Wien on kaunis, korea ja pramea

Wien on kenties yksi maailman kauneimmista kaupungeista. Se on yksi taide-elämän ja erityisesti klassisen musiikin keskuksia, jossa riittää tekemistä ja nähtävää useiksi päiviksi. Wien on lisäksi voittanut jo toista vuotta peräkkäin maailman eläväisimmän kaupungin tittelin, ja siten kirinyt ohi palavasti rakastamani Melbournen. Elämänlaatu on kaupungissa ilmeisen hyvä, ja kyllähän kaupunki kohtelee mukavasti myös tällaista satunnaista turistia.

Lähdin käymään ensimmäistä kertaa Itävallassa yliopiston syksyn perioditauolla. Ei suunnitelmia, ei mitään nähtävyyksiä etukäteen mietittynä, tarkoituksena vain levätä ja imeä itseeni kaupungin fiinihköä ilmapiiriä.  Wien oli kaunis, suuri, mahtipontinen ja pramea. Vanhassa kaupungissa (joka oli todella laajalle alueelle levittäytynyt) kuhisi paikallisia, turisteja, autoja ja hevoskärryjä. Vaikka kaupunki oli upea ja kaunis, se vei samalla energiaa ja vaati hieman aikaa sulatella kaikkea näkemäänsä.

Wien ja opastettu kävelykierros

Itse pidän kovasti ”ilmaisista” kävelykierroksista oppaiden johdolla. Mielestäni se on loistava tapa saada pikakatsaus nähtävyyksiin ja paikan historiaan, ja lopuksi voit jättää haluamasi määrän tippiä. Opin, että roomalaiset perustivat Wieniin sotilasleirin yli 2000 vuotta sitten. Hiljattain kaupungin oli tarkoitus tehdä uusi metropysäkki maan alle aivan vanhan kaupungin keskustaan, mutta maan alta paljastui roomalaisten rakennusten rauniot. Siinä ne nyt kököttävät, aivan keskellä katua.

Opin myös lisää Itävalta-Unkarin valtakunnan loistovuosista, toisen maailmansodan kauhuista sekä kahdesta erityisen merkittävästä suvusta, joilla oli valtava vaikutus Itävallan historiassa. Ensimmäinen oli Babenbergien suku, jonka aikana Itävalta valtiona syntyi ja Wien tuli maan pääkaupungiksi. Toinen tärkeä suku olivat tietenkin Habsburgit. Mielenkiintoinen yksityiskohta oli myös se, että Wienin asukasluku oli 1900-luvulla jopa korkeampi kuin nykyään. 1857 päätettiin purkaa kaupunkia ympäröivät muurit, joiden tilalle rakennettiin Ringstrasse, jonka varrella on mahtipontisia rakennuksia kuin kauniina helminauhana.

Wieninleikkeen ja Sacher-kakun jäljillä

Jos Wienin matkalla pitäisi jotakin syödä, se olisi wieninleikettä, sacher-kakkua ja apfelstrudelia. Klassinen paikka syödä wieninleikettä on Figlmüller, joka on varsinkin turistien kansoittama ravintola vuodelta 1905. Itse asiassa alkuperäinen ravintola ei tarjoa vasikanlihasta tehtyä leikettä, mutta viereisestä sisarravintolasta saa sitä. Porsaasta tehty leike maksoi 15,90 € ja vasikanlihasta valmistettu 20,50 €. Annokset olivat todella isot, eikä nälkä ollut vasta kuin seuraavana päivänä.

Sacherin syömistä varten oma elämyksensä on suunnata Hotel Sacherin kakuille, joka pitäisi olla se ”aito ja alkuperäinen”. Varaudu jonottamaan jonkin verran, sillä turisteja on ja paljon. Silti suosittelisin testaamaan kahvilaa jo ihan pelkän upean miljöön vuoksi. Punainen sisutus, kristallikruunut ja tyylikkäästi pukeutuneet tarjoilivat tuudittavat sinut mukavasti 1800-luvun yläluokan tunnelmiin (jos vain pystyt sulkemaan mielestä pois vieressä instgrammaavat aasialaiset).

Albertina

Albertina on Wienin vanhan kaupungin ytimessä sijaitseva taidemuseo, josta löytyy upeita teoksia maailmankuuluilta taiteilijoilta, kuten Picassolta, Ghagalilta ja Edvard Munchilta. Lisäksi nyt loppuvuoden erikoisuutena on Albecht Drürerin 500 vuotta vanhat renesanssiajan yksityiskohtaiset taidokkaat piirrokset, jotka ovat nähtävillä ilmeisesti 15 vuoden välein. Näyttely on avoinna 6.1.2020 asti. Myös rakennus itsessään on upea nähtävyys, joten suosittelen ehdottomasti käyntiä Albertinassa.

Wien – mitä mieltä olin?

Wien oli valtava, kaunis, täynnä historiaa ja kauniita rakennuksia. Samalla kaupunki oli… paljon. Jotenkin ihmismäärät, rakennusten ihmettely, lukuisat kävellyt kilometrit ja jonottaminen nähtävyyksiin vei myös mehut. Olisin halunnut mennä Wienin oopperaan seuraamaan esitystä seisomapaikoilta, mutta jokaisena iltana olin niin poikki, ettei hostellin sängystä nouseminen maistunut. Niinpä kolmen Wienin-päivän jälkeen vierailu huomattavasti pienemmässä Bratislavassa oli  kuin paljon kaivattu hengähdyshetki, ja tähän palaan seuraavassa postauksessa.

Oletko sinä käynyt Wienissä? Mitä tykkäsit kaupungista?