rami
    25 lokakuun, 2020 at 6:19 pm

    Ei ole tosiaankaan itsekästä! Itse olen reissannut saman verran kuin normaalisti, mutta kohteet ovat olleet pääasiassa kotimaassa. Vaikka kotimaanmatkailukin on kivaa, niin kyllä sitä ensi vuonna toivottavavsti pääsee nauttimaan myös elämyksistä ulkomailla – ainakin viimeistään syksyllä. Sitä odotellessa kierretään kotimaata.

    Reply
    • Sandra
      26 lokakuun, 2020 at 6:43 pm

      On ollut kiva päästä tutustumaan kotimaan kohteisiin tänä vuonna oikein kunnolla. Mutta pakko myöntää, että onhan ne ulkomaan elämykset ihan toinen juttu. Toivotaan, että ensi vuonna sitten.

      Reply
  • Sanna I Seven Seas
    25 lokakuun, 2020 at 7:17 pm

    Itse ajattelen, että haikailu tai haaveilu ei voi olla keneltäkään pois. Miksi olisi? Eikä se myöskään poista sitä, etteikö eläisi tässä hetkessä, nauttisia arjesta tai huomioisi ympäristöä. Kyllä mua on ainakin vienyt eteenpäin se ajatus, että vielä joku päivä pääsen kokemaan itselleni rakkaita paikkoja uudestaan ja tapaamaan merten tuolla puolen olevia ystäviä.

    Reply
    • Sandra
      26 lokakuun, 2020 at 6:39 pm

      Kiitos viestistäsi. Mulle kanssa matkat on koko aikuisiän ollut sellainen henkireikä, ja nytkin niiden miettiminen auttaa eteenpäin keskellä synkkää lokakuuta. Tekstissäni halusin tuoda esiin sen puolen, että liika jumittaminen siihen, että nyt ei voi matkustaa entiseen malliin, on ehkä epäoleellista kaiken tän myllerryksen keskellä ja suhteessa siihen, mitä tämä on aiheuttanut muille. Silti hyvin inhimillistä, eikä matkailun haikailussa myöskään ole mitään väärää 🙂

      Reply
  • VEERAPIRITA / Aurinkorasvaa ja aloe Veeraa
    26 lokakuun, 2020 at 6:58 am

    Mielenkiintoista pohdintaa, joita olen käynyt myös omassa päässäni. Tuntuu itsekkäältä haaveilla löhölomasta Kaakkois-Aasiaan, kun jossain päin maailmaa se ei todellakaan ole ongelmana ensimmäisenä kun ei pääsekään ulkomaille. Saa nähdä, millainen tulee olemaan uusi normaali matkailussa. Entiseen ei ole paluuta ihan hetkeen tai onko ollenkaan, tuskin.

    Reply
    • Sandra
      26 lokakuun, 2020 at 6:36 pm

      Kiva, jos jollain muullakin on samanlaisia mietteitä. Toki eihän se oman pään sisällä käytävä haaveilu ketään ”satutua”, mutta olen koittanut muistuttaa vaikeissa hetkissä itselleni, että muilla on vielä huonommin ja ”oikeita ongelmia”. Uskon, että matkailu tästä lähtee pikku hiljaa liikkeelle, kun rokote saadaan markkinoille, mutta olen henkisesti varautunut, että 2021 mennään vielä hiljaiselolla.

      Reply

Leave a Reply