Me ostettiin asunto!

Tästä uutisesta on jo useampi kuukausi, mutta en ole sitä täällä blogissa erityisemmin tuonut esiin. Minusta vihdoinkin 34-vuotiaana tuli asunnon omistaja! Tähän mennessä aikuiselämäni on ollut yhtä liikkumista paikasta ja maasta toiseen, joten vuokra-asuminen on vain tuntunut vapaalta ja helpolta ratkaisulta. Nyt kuitenkin kun saimme kuulla, että olen raskaana, tuntui hyvältä hetkeltä ostaa kerrostalokolmio, jossa toivon mukaan viihdymme useita vuosia. Ajoitus oli tietenkin juuri passeli tänä koronnousun ja energian hinnan kohoamisen aikana, mutta c’est la vie. Olen aina ajatellut niin, että tällaiset päätökset tehdään pitkän tähtäimen edut mielessä, ei sen mukaan, miltä ympäröivä yhteiskunnallinen tilanne näyttää seuraavan viiden vuoden sisällä. Katsotaan, kadunko tätä päätöstä ensi vuonna.

Tuntuu jännältä selailla aiempia blogipostauksia, jossa ehkä hieman dissasin elämää, johon kuului omistusasunto, lapsi tai lapsia ja päivän kohokohtana kaupparetki Prismaan. Aikuisuus rysähti elämääni kerralla ja kovaa, sillä kaikki edellä mainittu on juuri sitä, minkä ympärillä arkeni pyörii tällä hetkellä. Pienestä identiteettikriisistä huolimatta luotan siihen, että isommat ja pienemmät seikkailut odottavat. Haluan olla silti minä, se jatkuvaa kaukokaipuuta ja vapautta janoava levoton sielu, joka haluaa kokea elämässä mahdollisimman paljon. Aion jatkaa reissausta ja muiden hauskojen asioiden tekemistä tuttuun tapaan niin pian kuin se on vain mahdollista. (Ilmoitimme tänään lapsen nimen eteenpäin Digi- ja väestötietovirastoon – ja kun nimi jossain vaiheessa rekisteröidään, ei muuta kuin pikkuisen passin hakuun!)

Hypätään tästä sitten postauksen varsinaiseen teemaan eli asuntoon. Kyseessä on pienehkö, 63 neliön kämppä Tampereella. Asunto on mielestäni kuitenkin neliöitään suuremman tuntuinen. Kämppäämme kuuluu keittiö-olohuone, iso makuuhuone, vaatehuone, pieni erillinen vessa, vessa-kylppäri, sauna, toinen makuuhuone (joka on nyt työhuoneena ja myöhemmin lapsen huoneena) sekä iso parveke. Pinnat ovat kohtuullisen uudet, sillä talo on vain muutaman vuoden vanha.

Asuin aiemmin pienessä 33 neliön kaksiossa, joten uudessa kämpässä näyttää vielä aika tyhjältä. Sisustelemme tätä oman näköiseksi vähitellen, kun aikaa ja ylimääräistä rahaa liikenee. Viihdymme uudessa kodissamme ihan älyttömän hyvin: melkein tuplat lisää tilaa ja parveke tekevät ihmeitä. Muistin oikeastaan vasta vähän aika sitten, miten useita vuosia sitten juttelin Isakin kanssa siitä, millainen olisi meidän realistinen unelmien ensiasunto. Halusin parvekkeen, saunan, hyvän sijainnin, modernit siistit pinnat ja oman vaatehuoneen. Nyt tajusin, että tässähän kämpässä on ne kaikki ja lisäksi ylimääräinen vessa. Joskus kannattaa siis puhua haaveista ääneen, koska ne voivat jopa toteutuakin.

Näissä maisemissa on hyvä toivottaa syksy ja uusi elämänvaihe tervetulleeksi.

Onko muilla asuntohaaveet ajankohtaisia?